Kun sairastuin masennukseen ensimmäisen kerran vuonna 2013, suurin toiveeni oli, että palautuisin vielä siksi ihmiseksi, joka ennen sairastumista olin. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin hartain toiveeni on, että minusta ei tule se Emmi, joka silloin sairastui. 

Muistan ensimmäisestä masennuskaudesta parhaiten paranemissuunnitelmani. Tuolloin mielenterveydestä ei puhuttu samalla tavalla kuin nyt, enkä tiennyt ketään muuta, joka olisi paininut samojen ajatusten kanssa. En samaistunut lamaantuneeseen ja toimintakyvyttömään masennuksen kuvituskuvaan, joten suoritin paranemisen parhaan kykyni mukaan. Kävelin ulkona, kiinnitin huomiota arjen pieniin iloihin, vaihdoin kauniit verhot ja join iltaisin teetä. Paranemiseni deadlineksi annoin kokonaisen kalenterivuoden ja tuumin siinäkin olleen jo vähän liikaa. 

Muutama vuosi myöhemmin ajoin masennukseni kanssa uudelleen päin seinää. Ja sitten uudelleen. Diagnoosilistani kasvoi joka kerta: vaikea masennus, vaikea uupumus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, tunne-elämän epävakaus. Yhtäkkiä olinkin ihminen, jolla oli kourallinen kroonistuneita mielenterveysongelmia, mutta ei yhtäkään suunnitelmaa paranemiselle. Psykoterapiassa oivalsin, että mieleni sairaudet eivät olleet johdannaisia vain arjen kuormittavuudesta ja vastoinkäymisistä. Ajatukseni, kokemukseni ja käsitykseni itsestäni sairastuttivat minut yhä uudelleen, eikä noiden käsitysten oikomiselle voinut enää asettaa deadlinea. 

Englanninkielinen mielenterveys- ja hyvinvointisome puhuu paljon healingista. Sen ajatellaan olevan koko elämän kestävä matka parempaan itsetuntemukseen, omien rajojen ja oikeuksien tunnistamiseen, tunteiden hyväksymiseen ja niiden kanssa elämiseen. Ehkä siksi puhun suomeksi nykyään mieluummin toipumisesta kuin paranemisesta. Paraneminen tulee valmiiksi, mutta toipuminen ei. 

Ensimmäisestä diagnoosistani on jo yli kymmenen vuotta, mutta ajattelen silti olevani vasta toipumisen alussa. Ajatus tuntuu armolliselta: minulla ei ole kiire mihinkään. Minä ja sairauteni selviämme kaikesta, mitä elämä eteemme tuo.

Emmi Nuorgam
Vaikuttavuustuottaja

Kuva: Mikko Kauppinen