Miltä tuntuu olla 60-vuotias?
Muistan, kuinka hämmästelimme nuorena, silloisen mieheni kanssa, kuinka vanha 30-vuotias sisareni olikaan. Suorastaan ikäloppu! Olin itse tuolloin 24-vuotias, ja 30 tuntui silloin aivan käsittämättömän suurelta luvulta.
Erilaisissa ikävertailuissa tartutaan usein vanhaan heittoon, ”ikä on vain numeroita”. Nyt kun oma seitsemäs vuosikymmen on aluillaan, on pakko sanoa, että ei pidä muuten paikkaansa! Kyllä tässä iässä jo tuntee joka nivelellään, että vuodet ovat tuoneet kulumia ja erilaisia terveydellisiä vaivoja.
Ihmiset vanhenevat, vaikka nyky-yhteiskunta terveysintoilijoineen ja erilaisine muoti-ilmiöineen yrittää kovasti kammeta vanhenemista vastaan. Naisten pitää olla timmin näköisiä, tiukkalihaisia ja huippukuntoisia niin fyysisesti kuin henkisestikin – eletyistä vuosikymmenistä huolimatta. Kuinka moni meistä on todellisuudessa 60-vuotiaana sellainen luonnostaan? Entä moniko on eläkeiän lähestyessä henkisesti vielä innokas ja mieli täynnä uusia ideoita? Eivätköhän ne ideatkin pyöri aika pitkälti siinä, mitä aikoo tehdä päästyään eläkkeelle.
Iän lisääntyessä uusien asioiden oppiminen hidastuu ja hormonaaliset muutokset aiheuttavat sen, että muisti alkaa vähitellen pätkiä – hyvä, että muistaa edes työkavereiden nimet. Töissä tehdään työt kunnolla ja valmiiksi niin kuin kaikkina vuosikymmeninä tähänkin asti. Samalla hämmästellään nuorempien mieletöntä draivia, innovatiivisuutta ja miljoonaa rautaa tulessa. Pelkästään sen katselu saa ikäleidin miltei hengästymään.
Kaikki tämä on ihan luonnollista, vaikka media ja työterveyshoitaja tuuttaavat koko ajan, että ”ikä on vain numero, jaksaa, jaksaa!”. Jos on tehnyt töitä jo yli 40 vuotta, kasvattanut lapset aikuiseksi ja mahdollisesti hoitanut myös mummin virkaa, niin on tuskin siinä vaiheessa enää mikään timmi-mimmi.
Ei siis olla muotialan värittämiä luonnonoikkuja vaan ihan tavallisia naisia, koosta riippumatta. Meillä saa näkyä aurinkoryppyjä silmäkulmissa ja suupielissä, olla kolottavia lonkkia tai polvia ja harmaan sävyjä hiuksissa. Minulle tärkeintä on, että tunnistan mieleni alkavan olla ihanan seesteinen. Olen kerryttänyt elämänviisautta ja kokemusta, eikä minulla ole kiire mihinkään.
Oikeastaan on aika ihanaa olla 60-vuotias nainen.
