Kukapa meistä ei haluaisi lisää resursseja mielenterveyspalveluihin. Siksi eduskuntavaaleissa ehdolla olevan on vähän turhankin helppo puhua kauniisti ja toiveikkaasti siitä, kuinka mielenterveyteen tulee ehdottomasti satsata, mielenterveyspalveluiden rahoitus turvata ja ennaltaehkäisyyn panostaa kautta linjan.

Todellisuudessa kansanedustajien mahdollisuudet vaikuttaa näin suoraan erityisesti hyvinvointialueiden vastuulla oleviin mielenterveyspalveluihin ovat rajalliset: hyvinvointialueet päättävät itse valtion myöntämän yleiskatteellisen rahoituksen käytöstä. Ei ole realistista odottaa, että tähän järjestelyyn tehtäisiin ainakaan lähivuosina poikkeuksia, joilla mahdollistettaisiin rahan korvamerkitseminen tiettyihin palveluihin.

Täysin hampaattomia ei eduskunnassa kuitenkaan olla – kauniin mielenterveyspuheen sijaan kansanedustajien on tunnistettava ne paikat, joissa he voivat ja joissa heidän kannattaa vaikuttaa. Kansallisella tasolla voidaan säätää esimerkiksi hoitoon pääsyn määräajoista tai edistää hyvinvointialueiden välistä koordinaatiota.

Pidättäytyvästi tulisi kuitenkin suhtautua siihen, että eduskunnasta käsin pyrittäisiin lainsäädännön avulla määrittelemään ainakaan kovin yksityiskohtaisesti, millaisia palveluita hyvinvointialueiden tulee tarkalleen ottaen järjestää tai millaisia hoitomenetelmiä ammattilaisten tulee käyttää. (Tällainen jäykkä menetelmäkeskeisyys onkin ollut eräs lasten ja nuorten terapiatakuun ongelma.)

Laadimme Mielenterveyden keskusliitossa liiton omat vaalitavoitteet, joista toivomme puolueiden ja poliitikkojen poimivan ideoita siihen, miten mielenterveyteen liittyviä teemoja voidaan konkreettisesti edistää eduskunnassa. Osa tavoitteista on hieman suurempia ja kunnianhimoisempia, kuten nykyistä hoitotakuuta tiukemman oman hoitotakuun säätäminen mielenterveyspalveluihin. Toiset ovat taas teknisempiä, kuten esitys siitä, että Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian tutustumiskäynnit säädettäisiin Kela-korvattaviksi samalla tavalla kuin varsinaiset terapiakäynnit.

Tiiviyden ja selkeyden vuoksi monta tärkeää teemaa on myös jäänyt tällä kertaa näiden vaalitavoitteiden ulkopuolelle – yhtenä merkittävimpänä kenties sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen tulevaisuus. Otimme kantaa kehysriihessä päätettyihin, musertavan suuriin järjestöjen rahoituksen leikkauksiin sekä siihen, miten sekä ne että sosiaalipalveluihin suunnitellut säästöt tulevat näkymään ihmisten arjessa.

Oskari Korhonen

Johtava asiantuntija, juristi

oskari.korhonen@mtkl.fi

040 357 2529