Hallituksen lakiesityksen tavoitteena on uudistaa työ- ja toimintakykyä edistäviä sosiaali- ja lapsiperhepalveluja, sujuvoittaa palveluprosessia ja keventää hallinnollista työtä muun muassa vähentämällä työntekijöiden kirjaamiseen käyttämää aikaa. Uudistuksella tavoitellaan myös noin 100 miljoonan pysyvää säästöä valtion menoihin vuodesta 2028 alkaen, mikä tarkoittaa hyvinvointialueiden rahoituksen vähenemistä.

Mielenterveyden keskusliitto on erityisesti huolissaan psyykkisesti sairastuneiden ihmisten yksilöllisestä, oikea-aikaisesta ja riittävästä tuesta. Hyvinvointialueiden rahoituksen vähentämisen voi odottaa johtavan henkilöstön vähenemiseen ja palveluiden supistumiseen. Kysymys kuuluu, miten siinä tilanteessa taataan riittävä tuki palvelujen asiakkaille.

Vain riittävän yksilöllinen tuki hyödyttää työikäisiä 

Esityksessä ehdotetaan kuntouttava työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen sekä vammaisten työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan tilalle uutta työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelua. Uuteen palveluun yhdistettävien palveluiden piiriin kuuluu hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia mielenterveyshäiriöön sairastuneita asiakkaita, joiden työ- ja toimintakyky voivat myös vaihdella paljon. Lisäksi heidän tavoitteensa sekä tarpeensa palvelun suhteen eroavat toisistaan. Pystyykö tämä uusi palvelu konkreettisesti ottamaan huomioon asiakkaiden erilaiset lähtökohdat ja tarpeet palveluun osallistumiselle?

Jotta palvelu toteutuu yhdenvertaisena eri hyvinvointialueilla, täytyy sen järjestämisen olla säädeltyä. Nyt esitetty sääntely on kuitenkin liian väljää. Se jättää suurimman vastuun palvelun toteuttamistavoista ja sisällöstä hyvinvointialueille, minkä seurauksena alueelliset erot voivat lisääntyä ja tämä asettaa myös asiakkaat eriarvoiseen asemaan.

Yksi huolenaihe uudessa palvelussa liittyy myös siihen, onko palvelua mahdollista aidosti räätälöidä asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvaksi, jos samanaikaisesti erilaiset asiakkaan tuntemiseen ja tuen tarpeen kartoittamiseen tähtäävät prosessit vähenevät ja kevenevät sekä henkilöstöresurssista säästetään.

IPS-työhönvalmennusmallia on jo kokeiltu ratkaisuna

Uudistuksessa palvelutarpeen arviointi korvattaisiin tuen tarpeen arvioinnilla. Samalla palvelutarpeen arvioinnin määräajoista luovuttaisiin ja arviointi olisi aiempaa suppeampi.

Huolta herättää se, miten kevyempi tuen tarpeen arviointi vaikuttaa mielenterveysongelmia kokevan kohtaamiseen ja tuen tarpeen arviointiin. Mielenterveysongelmia kokevan henkilön tuen tarve voi liittyvä samanaikaisesti useaan elämän osa-alueeseen ja arviointi edellyttää useita tapaamisia ja luottamuksen rakentamista.

Uudessa, kevyemmässä tuen tarpeen arvioinnissa on vaarana, että arviointi jää liian suppeaksi tai rajautuu yhteen näkyvimpään osa-alueeseen, jolloin kokonaistilanne voi jäädä näkymättä pimentoon. Riskinä on, että silloin myös tarpeellinen tuki ja palvelut jäävät liian kevyiksi, minkä seurauksena ihmisen psyykkinen vointi voi heikentyä ja tarvitaan raskaampia palveluita kuten osastohoitoa tai asumispalveluita.

Koemme, että tällaisen uuden palvelun suunnitteleminen ja kehittäminen edellyttäisi riittävän pitkän ajan, ja sitä pitäisi aluksi myös pilotoida. Mielenterveyden keskusliitto kannattaa yhtenä mahdollisuutena myös jo olemassa olevan ja useilla hyvinvointialueilla pilotoidun IPS-työhönvalmennusmallin hyödyntämistä. Malli tarjoaa joustavan ja kestävän reitin työelämään ja vaikka palvelu on suunniteltu vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastaville henkilöille, se sopii myös muille kohderyhmille. Se on myös tutkitusti kustannustehokas ja tuo yhteiskunnalle säästöjä muuallakin kuin sosiaalihuollossa. Palvelu voitaisiin integroida asiakkaan pääasialliseen palveluun kuten sosiaalipalveluihin.

Reetta Syrjäkari

Sosiaaliturvan asiantuntija

reetta.syrjakari@mtkl.fi

040 736 6542

Riikka Mettälä

Sosiaaliturvan asiantuntija

riikka.mettala@mtkl.fi

040 663 5688

Pääkuva: Hanne Salonen / Eduskunta