Tässä hetkessä saa olla: uteliaana ja luovana
Istun ulkona ja maalaan. Nautin väreistä ja annan siveltimen kulkea. Maiseman maalaamisessa on jotakin hyvin levollista. Mieli ratkoo värien harmoniaa paperille – kaikki muut ajatukset pysähtyvät, häviävät mielestä. Katson maisemaani uteliaana.
Kun säilytämme uteliaisuuden, pidämme elämämme ohjakset omissa käsissämme. Uteliaisuus on sisäistä voimaa, joka ohjaa meitä elämän merkitysten äärelle – kohti uutta, kohti mahdollisuuksia. Iäkkäät ihmiset, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet omaa luovaa polkuaan, säteilevät usein juuri tätä elämälle avointa uteliaisuutta. Se ei ole pelkästään kiinnostusta asioihin, vaan syvää sisäistä voimaa ja elossa olemisen tunnetta.
Utelu voi satuttaa
Uteliaisuus ei ole sama asia kuin utelu. Siinä missä uteliaisuus avaa maailmaa ja syventää yhteyttä, utelu sulkee ja typistää. Utelu kohdistuu usein toisen ihmisen henkilökohtaisiin asioihin, joita ei olisi valmis jakamaan – etenkään silloin, jos omat voimat ovat vielä hauraita. Utelevat kysymykset voivat osua kipeästi, varsinkin silloin, jos ihminen on vasta rakentamassa rauhaa toipumiseen. Kysymykset voivat tuntua enemmän epäilyksiltä tai vaatimuksilta, kuin aidolta kiinnostukselta.
”Missä olet töissä?” ”Etkö ole vieläkään työelämässä?”
”Ai mikä diagnoosi sulla on?” ”Mikä sua oikeasti vaivaa?”
”Mitä sä oikein teet päivät pitkät?”
Tällaiset kysymykset eivät välttämättä kysy kuulumisia. Ne voivat tuntua siltä, kuin omaa elämää pitäisi selittää, puolustaa tai todistaa. Ja juuri siksi ne voivat osua kipeästi, kuin olisi vain yksi oikea tarina, johon kaikkien pitäisi mahtua.
Eikä se tarina useinkaan kuulosta omalta. Vaikka kysymykset voivat tuntua tungettelevilta, niiden takana ei aina ole pahaa tahtoa. Kysymykset kun kumpuavat oletuksista ja normeista, joita emme vain tule ajatelleeksi, tai mikä ikävintä: kiireestä täyttää hiljaisuus.
Toinen ihminen voi kannustaa luovuuden äärelle
Minä haen voimaa niistä ihmisistä, joiden uteliaisuus on lempeää ja kantavaa, luovista ihmisistä, jotka inspiroivat elämään omalla tavalla. Heissä on vapauttavaa voimaa. Omassa työssäni saan kannatella toisten luovuutta – se on yksi kauneimmista tavoista olla ihminen toiselle. Luovuus on vapautta olla oma itsensä, omanlaisensa, ilmaista omalla äänellään.
Joskus tarvitsemme toista ihmistä siihen, että uskallamme avata oven luovuuteen. Tarvitsemme toisen ihmisen, joka pysähtyy kanssamme, katsoo ja sanoo: ”Sinussa on kaikki tarvittava. Saat olla juuri sellainen kuin olet.” Näissä hetkissä syntyy aito kiinnostuminen, tilaa kirjoittaa tarinaa uudelleen, valokuvata jotain mikä koskettaa, maalata se, mille sanat eivät riitä –löytää hetki, jolloin voi katsoa sekä itseään että toisia lempeämmin.
Luovuus tukemassa toipumisrauhaa
Taiteen kautta tapahtuva kohtaaminen voi lisätä ymmärrystä ja empatiaa, ei vain muita, vaan myös itseä kohtaan. Luovat prosessit auttavat sanoittamaan kokemuksia ja katsomaan omia elämänvaiheita uusin silmin. Kun ihminen löytää itselleen ilmaisun väyliä – ottaa luovuuden osaksi elämäänsä – avautuu mahdollisuus tarkastella omaa elämää uudella tavalla, syvemmin. Silloin elämään alkaa piirtyä uusia merkityksiä, saa olla tässä hetkessä.
Toipumisen aikana pitäisi olla lupa tehdä myös sellaisia asioita, jotka tuovat iloa, kiinnostusta ja voimaa – ei vain levätä hiljaa ja odottaa, että mieli tai keho korjaa itse itsensä. Moni joutuu kuitenkin taistelemaan sisäistä ja ulkoista lupaansa vastaan: ”Voinko tehdä luovia, kivoja juttuja, vaikka olen sairaslomalla?” ”Näyttääkö siltä, että en ole tarpeeksi kipeä?” Silti juuri ne hetket, kun ihminen saa kosketuksen siihen, mikä tuo hänelle merkitystä, ovat usein merkityksellinen osa myös itse toipumista.
Luovuus voi kulkea mukana, kun rakentaa vähitellen toipumiseen rauhaa, jota vasta opettelee pitämään omanaan. Ehkä juuri siinä hetkessä alkaa myös toipumisrauha, kun saa luvan olla kokonainen, keskeneräisenäkin. Ehkä siinä on myös toipumisrauhan ydin – tulla saatetuksi vapauden äärelle, jossa ei tarvitse esittää mitään, vaan voi alkaa kuunnella omaa sisäistä ääntään.
Toipumisrauhaa ja uteliasta luovuutta sinulle!
Hae mukaan Minussa on mahdollisuus – luova matka uuteen suuntaan -kurssille
Minussa on mahdollisuus – luova matka uuteen suuntaan -verkkokurssi on suunnattu ihmisille, jotka eivät ole mielenterveydellisten syiden takia aktiivisesti työelämässä, ja jotka kaipaavat tukea ja toivoa uuden polun löytämiseen. Voit olla eläkkeellä, työttömänä, sairauslomalla tai opiskelija.
Kurssilla pääset tutustumaan siihen, miten luovuus voi tukea jaksamista, tuoda voimia ja auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia elämääsi.
Verkkokurssi kestää neljä viikkoa.
Sinua voisi kiinnostaa…
Kun hoito ei vastaa odotuksia – mitä voit tehdä?
Toipumisrauhassa elämisenkuntoon
”Minulla ei ole kiire mihinkään”
Toipuva mieli tarvitsee armoa ja aikaa
Toipumisessa merkittävää on palauttaa yhteys itseesi
