Ahdistuneisuushäiriöt ja pakko-oireinen häiriö
Ahdistus on olotila, johon liittyvät erilaiset tunteet, ajatukset, kehon reaktiot ja voimakas halu päästä niistä eroon. Tämä ahdistuksen välttely voi johtaa ahdistuneisuushäiriöön, josta on kuitenkin mahdollista toipua.
Kaikkia ahdistaa välillä, ja joskus pelko saa otteen kenen tahansa ajatuksista. Ahdistus on luonnollinen ja tarpeellinenkin reaktio, eikä kaikki ahdistuneisuus ole merkki ahdistuneisuushäiriöstä.
Toisinaan ahdistus, pelot ja paniikki jäävät kuitenkin kiusaamaan liian pitkäksi aikaa ja alkavat rajoittaa ja heikentää elämänlaatua. Niiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse elää loppuelämäänsä.
Vaikka alttius ahdistumiselle, peloille ja paniikille olisi aina olemassa, sen kanssa oppii elämään normaalia, hyvää elämää.
Mikä on ahdistuneisuushäiriö ja mitkä ovat sen oireet?
Ahdistuneisuushäiriöt alkavat usein nuoruusiässä ja varhaisaikuisuudessa ja ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Ainakin viisi prosenttia ihmisistä kärsii ahdistuneisuushäiriöstä elämänsä aikana.
Ahdistuneisuushäiriöiden taustalla on monia eri tekijöitä. Alttius ahdistuneisuuteen, varovaisuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin on osittain perinnöllistä tai kasvuympäristön muovaamaa. Myös somaattiset sairaudet – etenkin vakavat tai kroonista kipua aiheuttavat – voivat altistaa ahdistuneisuushäiriölle.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö saa ihmisen murehtimaan ja ahdistumaan kohtuuttomasti päivittäin tai lähes päivittäin eri elämänalueisiin liittyvistä asioista ja tapahtumista. Mielen voivat vallata myös jatkuvat katastrofiajatukset. Häiriö vaikeuttaa usein suoriutumista normaaleista arkirutiineista ja työstä, sillä se heikentää monesti muun muassa keskittymiskykyä, unen laatua, yleistä jaksamista ja ongelmanratkaisukykyä.
Mikä avuksi ahdistuneisuushäiriöön?
Ahdistuneisuus- ja pelko-oireiset häiriöt ovat yleisiä: ainakin joka kymmenes kärsii elämänsä aikana niistä. Tavallisimpia ovat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalisten tai julkisten tilanteiden pelko ja pakko-oireinen häiriö. Lievemmät ahdistus-, jännitys- ja pelko-oireet ovat vielä huomattavasti yleisempiä.
Jos huomaat, että itselläsi tai läheiselläsi on oireita, jotka eivät tunnu helpottavan ja rajoittavat elämää, olisi tärkeää löytää niihin oikeanlainen hoito.
Psykoterapioista kognitiivinen psykoterapia tai kognitiivinen käyttäytymisterapia ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi hoitomuodoiksi. Valitettavasti terapia ei ole kaikille mahdollinen vaihtoehto, jolloin muut psykososiaaliset hoitomuodot korostuvat.
Lievään oireiluun riittävät usein itsehoitomenetelmät ja omahoito-ohjelmat, joissa harjoitellaan ahdistuksen kohtaamista ja sietokyvyn kasvattamista. Tällaisia harjoituksia kutsutaan altistamisharjoituksiksi. Tärkeää on myös opetella kehon rauhoittamista erilaisin menetelmin kuten hengitysharjoituksin. Myös eri ammattilaisten antamat hoidot pohjautuvat edellä mainittuihin menetelmiin.
Lisäksi elintavoilla on vaikutusta ahdistukseen. Riittävä lepo, uni, rentoutuminen, ruokarytmi ja itselle sopiva liikunta on tärkeää ahdistuneisuuden hoidossa.
Pakko-oireinen häiriö (OCD)
Pakko-oireiseen häiriöön liittyvät pakonomaiset ajatukset joko pakkotoimintojen kanssa tai ilman. Pakkoajatukset ovat häiritseviä ja aikaa vieviä, mieleen toistuvasti tunkeutuvia, ahdistavia, epämiellyttäviä ja vierailta tuntuvia ajatuksia. Pakko-ajatuksia voivat olla esimerkiksi pelko siitä, että tekee jollekin jotain pahaa tai sairastuu vakavasti.
Jotkut pakko-oireisen häiriön kanssa elävät pyrkivät vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistuneisuutta toimimalla aina tietyllä tavalla. Tällaisia pakkotoimintoja voivat olla esimerkiksi pakonomainen tarve peseytyä, tarkistaa useita kertoja, että sähkölaitteet ovat pois päältä tai jatkuva asioiden laskeminen.
Satunnaiset ja lievät pakkoajatukset ja -toiminnot ovat yleisiä, eivätkä vielä kerro pakko-oireisesta häiriöstä. Pakko-oireisesta häiriöstä sen sijaan kärsii noin kahdesta kolmeen prosenttia ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä.
Paniikkihäiriö
Paniikkihäiriöön liittyy toistuvia, voimakkaita ahdistuneisuuskohtauksia eli paniikkikohtauksia. Yksittäisen paniikkikohtauksen kokee joka kolmas jossain elämänsä vaiheessa, paniikkihäiriötä taas ilmenee kahdesta viiteen prosenttiin ihmisistä.
Paniikkikohtaukset ovat normaaleja, tilapäisiä ja inhimillisiä reaktioita esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa ja -tapahtumissa ja menevät usein luonnostaan ohi.
Kohtausten oireet voivat olla monenlaisia: sydämentykytyksiä, hengenahdistusta, vapinaa, hikoilua, näkö- ja kuuloaistin häiriöitä, tunnottomuutta tai pistelyä iholla tai lamaantumista. Jos kohtaukset toistuvat, on tavallista, että henkilö alkaa vältellä tilanteita tai paikkoja, joissa on riski saada kohtaus ja josta voisi olla vaikea päästä pois.
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Jos ihminen jatkuvasti pelkää ja karttaa tilanteita, joissa hän kokee joutuvansa toisten tarkkailun, arvioinnin ja arvostelun kohteeksi, voi kyseessä olla sosiaalisten tilanteiden pelko. Pelko voi laukaista paniikkihäiriön kaltaisen reaktion ja rajoittaa elämää pahimmillaan päivittäin ja saada ihmisen välttämään lähes kaikkea kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Joskus se voi myös rajoittua vain esiintymistilanteisiin.
Julkisten paikkojen pelko
Julkisten paikkojen pelko liittyy paikkoihin tai tilanteisiin, joista pois pääseminen saattaa olla ahdistuneisuusoireiden alkaessa hankalaa. Oireet saattavat muistuttaa paniikkikohtausta. Tällöin ihminen alkaa usein tarkoituksenmukaisesti vältellä paikkoja ja tilanteita, joita voivat olla esimerkiksi ruuhkaiset kulkuneuvot, jonotusta vaativat tilanteet, kauppakeskukset, suuret juhlat, elokuvateatterit tai muut julkiset paikat ja tilaisuudet, joissa on paljon väkeä.
