Liikkumaan, hengittämään, karistamaan päivän kiirettä harteilta. On monta syytä mennä metsään. Joskus sinne voi lähteä vain siksi, ettei tiedä, minne muuallekaan menisi. Luonto ottaa aina vastaan ja on avoin monenlaiselle kohtaamiselle. Siellä voi kohdata niin metsän tuoksun ja linnun laulun kuin myös itsensä ja toisen ihmisen. Joskus yksinolo voi tuntua helpommalta metsässä kuin kotona, kun luonnon rauha antaa tilaa kohdata omat ajatukset ja tunteet. Toisinaan taas sitten luonto houkuttelee jakamaan hetken yhdessä jonkun kanssa.

Luonnossa oleskelu voi olla lempeä tapa harjoitella itsensä kuuntelemista. Mitä tarvitsen juuri nyt? Tarvitsenko lepoa vai sittenkin liikettä? Haluanko olla yksin vai kaipaanko seuraa? Arjessa päivät täyttyvät helposti asioista, jotka joku muu on määritellyt tärkeiksi. On viestejä, aikatauluja, tehtäviä ja kaikenlaisia pieniä velvollisuuksia, joihin mieli tarttuu melkein automaattisesti. Luonnossa kiire menettää otettaan. Askel hidastuu. Katse harhailee. Ja yhtäkkiä saattaa huomata kysyvänsä itseltään jotain, johon ei ole hetkeen ehtinyt vastata. Kun ympärillä on vähemmän ärsykkeitä, omille ajatuksille, tunteille ja tarpeille vapautuu tilaa.

Luonto on hyvä paikka kohdata myös toinen ihminen. Vaikeista asioista voi olla helpompi puhua rinnakkain kävellessä kuin pöydän vastakkaisilla puolilla istuessa. Kun katse saa levätä polussa eikä toisen silmissä, sanat voivat virrata vähän vapaammin. Eikä hiljaisuuskaan välttämättä tunnu kiusalliselta kävellessä.

Luonnossa kohtaamiseen ei vaadita retkitaitoja tai pitkää vaellusta. Kaverin kanssa voi piipahtaa puistossa tai pitää palaverin työkaverin kanssa ulkona. Jos kaveria ei valmiiksi löydy ja yksin lähteminen tuntuu hankalalta, voi lähteä mukaan ohjattuun luontotoimintaan. Luonto antaa kohtaamiselle usein yhteisen tekemisen, jonka ei tarvitse olla koko ajan keskustelun varassa. Silloin uusiinkin ihmisiin tutustuminen voi olla helpompaa.

Ulkona olemme vuorovaikutuksessa myös luonnon kanssa ja kohtaamme kaikki sen sävyt. Joskus se hellii meitä lämmöllä ja valolla, toisinaan tuuli ja sade vihmovat armottomasti. Mutta aina luonto ottaa meidät vastaan ja kietoo syliinsä, jos sille antaa tilaisuuden.

Luonto muuttuu koko ajan, vaikka sitä ei arjen keskellä aina huomaa. Vuodenajat vaihtuvat, valo muuttuu ja maisema muuttaa ilmettään niin hitaasti, ettei sitä päivästä toiseen erota. Mutta kun pysähtyy katsomaan, löytyy luonnosta aina jotakin uutta.

Skutsi kuulee -ohjelman hengessä, tärkeintä ei ole se, kuinka pitkälle pääsee vaan se, mitä kohtaa matkalla. Matkan ei tarvitse olla pitkä ollakseen merkityksellinen. Mitä sinä voisit kohdata tänään luonnossa? Itsesi tai ihmiset ympärilläsi? Yksin vai yhdessä toisen kanssa?

Sanna Manu

Hanketyöntekijä

sanna.manu@mtkl.fi

040 536 8403