Persoonallisuushäiriöt
Personallisuushäiriöistä puhutaan, kun pitkäaikaiset ja muuttumattomat käyttäytymisen mallit, tapa kokea asioita, havainnoida ympäristöä ja itseään vaikeuttavat arkea ja ihmissuhteita. Persoonallisuushäiriötä voidaan kuitenkin hoitaa ja sen kanssa voi oppia elämään.
Persoonallisuushäiriön sairautena erottaa persoonallisuuden piirteistä se, että sairautena se aiheuttaa ihmiselle kärsimystä – ja usein myös lähipiirille. Diagnosoiminen ei kuitenkaan ole helppoa ja se vie aikaa.
Persoonallisuushäiriöt kehittyvät yleensä jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Taustasyinä voivat olla esimerkiksi perinnölliset tekijät, raskausaika, lapsuuden kokemukset ja traumat. Persoonallisuushäiriöt ovat melko yleisiä, sillä 5–15 prosentilla väestöstä on jokin persoonallisuushäiriö. Tämä tarkoittaa jopa yli 800 000 suomalaista.
Mitkä ovat persoonallisuushäiriöiden oireet?
Persoonallisuushäiriö voi näyttäytyä esimerkiksi toisen ihmisen tunteiden ja ajatusten virheellisenä tulkitsemisena ja vaikeuksina sosiaalisissa suhteissa tai työelämässä. Persoonallisuushäiriöön liittyvä käyttäytyminen on ikään kuin pysyvä keino hallita ihmissuhteisiin liittyvää vuorovaikutusta, ahdistuksia tai yksinäisyyden tunnetta.
Persoonallisuushäiriöstä kärsivän tunneilmaisu saattaa olla niin voimakasta, että ympärillä olevat ihmiset kokevat sen jopa pelottavana. Käytöstä ja reaktioita saatetaan pitää outona eikä yleisesti hyväksyttyinä tapoina reagoida. Sairaudentunnottomuus on mahdollista. Usein persoonallisuushäiriötä ei tunnisteta itse, vaan hoitoon hakeudutaan jonkin muun asian, kuten masennuksen tai päihteiden käytön, takia.
Toisinaan ympäristö vaikuttaa siten, että persoonallisuushäiriö ei aktivoidu. Myös ikä saattaa joissain tapauksissa vähentää oireita.
Stressitilanteissa moni meistä voi hetkellisesti kokea ja käyttäytyä persoonallisuushäiriöön viittaavalla tavalla. Myös psykiatrisiin sairauksiin saattaa liittyä persoonallisuushäiriöiden kaltaista käyttäytymistä, joka kuitenkin ilmenee vain sairastumisen aikana.
Persoonallisuushäiriöiden kolme pääryhmää
Persoonallisuushäiriöt luokitellaan hallitsevien käyttäytymismallien perusteella. Tavallisesti persoonallisuushäiriöt jaetaan kolmeen pääryhmään:
Ryhmä A: Epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen (eli niin sanottu skitsotyyppinen) persoonallisuus. Tässä ryhmässä tyypillistä on käytöksen outous ja erikoisuus. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää käytöstä tai ajatuksenkulkua, mutta kyseessä ei ole psykoottisuus.
Epäluuloinen
- Todellisuudentajun heikkeneminen
- Pitkävihaisuus
- Vainoharhaiset ajatustavat
- Muihin ihmisiin kohdistuva epäluulo
- Voi kokea tahattoman ja pienenkin kommentin ja asian itseensä kohdistuvana.
- Suuttumus ja vastahyökkäys
- Epäilee toistuvasti puolisoaan uskottomuudesta tai alaisiaan tai työtovereitaan suunnitelmallisesta juonittelusta itseään vastaan.
Eristäytyvä
- Vetäytyminen ihmissuhteista
- Rajoittunut tunteiden ilmaiseminen
- Mielikuvitusmaailmaan, itsetutkiskeluun tai harrastuksiin vetäytyminen
- Ei juuri läheisiä ystäviä
- Eristäytyminen, epäkiinnostus kontakteihin
Ryhmä B: Epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus. Tässä ryhmässä tunne-elämän epävakaus tai impulsiivisuus ohjaavat käyttäytymistä ja empatiakyky on heikentynyt.
Epäsosiaalinen
- Piittaamattomuus normeista, laista ja moraalista
- Välinpitämättömyys, haluttomuus ja kyvyttömyys huomioida toisia ihmisiä
- Impulsiivinen, helposti ärtyvä
- Löytää syyn aina muualta kuin itsestä.
- Ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa
Epävakaa
- Tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus, tunnetilojen ja suunnitelmien ailahtelevuus
- Ihmissuhteiden epävakaus
- Hylätyksi tulemisen pelko, vaikeus kontrolloida suuttumusta
- Ailahtelevainen käsitys itsestä: erinomainen tai epäonnistunut ja mitätön
- Tunteiden säätely vaikeaa
- Mielialojen vaihtelu
- Musta-valkoinen ajattelutapa
- Elämä tuntuu olevan usein kaaoksessa, vaikeutta sitoutua pitkäjänteisesti suunnitelmiin.
- Ihmissuhdemyrskyt
Huomionhakuinen
- Pakonomainen huomion haku
- Tarve olla keskipisteenä
- Pukeutuminen, dramaattisuus, flirttailu, ylieloisuus
- Lähellä olevat saattavat väsyä itsekeskeiseen käytökseen.
- Herkästi loukkaantuva, halujen tyydyttämistä ja jännitystä etsivä
- Parisuhderistiriidat: jos ei saa huomioita, voi johtaa masennukseen
Narsistinen
- Suuruuskuvitelmat, epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä
- Empatian puute
- Vahva ihailun tarve
- Kokee olevansa oikeutettu erityiskohteluun.
- Kateellinen, ylimielinen
- Voi käyttää muita hyväkseen.
- Pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyhäiriö
Ryhmä C: Estynyt, riippuvainen ja vaativa persoonallisuus. Tässä ryhmässä ahdistuneisuus, pelokkuus ja pakonomaisuus rajoittavat toimintaa. Henkilöiden toimintakyky on usein parempi kuin muissa ryhmissä.
Estynyt
- Ihmissuhteissa voimakkaan estoinen
- Epävarmuus, riittämättömyys, jännitys
- Herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle
- Sosiaaliset tilanteet vaikeita: kokee, että muut ovat kriittisiä häntä kohtaan.
- Kaipaa hyväksyntää.
- Välttelee sosiaalisia kontakteja ja henkilökohtaisten asioiden käsittelyä.
Riippuvainen
- Korostunut hoivatuksi tulemisen tarve: johtaa mukautuvaan, jopa alistuvaan käyttäytymiseen.
- Vaikeudet tehdä päätöksiä
- Kyvyttömyys luottaa omaan pärjäämiseen tai siihen, että muilta on tukea saatavissa
- Usein ahdistus- ja masennusoireita
- Toisen hyväksynnän haku
- Tarvitsee tukea pienissäkin päätöksissä.
Vaativa
- Järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve voimakas
- Ylitunnollinen, perfektionisti, pikkutarkka, itsepäinen
- Joustamaton arvoihin ja moraaliin liittyvissä asioissa
- Yksityiskohdat, säännöt, aikataulut
- Omistautuvat usein työlleen ihmissuhteiden kustannuksella.
- Johtaa usein uupumiseen.
Miten persoonallisuushäiriöitä hoidetaan?
Vaikka persoonallisuushäiriöihin liittyvää käytöstä ei ole ihan helppo muuttaa, se on mahdollista. Psykoterapiasta voi olla apua, mikäli oma käytös ja sen seuraukset rajoittavat elämää ja haittaavat ihmissuhteista. Terapia voi auttaa löytämään uudenlaisia käyttäytymisenmalleja, oppimaan lisää itsetuntemusta ja tapoja elää asian kanssa.
Myös persoonallisuushäiriöstä kärsivien läheiset saavat tarvita ulkopuolista apua ja tukea.
