Tämän kevään ponnistelut ovat juhlan arvoinen paikka ihan jokaiselle
Kesäisten päättäjäislaulujen pitäisi soida, kevätjuhlaesitysten pyöriä ja valmistuvien saada lopputodistukset ja valmistujaislakit monessa oppilaitoksessa ja koulussa tällä viikolla. Valitettavasti tämä kevään koronatilanne on aiheuttanut sen, että kevään juhlinnat joudutaan toteuttamaan hyvin erilaisella tavalla kuin mihin me olemme tottuneet.
Jokainen meistä, myös opiskelijat ja koululaiset ovat joutuneet suuren muutoksen ja ylimääräisen stressin alle koulujen ja opiskelujen siirryttyä etäyhteyksien päähän. Ei ole helppoa yhdessä yössä sopeutua näin suureen muutokseen.
Kevään juhlinnat joudutaan toteuttamaan hyvin erilaisella tavalla kuin mihin me olemme tottuneet.
Olen saanut aloittaa uuden työn Mielenterveyden keskusliitossa tänä keväänä juuri silloin, kun kaikki siirtyivät etätyöskentelyyn ja opetus kotiopetukseen. Vaikka uusi työni on ihanan mielenkiintoista ja olen kiitollinen tilanteestani, on myönnettävä, että kaikki tämä uuden sisäistäminen ja oppiminen käytännössä yksin kotona on ollut kuitenkin todella haastavaa, ja voin ainakin osittain samaistua opiskelijoiden taakkaan.
Monelta ystävältäni olen kuullut, kuinka kevät on ollut todella rankka etäopintojen kanssa, ja heillä on ollut suuri huoli ja stressi oman opiskelun etenemisestä aikataulussa. Monet opiskelijat ovat pelänneet työharjoittelujensa puolesta, että saako kursseja läpi ollenkaan, kun työharjoitteluja on joko peruttu tai ne ovat keskeytyneet. Työmäärä opiskelijoilla on lisääntynyt ja apua on ollut vaikeampi saada.
Työmäärä opiskelijoilla on lisääntynyt ja apua on ollut vaikeampi saada.
Opiskelutovereita ei ole voinut nähdä samalla tavalla, eikä yhteishenkeä luovia opiskelutapahtumia ole ollut, mikä on lisännyt yksinäisyyttä. Mieli on saattanut monella painua matalikkoon, mikä on täysin normaalia tässä tilanteessa.
Ei unohdeta myöskään opettajia, jotka ovat joutuneet koville sovittaessaan materiaaleja etäopiskeluun sopiviksi hyvin lyhyellä varoitusajalla. Aina se ei ole ehkä onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sekin on täysin inhimillistä. Eihän meitä ole tarkoitettu elämään tällaisessa poikkeustilassa.
Mieli on saattanut monella painua matalikkoon, mikä on täysin normaalia tässä tilanteessa.
Uskon, että moni nyt valmistuva on ennestään odottanut isoa päiväänsä jo kauan ennen kevään tilanteen puhkeamista. Sitä hetkeä, jolloin juhlitaan yhden elämänvaiheen päättymistä ja uuden alkua. Nyt se kaikki on ikään kuin viety pois. Tämä on aivan varmasti tuonut paljon turhautumisen, surun ja hämmennyksen tunteita pintaan – jopa masentuneisuutta. Kaikki nämä tunteet ovat kuitenkin sallittuja ja luonnollisia. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa käsitellä näin suurta muutosta ja asiaa.
Meneillään oleva poikkeustila ei kuitenkaan saa olla syy olla jättää kokonaan juhlimatta sitä hienoa ja suurta suoritusta, jonka jokainen opiskelija on tehnyt, vaikka tänä vuonna juhlinta onkin todella erilaista. Tämän kevään ponnistelut ovat ihan jokaiselle meille juhlan arvoinen paikka.
Jossain kohtaa tulevaisuudessa koittaa varmasti vielä sekin päivä, jolloin voimme taas järjestää juhlia turvallisesti.
Voimme juhlia myös etänä monella tavalla, ja luoda juhlan tunnelmaa näin poikkeusaikanakin. Soitetaan ystäville, pidetään isot juhlat virtuaalisesti koko luokan kesken, koristellaan kotia esimerkiksi kukkasin ja kokataan tai tilataan jotain oikein hyvää ruokaa ja juomaa. Luodaan uusi tapa juhlia ja tehdä päivästä erityinen. Ja jossain kohtaa tulevaisuudessa koittaa varmasti vielä sekin päivä, jolloin voimme taas järjestää juhlia turvallisesti. Otetaan silloin takaisin tämän kevään menetetyt juhlat.
Jokaiselle opiskelijalle, koululaiselle että tänä keväänä valmistuvalle: muistakaa, että te olette selvinneet. Olette poikkeustilasta ja kaikista rajoituksista huolimatta saaneet kouluvuoden päätökseen, ja se on taputuksien ja juhlan arvoinen asia.
Onnea siis vielä ihan jokaiselle valmistuneelle sekä kaikille opiskelijoille, jotka vielä työtään jatkavat syksyllä! Olette kaikki onnistujia!
