Joulu ei tule ilman koko kodin suursiivousta, itse alusta alkaen tehtyjä leivonnaisia ja ruokia, runsaasti koristeltua kuusta ja kymmeniä lahjoja. Kaikki on tehtävä itse ja kaiken on näytettävä täydelliseltä.

Niin ajatteli äitini. Mistään ei voinut tinkiä, paitsi hyvästä mielestä ja rauhallisesta, rennosta yhdessäolosta. Opin, että joulu on suorittamista isolla S:llä. Lapsuuteni jouluihin kuului myös riitaisa ilmapiiri vanhempieni välillä. Odotin ja pelkäsin joulua. Minun piti olla kiltti lapsi, viis siitä, olivatko aikuiset kilttejä.

Kulissit ja ulospäin näkyvä yltäkylläisyys ahdisti minua jo silloin. Minusta on lukuisia surumielisiä valokuvia kuusen edessä, 30 lahjapaketin ympäröimänä, mutta enemmän kuin mitään muuta, olisin halunnut uskaltaa olla iloinen ja huoleton. Tottakai pidin lahjoista, mutta jo varhain ymmärsin, että tunnelma olisi ollut se kaikista tärkein. Ehkäpä juuri tuon ymmärryksen ansiosta joulun suorittaminen ei tarttunut minuun.

Aikuisikäni joulut ovat olleet aina erilaisia, mutta ahdistus ja alakulo ovat seuranneet matkassani tänne saakka, monta vuosikymmentä. Edelleenkin sekä odotan että pelkään joulua. Onneksi voin kuitenkin päättää, miten joulua vietän vai vietänkö mitenkään. Osaan ennakoida ahdistusta ja muistuttaa itseäni, että se menee kyllä ohi. Ei ole mitään hätää, hengittele.

Joulu on siis muutakin kuin iloa ja kimallusta. Se on monille ihmisille haikea ja vaikea ajanjakso, jolloin eriarvoisuus, ulkopuolisuus ja yksinäisyys valtaavat helposti mielen. Joulu on romantisoitu niin satumaiseksi, että jokainen meistä voi tuntea paineita sen äärellä. Se voi tuntua kilometrin mittaiselta pitäisi-listalta, mikä ahdistaa jo lokakuussa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että sen kaiken romantisoidun kimalluksen takana on ihan tavallisia ihmisiä, tavalliseen elämään kuuluvine haasteineen. Vertailu on siis turhaa, vaikkakin täysin ymmärrettävää. Vaikka haikeutta ja vaikeutta ei usein sanota ääneen ja se piilotetaan valojen välkkeeseen, kuka tahansa voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi – myös muiden ihmisten seurassa.

Myös jouluna kannattaa muistaa se, mikä itselle on hyvä ja oikein juuri nyt. Perinteitä ei ole pakko kuljettaa mukanaan vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen. Niistä voi napata mieluisat tai jättää kaikki muistojen laatikkoon. Jokainen hetki, päivä ja joulu on tärkeää tehdä mahdollisimman omannäköiseksi, ilman huonoa omaatuntoa. Hyvinvointi ja voimavarat edellä.

Yhdessä vietetty aika on yhtä arvokasta kaikkina vuoden päivinä, ei vain jouluna. Kalliit lahjat eivät tee joulusta sen arvokkaampaa. Sen sijaan kirje, kortti, puhelu tai viesti voivat ilahduttaa saajansa ikihyviksi.

Joulun ei tarvitse olla mitään suurta, se voi olla ihan pienen pientä tai sen voi ohittaa täysin. Joulu voi olla ihanin ikinä vaikka sohvalla viltin alla pötkötellen, suklaata syöden ja leffoja katsellen. Itse tykkään ulkoilla iltahämärässä ja katsella ja kuvata valoja. Vastaantulijalle voi toivottaa hymyillen hyvää joulua ja saada siitä myös itselle hyvän mielen. 

Anna-Lovisa Partanen, Valoa-vertainen
Instagram: @mielellani_hyvinvoiva