Traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD)
Trauma on tunneperäinen vaurio, joka syntyy esimerkiksi poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman seurauksena. PTSD eli posttraumaattinen stressihäiriö on traumaattisen kokemuksen jälkeen kehittyvä, pitkittynyt reaktio, josta voi kuitenkin oikeanlaisen tuen avulla toipua.
Traumaattinen tilanne tai tapahtuma aiheuttaa ihmisessä normaalin reaktion epänormaaliin tilanteeseen. Kohtuuttomat ja järkyttävät kokemukset horjuttavat kenen tahansa mielenterveyttä, eikä kenenkään tarvitse selviytyä sellaisista yksin.
Joissain tapauksissa traumaattinen kokemus muistuttaa itsestään vielä pitkään tapahtuneen jälkeenkin – esimerkiksi lapsuudessa tapahtuneet asiat voivat vaikuttaa posttraumaattisesti vielä aikuisenkin elämässä.
Mikä on traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö?
Traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö tunnetaan myös lyhenteellä PTSD. Se on traumaattisen kokemuksen jälkeen kehittyvä pitkittynyt reaktio, joka on voinut aiheutua esimerkiksi uhkaavan tai tuhoavan tilanteen tai kokemuksen synnyttämän voimakkaan ahdistuneisuuden seurauksena.
Traumaperäisen stressihäiriön aiheuttaja voi olla pitkäkestoinen tai yksittäinen kokemus. Kestoa merkittävämpi tekijä traumatisoitumisessa on kokemuksen henkinen tai fyysinen raskaus ihmiselle itselleen. Jo yksittäinen traumaattinen tapahtuma voi aiheuttaa I-tyypin trauman, jota ihminen ei pysty yhdistämään omaan kokemusmaailmaansa. Toistuva ja pitkäkestoinen traumatisoiva tekijä, esimerkiksi perheväkivalta, insesti tai kiusaamisväkivalta, voi aiheuttaa II-tyypin trauman. Ylivoimaisessa traumatisoivassa tilanteessa ihminen ei pysty käsittelemään tapahtunutta ja sisällyttämään osaksi elämäntarinaansa.
Psyykkiset traumat
Psyykkinen trauma syntyy tilanteessa, joka on poikkeuksellisen järkyttävä tai johon liittyy hallitsemattomuuden tai hengenvaarassa olemisen kokemus. Tällainen traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus, kiusatuksi joutuminen, onnettomuus tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Yhtä lailla psyykkinen trauma syntyy silloin, kun ihminen jää elämässään vaille jotain olennaista. Psyykkinen trauma voi siis johtua esimerkiksi siitä, ettei ole saanut lapsuudessa huolenpitoa ja läheisyyttä tai että on joutunut elämään alkoholismin varjostamassa perheessä.
Siihen, kuinka kuormittavana tapahtuman kokee, vaikuttaa ennen kaikkea tapahtuman järkyttävyys mutta myös henkilökohtaiset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi mahdolliset aiemmat traumaattiset tapahtumat ja psyykkisten voimavarojen vähyys. Trauman kokemukseen vaikuttavat myös henkilökohtaiset tekijät kuten resilienssi eli kyky selvitä ja palautua vaikeista kokemuksista.
Traumalla on joskus piiloutuva luonne. Arjen sujumisesta huolimatta ihminen voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta ja mielessä voi olla kaaos. Ajatusten, tunteiden, havaintojen ja muistojen yhdistäminen voi olla vaikeaa. Toisinaan trauma saattaa nousta esiin vasta aikuisiällä, vaikka ei edes muistaisi lapsuusajan tapahtumia tarkoin.
Kaukainen muisto ja trauma voivat palautua äkisti mieleen jossain tietyssä tilanteessa. Puhutaan triggereistä eli traumalaukaisijoista ja takaumista. Tällöin tuntuu usein siltä, kuin eläisi uudelleen aiemman traumaattisen tilanteen tai tapahtuman. Esimerkiksi lapsena koetut rangaistukset itkemisestä ja tunteiden näyttämisestä saattavat aiheuttaa syvää kauhun tunnetta ja lamaannusta oman lapsen itkiessä – ymmärtämättä miksi. Tunteet voivat myös mennä hetkeksi piiloon. Voimakas tunnereaktio seuraakin vasta useiden päivien päästä ja lamauttaa toimintakyvyn täysin.
Traumat voivat näyttäytyä monenlaisina oireina fyysisesti, psyykkisesti, tunne-elämän ja ihmissuhteiden tasolla. Ne eivät poistu itsestään, mutta niihin voi saada apua.
Mitkä ovat traumaperäisen stressihäiriön oireet?
Traumaperäisen stressihäiriön oireita voivat olla takaumat tapahtuneesta, kuten toistuvat ajatukset, mielikuvat, painajaiset ja keholliset reaktiot. Joillakin taas esiintyy jatkuvaa ylivireystilaa, joka voi näyttäytyä keskittymisvaikeuksina, unihäiriöinä, säpsähtämisreaktioina tai ärtyisyytenä.
Myös somaattiset oireet, tapahtumasta muistuttavien tilanteiden välttely ja dissosiointi voivat olla oireita traumaperäisestä stressihäiriöstä. Dissosioinnilla tarkoitetaan yleistä, normaalia puolustusmekanismia traumaattisessa tilanteessa. Tällöin mieli ikään kuin jakautuu useampaan osaan, joista yksi pyrkii elämään arkea mahdollisimman normaalisti ja toinen taas kantaa trauman tunnemuistoa.
Mikä avuksi traumaperäiseen stressihäiriöön?
Mikäli oireet ovat pitkittyneet, mieltä kiusaavat takaumat, voimakas ahdistus ja tarve vältellä traumasta muistuttavia asioita, kannattaa hakeutua avun piiriin. Traumaperäisen stressihäiriön ensisijainen hoitomuoto on psykoterapia. Vaikuttavimpia ovat traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia, traumaterapia ja EMDR-menetelmä, josta lisätietoa saa Suomen EMDR-yhdistyksen sivuilta.
Hoidossa on tärkeää harjoitella ensin tunteiden ja kehon reaktioiden säätelyä ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta ankkuroitumalla nykyhetkeen. Tämän jälkeen trauma on turvallisempaa kohdata. Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kehollisina tuntemuksina. Hoidossa traumakokemus sanallistetaan.
On myös tärkeää validoida tilanne. Ei ole ihme, että kovien kokemusten myötä tietynlaisia tunteita syntyy, ja niihin on täysi oikeus. Itseään kohtaan on hyvä opetella myötätuntoisuutta. Trauma ei ole koskaan oma syy eikä itseaiheutettu. Erityisen tärkeää on katsoa tilannetta toivon näkökulmasta – traumasta voi ja on todennäköistä toipua. Valtavan raskaiden kokemusten jälkeen, kärsimyksen rinnalla kulkee myös trauman jälkeinen kasvu.
