Sairaan hyvä suorittaja
Olen lapsesta asti ollut tunnollinen ja kunnollinen, niin sanottu kympin tyttö. Olen mukisematta hoitanut opinnot, työt, perheen, treenannut kehoa ja mieltä, kierrättänyt ja meditoinut. Olen saavuttanut paljon ja ollut oman elämäni toimitusjohtaja – kunnes romahdin.
Kymmenen vuotta sitten sairastuin: vaikea krooninen kipu vei työkyvyn ja elämänilon. Laadin välittömästi toimintasuunnitelman, jossa tavoitteena oli parantua. Hain apua terveydenhuollosta, mutta olin myös itse aktiivinen toimija, joka kantoi vastuuta omasta toipumisesta. Söin terveellisesti, joogasin, kävin akupunktiossa ja kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjaa. En lannistunut takapakeista vaan yritin sinnikkäästi yhä uudelleen.
Tein kaiken ”oikein”, mutta kipu vain pysyi.
”Hoidat itseäsi sairaan hyvin”, eräs tarkkanäköinen hoitaja totesi ja pohti, voisiko rimaa vähän laskea. Tarvittiin kuitenkin vielä vuosia ja päätyminen vuodepotilaaksi, kunnes aloin tutustua lähemmin vanhoihin tuttaviini: suorittamiseen, perfektionismiin ja ylikontrolliin.
Suorittajan mieli -kirjan kirjoittanut psykoterapeutti Emilia Kujala on havainnut, että ylikontrolliin taipuvainen on sairaanakin mallioppilas, jolle toipuminen on suoritus muiden joukossa. Tällöin myös hyödylliset asiat, kuten itsestä huolehtiminen ja läsnäoloharjoitukset, voivat muuttua ankariksi vaatimuksiksi.
Jokaisen toipumistarina on erilainen. Omaani kuului se, että kurinalaisesta paranemisprojektista oli luovuttava. Oli harjoiteltava toimimaan toisin kuin suorittaja sisälläni käski. Oli suostuttava surulle ja pelolle, jota hallinnan tunteen menetys aiheutti. Oli suostuttava kivulle, jota en saanut kuriin.
Oma tarinani ei ole vaikeuksien kautta voittoon -sankaritarina. Kuvaisin yhä toipumisen vuosia sanoilla ”paskaa ja helvettiä” ja vaihtaisin jokaisen päivän pois. On kuitenkin yksi asia, jonka rankka aika antoi lahjana: lempeän ymmärryksen siitä, että elämä heittää eteemme asioita, joita emme voi hallita.
Tällä lempeydellä haluan kohdata itseni ja muut. Sinä ja minä olemme hyviä, arvokkaita ja rakkauden arvoisia, vaikka emme koskaan paranisi emmekä saisi aikaiseksi mitään.
