Pitkään sairastumisen jälkeen tuntui siltä, että minulta oli viety ihan kaikki. Tunsin itseni täysin arvottomaksi työkyvyttömyyden vuoksi. Silloin jopa ärsytti ja pisti vihaksi, jos joku yritti saada näkemään asioiden valoisampia puolia. Niitä ei ollut moneen vuoteen.

Minulla oli kuitenkin halu ottaa vastaan apua. Sain mahdollisuuden monenlaisiin terapioihin, joiden avulla opin tarpeellisia taitoja: läsnäoloa, heittäytymistä hetkeen, armollisuutta, tuomitsemattomuutta, avun pyytämistä ja vastaanottamista sekä tunnetaitoja.

Aloin pikkuhiljaa nähdä itsessäni vahvuuksia. En ollutkaan menetetty tapaus. Pienet onnistumiset ruokkivat toisiaan ja jossain vaiheessa oli helpompi luottaa itseensä ja kykyihinsä. Taka-askelia tuli ja tulee, ne kuuluvat asiaan. Minulla oli tapana ahdistua ja masentua niistä perinpohjaisesti, kunnes terapeuttini lohdutti: kaikki hyvä tehty työ on yhä olemassa, eikä katoa mihinkään, vaikka vointi välillä heittelee.

Jossain vaiheessa minulla oli hätä siitä, ettei kukaan tulisi ikinä palkkaamaan minua, koska olen sairastunut psyykkisesti. Tuntui, että asia pitäisi salata kaikin keinoin, kunnes ymmärsin, että se olisi minulle liian iso taakka kannettavaksi. Pelko salaisuuden paljastumisesta heikentäisi vointiani jatkuvasti.

Opin ajattelemaan, etten tarvitse sellaista työpaikkaa, jossa mielen haasteita ei ymmärrettäisi. Sellainen työpaikka olisi arvojeni vastainen. Työhaastattelu on yhtä lailla haastattelu minun puoleltani: onko työpaikka minulle sopiva.

Aloin toimia vertaisohjaajana ja kokemusasiantuntijana, perustin mielenterveyteen ja mielen hyvinvointiin painottuvan Instagram-tilin ja olin täysin ulkona kaapista sairaushistoriani kanssa.  Sillä kaikella, mitä olen kokenut, on merkitystä.

Sairastuminen laittaa elämän mittakaavaan, jota ei ihan pienet töyssyt kaada. Olen tänä päivänä vahvempi, empaattisempi, avoimempi, suvaitsevaisempi ja paremmin voiva kuin koskaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö masennus näyttelisi roolia elämässäni ja haastavia kausia olisi. On niitä, mutta nyt jo tiedän, että on myös niitä toisenlaisia kausia, jolloin pystyn toimimaan ja olemaan onnellinen.

Kokemukset ovat todellakin vahvuuksia, vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan. Oikea työnantaja osaa arvostaa niitä. 

Anna-Lovisa Partanen, Valoa-vertainen
Instagram: @mielellani_hyvinvoiva