Petri Revon, 32, jaksamiseen tuli vuoden 2020 lopulla täydellinen stoppi ja hän jäi pitkälle sairaslomalle.

– Käytännössä makasin kolme kuukautta sohvalla. En pystynyt tekemään mitään, eikä mikään kiinnostanut, hän sanoo.

Petrin vaimo Jasmine Repo, 30, kertoo, ettei puolison sairastuminen tullut yllättäen. Hän kertoo huomanneensa jo muutaman vuoden ajan muutoksia Petrin olemuksessa.

– Ensimmäisenä huomasin varmaan sen, että Petri ei jaksanut töiden jälkeen tehdä oikein mitään. Hän on aina tykännyt urheilla, mutta se jäi ensimmäisenä pois, ja meidän yhteinen tekemisemme väheni, Jasmine muistelee.

Muita varhaisia merkkejä olivat ärtyneisyys, lyhyt pinna ja alakuloisuus. Vitsikäs ja naureskelevainen mies muuttui yleisvireeltään lamaantuneeksi ja kiukkuiseksi. Jasminea alkoi harmittaa, sillä rinnalla vaikuttikin olevan erilainen tyyppi kuin se, johon hän aikoinaan oli ihastunut.

– Ihastuin siihen, kuinka paljon me puhuimme ja miten hauskaa meillä oli yhdessä. Yhtäkkiä yhdessäolo ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa ja kevyttä.

Petrin sairastumista edelsi pitkään jatkunut kuormittava arki erityislapsen kanssa. Petrin kaksi lasta asuivat pariskunnan luona joka toinen viikko. Petri ja Jasmine molemmat kuvailevat Petrin toimintakyvyn laskeneen tasaisesti, minkä takia kumpikaan ei osannut säikähtää tilannetta ennen kuin seinä tuli vastaan.

– Kyllä me näistä asioista juteltiin, mutta siihen tilanteeseen myös tottui. Ajattelin, että kunhan selviän tästä päivästä ja pääsen nukkumaan, niin huomenna on parempi. Ja sama ralli toistui, Petri sanoo.

Jasmine muistelee ensimmäisen isomman keskustelun käydyn, kun Petri oli varannut ajan työpsykologille.

– Silloin Petri sanoi, että nyt hänellä ei ole hyvä olla, mihin vastasin, että mielestäni tätä on kestänyt jo tosi pitkään. Silloin ruvettiin puhumaan asioista vielä enemmän.

Samoihin aikoihin arkeen löytyi helpottava ratkaisu, kun erityislapsi sai kodin asumispalveluista läheltä Petrin ja Jasminen kotia.

”Osaanko tukea oikein?”

Vuonna 2010 Jasmine loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa. Hänellä on aivovamma, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä. Jasmine arvelee, että hänen oma kokemuksensa ja tietämyksensä aivovammasta ovat auttaneet ymmärtämään myös sitä, miten lamaannuttavaa ja kokonaisvaltaista masennuksen aiheuttama väsymys on. Petri on kiitollinen, että Jasmine on alusta asti osoittanut ymmärrystä ja ollut kärsivällinen.

– Vaikka varmasti ei ole ollut helppoa, niin Jasmine on ymmärtänyt koko ajan. Minulle raskainta oli se, että Jasmine joutui katsomaan sitä vierestä. Tuntui, että pilaan toisen elämän, Petri sanoo.

Vastuu yhteisestä kodista ja arjen pyörittämisestä jäi Jasminelle. Petri arvioi, että vuoteen hän ei jaksanut tehdä kotona mitään. Sairasloman päätyttyäkin hän jaksoi käydä vain töissä, mutta ei hoitaa asioita kotona.

Pitkään jatkunut kuormitus väsytti myös Jasminea. Varsinkin viime syksynä hän kertoo olleensa todella väsynyt.

– Minua alkoi ärsyttää Petrin hengityskin, kun se muuttui silloin, kun Petriä ahdisti. Siitä huomasin, että nyt väsyttää tosi paljon.

Kaivattu tauko tuli vuoden lopulla, kun Jasmine lähti kolmeksi viikoksi Teneriffalle. Petri ja tämän alakouluikäinen poika tulivat mukaan viikoksi.

– Yllätyin, kuinka onnellinen olin yksin ulkomailla. Siitä huomasin, kuinka väsynyt olin siihen, että kotona tsemppasin ja yritin olla tukena, ja mietin, osaanko tehdä sen oikein.

Myös Petri huomasi muutoksen puolisossaan.

– Tiesin, että Jasminella oli ollut todella raskasta. Reissussa kuitenkin huomasin eron, kun näin, miten hän nautti elämästään, Petri sanoo.

Jasmine vastasi usein kysymyksiin omista kuulumisistaan sen mukaan, miten puolisolla menee. Itse hän ajatteli jaksavansa ja pärjäävänsä, mutta on taaksepäin katsoessa huomannut olleensa todella väsynyt.

Liikunta on ollut keihäänheittoa tavoitteellisesti treenaavalle naiselle parasta apua jaksamiseen.

– Treenatessa olen saanut keskittyä vain itseeni ja omaan tekemiseen, hän sanoo.

Lisäksi Jasmine on saanut tukea vanhemmiltaan ja isosiskolta, jolle hän on voinut puhua kaikkein vaikeimpina aikoina. Jasmine jakaa elämäänsä Instagramissa käyttäjänimellä @repojasmine. Siellä hän on kertonut myös kokemuksistaan masentuneen puolisona ja saanut seuraajiltaan vertaistukea.

Petri on saanut keskusteluapua mielenterveyden ammattilaisilta. Psykiatrikäyntien hän kertoo olleen itselleen tärkeimpiä. Myös Petri on puhunut tilanteestaan ystävien ja perheen kanssa.

Läheisyyttä pienissä kosketuksissa

Parisuhde ja yhdessä oleminen muuttuivat Petrin masennuksen myötä. Pariskunta ei kuitenkaan ajattele, että se olisi tehnyt heidän välilleen kuilua. Seksi jäi parisuhteessa käytännössä kokonaan pois, mutta sitä pariskunta ei kokenut suhteessaan erityisesti ongelmaksi. Myös sen käsittelyssä auttoi puhuminen ja molemmin puolinen ymmärrys.

– Se oli ehkä enemmän itsetunnolleni ja miehisyydelleni kolaus, Petri sanoo.

Läheisyys pysyi suhteessa päivittäisinä kosketuksina ja sanomalla, että rakastaa toista.

– Sanoin Japille joskus, että tiedän, että rakastan sinua, mutta nyt ei tunnu siltä, kun mikään ei tunnu miltään.

Kun Petri ei jaksanut nousta sohvalta, meni Jasmine hänen viereensä. Iltaisin nukkumaan käydessä pariskunnalla on ollut tapana, että Petri hipsuttaa Jasminen selkää. Vaikeina aikoina roolit iltarutiinissa vaihtuivat.

”Valo tunnelin päässä on kirkkaampi kuin pitkään aikaan”

Tämä vuosi on ollut niin Petrille kuin Jasminellekin edellistä helpompi. Petri uskaltaa varovasti puhua vaikeuksista jo menneessä aikamuodossa.

– Japi jaksoi odottaa ja kannatella, eikä luovuttanut. Hän sanoi monesti, että tämä ottaa aikaa, eikä minulla tarvitse heti olla kaikki kunnossa, Petri sanoo.

– Pete sanoi joskus, että tuntuu, ettei tämä lopu koskaan. Koitin muistuttaa, että tässä voi mennä kaksi tai kolme vuotta, mutta kyllä me tästä vielä noustaan. Minulla on ollut koko ajan luotto siihen, Jasmine sanoo liikuttuneena.

Uutta energiaa ja apua Petrille on tuonut pari kuukautta sitten aloitettu ADHD-lääkitys. Sen aloittamisen jälkeen hän kuvailee muutoksen parempaan olleen dramaattinen. ADHD:n ja masennuksen välillä tiedetään olevan yhteys ja ADHD:n käypä hoito -suosituksessa todetaan, että hoitamattomana se voi lisätä muun muassa masennuksen riskiä. Petri kertoo, että hänen kohdallaan ADHD-tutkimukset ovat vielä kesken ja lääkitystä viilataan tarpeen mukaan.

– Valo tunnelin päässä on aika paljon kirkkaampi kuin se oli vuosi sitten, Petri sanoo.

Hän kertoo jaksavansa taas touhuta arkisia asioita ja pariskunnan tehneen yhdessä suunnitelmia. Jasminea ilahduttaa, kun Petri on alkanut ehdottaa yhteistä tekemistä, kuten elokuviin menemistä tai ruokakaupassa käyntiä.

Molemmat ajattelevat, että suhde on vahvistunut yhdessä koetusta.

– Meidän parisuhteemme on hyvällä pohjalla ja varmasti tästä vahvistunut, Petri sanoo.

– Tuntuu, että aika paljon saisi tapahtua, ettei siitä selvittäisi yhdessä, Jasmine lisää.

Kun puoliso sairastuu, on tärkeä huolehtia myös omasta jaksamisesta

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutussuunnittelija Sanna Hyry tuntee mielenterveysongelmien parisuhteisiin tuomat haasteet hyvin. Hän on ohjannut pitkään Mielenterveyden keskusliiton kursseja pariskunnille, joista toinen tai molemmat on sairastunut psyykkisesti.

Puolison sairastuessa on tilanne yleensä molemmille kuormittava ja molemmat ovat huolissaan omasta puolisosta.

– Kodin ja arjen pyörittämisen vastuu kasautuu silloin yleensä toiselle. Lisäksi on huoli omasta puolisosta. Sairastunut puoliso puolestaan voi kantaa huolta toisen jaksamisesta, kun tiedostaa, ettei itsestä ole apua arjen kannattelussa. Siihen liittyy usein myös häpeän tunne, Hyry sanoo.

Hyry muistuttaa, että kaikkien pariskuntien tilanteet ovat erilaisia.

– Paljon riippuu siitä, millainen vuorovaikutus pariskunnalla on, ja mikä on sairastuneen sen hetkinen psyykkinen kunto. Pystyykö hän keskustelemaan tai sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan.

Puolisosta huolehtiessa ei pidä unohtaa itseään. On tärkeää pitää huoli omasta hyvinvoinnista, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, pitämällä kiinni itselle mieluisista asioista.

– Jos ajatellaan kuvainnollisesti, että toinen on sairastumisen kuopassa, niin puolison ei pidä hypätä sinne mukaan, vaan pysyä siinä reunalla ja sieltä käsin auttaa ja tukea.

Sen lisäksi, että puoliso huolehtii, että sairastunut saa tukea, Hyry pitää tärkeänä, että myös puoliso saa tukea ja tarvittaessa keskusteluapua. Tutkimukset osoittavat, että mielenterveysongelmia kokevan puolison riski sairastua masennukseen kasvaa, kun kuormittava tilanne jatkuu pitkään. Hyryn mukaan puoliso saattaa romahtaa siinä vaiheessa, kun sairastunut voi jo selvästi paremmin.

– Kun ei enää tarvitse pidellä kaikkia lankoja omissa käsissä, voi tulla romahdus. Olisi hyvä olla armollinen itselle ja antaa itselle lupa hengähtää. Pitkään jatkuvassa kuormituksessa voi myös miettiä, jäisikö itse joksikin aikaa sairaslomalle, jos on työelämässä, Hyry neuvoo.

Hän kehottaa myös tukeutumaan läheisiin. Ystävät ja perhe usein haluavat auttaa, vaikka itse ajattelisi, ettei halua olla vaivaksi.

On myös yleistä, että kun sairastunut alkaa voida paremmin, niin puoliso ei osaakaan hellittää otetta naruista ja jakaa vastuuta arjesta. Hyry sanoo taustalla olevan halu suojella toista, ettei tämän toipuminen ota takapakkia tai tule romahdusta.

– Se voi sairastuneelle olla ärsyttävää, kun voi jo paremmin ja haluaisi tehdä asioita ja keventää toisen taakka. Molemmilla on siinä hyvä ajatus.

Läheisyys voi muuttaa muotoaan

Läheisyys on monille parisuhteessa tärkeää, ja usein mielenterveysongelmat vaikuttavat siihen. Mielenterveysongelmia kokevalle läheisyyden osoittaminen tai siihen aloitteen tekeminen voi olla vaikeaa. On tavallista, että seksihaluja ei silloin ole ja seksi jää parisuhteesta pois.

– Esimerkiksi masentunut voi nähdä itsensä niin epähaluttavana ja vastenmielisenä, ettei senkään takia halua seksiä. Myös lääkkeet voivat aiheuttaa haluttomuutta, Hyry sanoo.

Läheisyys parisuhteessa on kuitenkin paljon muutakin kuin seksiä. Se voi olla esimerkiksi yhdessä sohvalla makoilua tai pieniä kosketuksia arjen touhuissa.

– On tärkeää, että intiimiydestä ja seksistä pystyy puolison kanssa myös puhumaan, Hyry sanoo.

Mielenterveysongelmien läpikäyminen yhdessä voi tuoda parisuhteeseen myös hyviä asioita.

– Yhteinen toipumiskokemus voi lähentää pariskuntia. Tilanne pakottaa puhumaan vaikeistakin asioista ja pysähtymään perusasioiden äärelle.

Toisen sairastuessa molemmat joutuvat miettimään omia arvojaan sekä sitä, miltä yhteinen tulevaisuus näyttää. Hyry pitää tärkeänä, että tulevaisuuden haaveista löytyy yhteisiä asioita, mutta myös molemmille tilaa toteuttaa omia juttuja.

– Monet pariskunnat ovat kertoneet, että ovat löytäneet yhdessä tien eteenpäin.

Teksti: Eveliina Aarnos