Potilaan ja asiakkaan asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään laissa. Potilaslaki koskee julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa, asiakaslaki puolestaan sosiaalihuoltoa.
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Häntä on kohdeltava ihmisarvoa loukkaamatta sekä hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioittaen. Hoidossa ja kohtelussa tulee huomioida potilaan äidinkieli sekä hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa. Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma.
Oikeus sosiaalipalveluihin ja -turvaan
Sosiaaliturvaetuuksien ja sosiaalipalveluiden tarkoituksena on riittävän toimeentulon ja huolenpidon turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Hyvinvointialueen on huolehdittava neuvonnan ja tiedottamisen järjestämisestä sosiaalipalveluja ja sosiaaliturvaetuuksia koskevissa kysymyksissä. Sosiaalipalveluja on järjestettävä tueksi jokapäiväiseen elämään, asumiseen ja taloudelliseen selviytymiseen sekä lapsen tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin liittyen.
Tämän lisäksi niiden tulee vastata tuen tarpeisiin, jotka johtuvat päihteiden käytöstä, mielenterveysongelmasta tai muusta sairaudesta, vammasta, ikääntymisestä tai toimintakyvyn laskusta, lähisuhde- tai perheväkivallasta, äkillisestä kriisitilanteesta tai läheisen tuen tarpeesta. Sosiaalipalvelujen tulee ehkäistä asiakkaan syrjintää ja tukea hänen osallisuuttaan.
Kaikkia etuuksia ja palveluita on haettava henkilökohtaisella hakemuksella. Joissakin tapauksissa mukaan tulee liittää hoitavan lääkärin lausunto. Hakemiseen voi saada apua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Mielenterveydenkeskusliiton sosiaaliturvaneuvonnasta saa yleistä neuvontaa eri etuuksiin ja palveluihin liittyen. Myös viranomaisilla on lakiin perustuva tiedotus- ja neuvontavelvollisuus. Hakemukset tehdään tavallisesti kirjallisesti, mutta viranomaisen suostumuksella hakemus voidaan laittaa vireille myös suullisesti. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos hakija ei itse pysty täyttämään hakemusta.
Hakemukseen saa aina kirjallisen päätöksen, jossa on muutoksenhakuohjeet. Näitä ja niiden aikarajoja on noudatettava kirjaimellisesti, sillä päivänkin myöhästyminen estää muutoksenhaun käsittelemisen. Lisäselvityksiä voi aina toimittaa jälkikäteen.
Yhdenvertaisuuslaki
Perus- ja ihmisoikeussäännöksiä täsmentävät yhdenvertaisuuslain yhdenvertaisuuden edistämistä, syrjinnän kieltoa ja syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa koskevat säännökset. Syrjinnässä voi joskus olla kyse myös rikosasiasta.
Yhdenvertaisuuslaki kieltää laajasti syrjinnän henkilöön liittyvän syyn esimerkiksi terveydentilan tai vammaisuuden perusteella kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa yksityis- ja perhe-elämää sekä uskonnonharjoitusta lukuun ottamatta.
Välitön syrjintä tarkoittaa sitä, että jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn takia epäsuotuisammin kuin muita vastaavassa tilanteessa olevia. Välittömän syrjinnän lisäksi yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää ovat välillinen syrjintä (näennäisesti yhdenvertainen kohtelu, joka johtaa tosiasiallisesti syrjivään lopputulokseen), henkilön ihmisarvoa loukkaava häirintä, kehottaminen syrjintään sekä vammaisten henkilöiden kohtuullisten mukautusten epääminen. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. On esimerkiksi kiellettyä syrjiä lapsen vanhempaa lapsen sairauden tai vamman vuoksi.
