Verkkoyhteisöt ovat arvokkaita vähentämään yksinäisyyden kokemusta

Koemme helposti olevamme yksin erilaisten tunteiden ja haasteiden kanssa. Jos fyysisestä ympäristöstä ei löydy yhteisöä, esiin astuvat verkkoyhteisöt. Kun joku verkossa sanoittaa tunteen tai asian, jota olen itsekin miettinyt, sen nähtyäni tunnen olevani vähemmän yksin, Mielenterveyden keskusliiton viestinnän asiantuntija Eveliina Aarnos kirjoittaa blogitekstissään.
Eveliina Aarnos hymyilee.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua eri somealustojen omistajien toimista ja muutoksista näillä alustoilla. Moni on pohtinut, millä alustoilla haluaa olla ja miksi. Niin minäkin. Huomasin, että erityisesti yhden alustan kohdalla koin ajatuksen sieltä poistumisesta hyvin vaikeaksi.

Aluksi huolestuin. Olenko näin pahassa koukussa someen? Mutta kun mietin juuri kyseistä alustaa ja siellä kuluttamaani aikaa, ymmärsin, että kyse on yhteisöstä. Olen löytänyt sosiaalisesta mediasta ihmisiä, joiden kanssa jaan samoja mielenkiinnon kohteita, harrastuksia, arvoja ja ajatuksia.

Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti sosiaalinen. Siellä ollaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, jaetaan kokemuksia ja luodaan yhteisöjä. Sama pätee muillakin alustoilla verkoissa kuten videopelien parissa ja chateissä. Merkityksellisiä suhteita ja yhteisöjä voi syntyä verkon välityksellä, ja ne ovat aivan yhtä arvokkaita kuin fyysisen ympäristön suhteet.

Verkossa fyysisen maailman rajat poistuvat, ja sen ansiosta ihminen voi löytää myös jotain sellaista, mikä ei fyysisessä maailmassa ole tavoitettavissa. Marginaalisesta harrastuksesta kiinnostunut ihminen voi kokea olevansa kotipaikkakunnallaan ainoa, mutta verkosta voi löytää harrastajayhteisön, joiden kanssa jakaa innostusta.

Arkeaan yksin elävä voi saada livessä höpöttelevistä ihmisistä seuraa iltoihin. Julkaisun kommenteissa käydyt keskustelut herättävät ajatuksia. Ehkä juttu jatkuu jonkun kanssa yksityisviesteissä.

Jonkun kaverin kanssa viestit saattavat olla vain edestakaisin läheteltyjä meemejä. Olette ajatelleet toisianne meemit nähdessänne, halunneet ehkä piristää tai kannustaa lähettämällä sen.

En itse osallistu somessa aktiivisesti keskusteluun. Olen pikemminkin hiljainen seuraaja, joka tykkää julkaisuista. Mutta seuraamillani käyttäjillä ja heidän sisällöillään on silti minulle merkitystä. Niistä on seuraa, ne herättävät ajatuksia ja joskus joku sanoittaa sellaisen kokemuksen tai tunteen, jota olen itsekin miettinyt, sen nähtyäni tunnen olevani vähemmän yksin asian kanssa.

Verkkoyhteisöt Mielenterveyden keskusliiton toiminnassa

Kaipaatko elämääsi yhteisöä, joka jakaa kokemukset mielenterveyden haasteista ja jossa voisit kokea tulevasi ymmärretyksi?

Mielenterveyden keskusliiton toiminnassa voit osallistua Valoa-ryhmächatin teemailtoihin, joissa kaikilla osallistujilla on jaettu kokemus ahdistuksesta, masennuksesta, pakko-oireista tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Oppimisyhteisö Kipinässä itseopiskeltavilla verkkokursseilla osallistujat voivat jutella keskenään keskustelupalstalla. Lisäksi kursseilla järjestetään lukupiirejä, joista yksi on parhaillaan käynnissä Trauma kuin menneisyyden mylly -kurssilla ja toinen tulossa keväällä myös uudelle Uupumus kuin iloton erämaa -kurssille.

Vertaisuuden pysäkillä eli ViP-liveissä Instagramissa jutustellaan rennosti torstai-iltaisin. Livestä voi saada seuraa vain katsomalla, tai halutessaan voi osallistua illan tekemiseen kotona ja keskusteluun kommentoimalla. Tähän mennessä liveissä on esimerkiksi piirretty, askarreltu ja juteltu musiikista.

Facebookin Mielentila-ryhmässä voi keskustella omista kokemuksistaan ja löytää muita, jotka pohtivat samoja asioita. Asioita jakamalla huomaa, ettei ole yksin niiden kanssa.

Sinua voisi kiinnostaa…