Mielenterveyden keskusliiton Mielenterveysbarometrin 20-vuotisjuhlaseminaari järjestettiin tiistaina 18. marraskuuta eduskunnassa. Tilaisuudessa Mielenterveyden keskusliitto, Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami ja HUS:n Terapiat etulinjaan -hanke esittelivät tuoreita Mielenterveysbarometrin tuloksia ja lopuksi kansanedustajista koostuva paneeli keskusteli toimittaja Annika Damströmin johdolla siitä, mitä mielenterveyspalveluille pitäisi tulevaisuudessa tehdä.

Tilaisuuden avasi eduskunnan ensimmäinen varapuhemies ja mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Paula Risikko (Kok.), joka kuvaili palvelujärjestelmän olevan kriittisessä murrosvaiheessa. Hänen mukaansa mielenterveysongelmat aiheuttavat vuosittain jopa 11 miljardin kustannukset, mutta hoitoon pääsy on edelleen liian hidasta, vaikka ongelmat ovat usein yhtä vakavia kuin somaattisissa sairauksissa.

Risikon mukaan tämän hetken suurin haaste on se, etteivät kansalaisten tarpeet ja järjestelmän rakenteet kohtaa, ja juuri siksi seuraavan hallituskauden tärkeimpiä tehtäviä on uuden mielenterveysstrategian valmistelu.

Sairastuneet putoavat rakenteiden väliin

Mielenterveysbarometrin tuoreimmat tulokset osoittavat, että suomalaisten asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat jälleen jyrkentyneet, ja etenkin nuorten ja pienituloisten luottamus palveluihin on horjunut.

Panelistien yhteiseksi huoleksi nousi palvelujärjestelmän pirstaleisuus, joka altistaa sairastuneet ja heidän läheisensä kohtuuttomalle vastuulle. Paneelissa todettiin, että hoitoketjut eivät toimi tasalaatuisesti, vaan palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelee huomattavasti hyvinvointialueiden välillä ja jopa niiden sisällä.

– Tilanne on epäoikeudenmukainen etenkin nuorille, jotka voivat joutua odottamaan hoitoon pääsyä pitkien jonojen tai pitkien välimatkojen vuoksi, Markku Siponen (Kesk.) kuvasi.

Veronika Honkasalo (Vas.) nosti esiin vakavasti ja pitkäaikaisesti sairastavat ihmiset, jotka eivät välttämättä koskaan kuntoudu ja tarvitsevat pitkäkestoista tukea, mutta eivät sitä saa ennen kuin tilanne kriisiytyy.

– Ennaltaehkäisyä korostava retoriikka ei saa johtaa siihen, että vaikeimmin sairaat jäävät huomiotta, terveydenhuollon ennaltaehkäisevän työn ja raskaiden palveluiden on oltava tasapainossa, Pinja Perholehto (SDP) huomautti.

Viime vaalikauden aluevaltuutettu Kymenlaakson hyvinvointialueelta, Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen (KD), piti ongelmana palvelujen päällekkäisyyksiä ja heikkoa ohjausta, jotka sitovat erikoissairaanhoidon resursseja ja hidastavat hoitopolkuja.

Järjestöt merkittävänä osana palveluketjuja

Panelistit kuvailivat järjestöjen roolia välttämättömäksi osaksi toimivaa mielenterveysjärjestelmää. Bella Forsgrén (Vihr.) huomautti, että suuri osa hyvinvointipalveluista on siirtynyt kolmannen sektorin vastuulle ilman, että muutoksesta on käyty avointa poliittista keskustelua.

Kun järjestöjen rahoitusta leikataan, katoaa samalla kriittistä tukitoimintaa, jota julkinen sektori ei onnistu korvaamaan. Uusimman Mielenterveysbarometrin mukaan 58 % väestöstä hakisi apua mielenterveysjärjestöstä, ja 82 % pitää sitä sopivana hoitomuotona. Myös Vasemmistoliiton Honkasalo painotti, että juuri järjestöt tavoittavat ne ihmisryhmät, joita julkinen sektori ei onnistu tavoittamaan, kuten päihdetaustaiset mielenterveyskuntoutujat.

Keskustelussa korostui tarve selkeille, joustaville ja saavutettaville palvelupoluille. Kansanedustajat kertoivat esimerkkejä tilanteista, joissa nuoret eivät vastaa takaisinsoittoihin, digipalvelut ohittavat iäkkäät ja kiireen keskellä palvelut sijoitetaan fyysisesti hankalasti tavoitettaviin paikkoihin.

– Monen sairastuneen toipuminen kaatuu siihen, ettei hoitoa ole saatavilla riittävän pitkään tai katkeamatta, kun perusterveydenhuollon terapiajaksojen päätyttyä jatkohoitoon ei ole selkeää polkua, vihreiden Forsgrén muistutti.

Kaikille panelisteille yhteistä oli näkemys siitä, että järjestelmän haasteet eivät ratkea yksittäisillä toimilla. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka huomioivat sekä ennaltaehkäisyn että erikoissairaanhoidon tarpeet, yhdenvertaisuuden eri alueilla sekä järjestöjen roolin osana hoitoketjua. Useat panelistit vaativat lakisääteisiä velvoitteita, jotta mielenterveyspalvelut eivät olisi ensimmäinen säästökohde hyvinvointialueiden talouspaineissa.

Kokoomuksen Paula Risikko kuvasi kehitystä huolestuttavaksi ja muistutti, että mielenterveyden hoitovelka kasvaa koko ajan. Hänen mukaansa yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että nuoret ja pienituloiset menettävät luottamuksensa palveluihin.

– Valitettavasti mielenterveysongelmista kärsivät ovat usein niitä maan hiljaisia. Suomessa on vallalla desibelidemokratia, jossa se saa [palveluja], joka eniten huutaa, Risikko sanoi.

Paneelikeskustelun viesti oli yksiselitteinen: ilman toimivia rakenteita, selkeitä hoitopolkuja ja riittävää rahoitusta mielenterveyspalveluiden eriarvoisuus kasvaa entisestään. Mielenterveysbarometrin tulokset vahvistivat, että luottamus palvelujärjestelmään on murenemassa, ja sen korjaaminen vaatii johdonmukaista sekä valtakunnallista että paikallista päätöksentekoa.