Kuvittele, että kaikki tänään käytössäsi olevat voimavarat ovat kuin puhelimen akku. Kuinka paljon sinulla on tänään virtaa? 

Harvan akku on sataprosenttisesti täynnä. Jos virtaa on alle sata prosenttia, miten on mahdollista olla parhaimmillaan? Ei mitenkään. 

Monet nuoret aikuiset kokevat, että 2020-luvun työelämä vaatii heiltä koko ajan parasta suoritusta. Kaiken lisäksi tuota suoritusta tulisi jatkuvasti hieman parantaa, pyrkiä tehokkaammaksi, tuottavammaksi ja paremmaksi versioksi itsestään, jotta menestyy kilpailussa työpaikoista. 

Moni myös kokee, että työpäivän jälkeen akku on tyhjä, eikä virtaa riitä enää mihinkään muuhun. Millainen olisi työ, jossa ei tarvitsisi antaa kaikkeaan tai työpäivä, jonka jälkeen virtaa riittäisi vielä muuhunkin? 

Työelämä on kehittynyt suuntaan, jossa työntekijään kohdistuu monenlaisia vaatimuksia. Substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja ja kykyä johtaa itseään. Olisi oltava joustava, resilientti ja taitava uuden oppija. Rakenteellisten muutosten vuoksi olisi myös saatava enemmän aikaan vähemmin resurssein. Ei ihme, että monet nuoret työuransa alussa kokevat työelämän olevan pelottava rasti.

Ennustin Sitran vuoden 2023 Megatrendit-raportissa, että epävarmuuden sietäminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä työelämätaidoista. Kun seuraan työelämän ja työurien kehitystä, olen entistäkin enemmän samaa mieltä. Epävarmuus on monin tavoin kuormittavaa. Sen ratkaisemisen ei kuitenkaan pitäisi olla vain työntekijöiden vaan meidän kaikkien vastuulla. 

Epävarmuuden ja työelämän kasvaneiden vaatimusten vastapainoksi tarvitaan turvaa. Se syntyy yhteisöissä, joissa on mahdollista kokea merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta myös silloin kun ei ole parhaimmillaan. Minusta on alkanut näyttää siltä, että tällaisia työyhteisöjä on koko ajan vähemmän. Ylipäätään sellaista työtä ei tunnu löytyvän, jota voisi tehdä puolikuntoisena tai puolivaloilla. Tämä on kummallista, koska kukaan meistä ei ole sataprosenttisesti työkykyinen suurimpana osana vuoden päivistä. Työkyky on kuin virta puhelimessa – jatkuvassa muutoksessa. 

Nuoria työuransa alussa ja meitä jo tovin työelämässä olleita yhdistää ainakin yksi toive: Kaipaamme inhimillistä työtä, joka joustaa voimavarojen ja elämäntilanteiden mukana. Psykoterapeuttina uskon, että tällaisessa työssä me myös jaksamme.

Emilia Kujala,
psykoterapeutti, sosiaalipsykologi

Emilian kuva: Heli Blåfield