Lähisuhdeväkivalta
Henkinen ja fyysinen väkivalta johtavat usein traumaattiseen stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Väkivalta ei ole koskaan perusteltua tai uhrin syy. Olisi tärkeä uskaltaa kertoa kokemastaan väkivallasta luotettavalle ihmiselle tai viranomaiselle mahdollisimman ajoissa.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet läheisessä suhteessa. Lähisuhdeväkivaltaa ovat perhe- ja parisuhdeväkivalta.
Lähisuhdeväkivalta ei sulje pois mitään sosiaaliluokkia tai kulttuureja. Väkivallan kohteena voi olla kuka tahansa, useimmiten kuitenkin nainen. Tekijä voi olla puoliso, ex-puoliso, lapsi, muu perheenjäsen, sukulainen tai tuttava.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2023 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 12 300 uhria, mikä on 5,3 prosenttia edellisvuotista enemmän. Tietoon tulleen pari- ja lähisuhdeväkivallan yli 18-vuotiasta uhreista 6 800 oli naisia. Miesuhreja puolestaan oli vajaat 2 500. Alaikäisiä uhreja oli 3 100, eli 12,2 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Mitä on lähisuhdeväkivalta?
Väkivalta alkaa yleensä suhteessa hiljalleen. Se voi olla henkistä, fyysistä, jopa hengellistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa, taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen, ja on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan käyttäjä kontrolloi toista ihmistä, hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Myös laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ovat väkivaltaa.
Henkinen väkivalta
Riitely tai kiivas keskustelu ei ole henkistä väkivaltaa, vaan riitelyssä osapuolet voivat sanoa eriävät mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista. Henkistä väkivaltaa sen sijaan on muun muassa kontrollointi, kiristäminen, haukkuminen, valehtelu, vaatteiden tai tavaroiden rikkominen, mustasukkaisuus, väkivallalla uhkailu, eristäminen ja itsemurhalla uhkailu. Myös taloudellisilla asioilla uhkailu, yhteisten rahojen omiminen ja läheisten kaltoinkohtelulla uhkaaminen ovat henkistä väkivaltaa.
Fyysinen väkivalta
Usein fyysistä väkivaltaa edeltää henkinen väkivalta, etenkin parisuhteessa. Fyysinen väkivalta on lyömistä, ravistelua, potkimista, tönimistä joko erilaisin apuvälinein tai käsin. Myös hereillä pitäminen, huumaaminen, polttaminen tupakalla tai seksuaalinen pahoinpitely, kahlitseminen, sylkeminen, pureminen, lukitseminen huoneeseen ovat fyysistä väkivaltaa.
Monesti, kun väkivallantekijä satuttaa ensimmäisen kerran, hän katuu tekoaan ja lupaa, ettei niin enää ikinä tapahdu. Näin voi joskus ollakin. Mutta jos väkivaltaisuus sanoista huolimatta jatkuu, ollaan väkivallan kehässä. Tällöin suhteessa vuorottelevat hyvät hetket ja väkivallan hetket. Hyvät hetket voivat saada uskomaan, että suhde on siinä pysymisen arvoinen, ja näin kierre syvenee.
On tärkeä tietää, että lähisuhdeväkivalta yleensä lisääntyy ja pahenee, jos väkivallan tekijä ei hae itselleen apua. Asiaan liittyy häpeää, salailua ja vaikenemista. Sen takia kaikki lähisuhdeväkivalta ei tule viranomaisten tietoon.
On hyvä muistaa, että lähisuhdeväkivalta on rikos ja yleisen syytteen alainen. Väkivalta ei ole ikinä perusteltua tai oikein. Edes provosointi ei oikeuta toista väkivallan käyttöön. Vastuu väkivallasta on aina väkivallan tekijällä, vaikka tekijä voi olla taitava syyllistämään uhriaan. Muutos on mahdollista, mutta se vaatii tekijältä halukkuutta muutokseen.
Väkivallan seuraukset
Henkinen ja fyysinen väkivalta johtavat usein traumaattiseen stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Ne saattavat aiheuttaa erilaisia somaattisia oireita kuten päänsärkyä tai vatsakipuja. Pelko voi myös lamauttaa, ja väkivallan kohteeksi joutuminen heikentää itseluottamusta. Pahimmassa tapauksessa väkivallan uhrille voi jäädä pysyviä fyysisiä ja psyykkisiä vammoja.
Väkivallasta irrottautuminen ja selviytyminen
Väkivallan kierre katkeaa usein liian myöhään – viimeistään silloin, kun uhri makaa sairaalavuoteella pahoinpideltynä ja viranomaiset puuttuvat asiaan. Olisikin tärkeä uskaltaa kertoa kokemastaan väkivallasta luotettavalle ihmiselle tai viranomaiselle mahdollisimman ajoissa. Erotilanteessa Rikosuhripäivystys voi auttaa tekemään turvasuunnitelman.
Monet ovat kokeneet saman kuin sinä ja selviytyneet, joten et ole yksin.
Väkivallasta irrottautuminen on prosessi, jonka läpi käytyään pystyy selviytymään. Jos läheisille on vaikeaa puhua, aina voi ottaa yhteyttä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Selviytymisessä auttavat vertaistuki, terapia ja läheiset.
Väkivaltaa kohdanneen ihmisen tukena voi olla parhaiten kuuntelemalla, tukemalla ja tarvittaessa konkreettisilla toimilla. Myös väkivaltaepäilystä saa ja pitääkin kysyä. Uhri ja hänen kokemuksensa täytyy ottaa vakavasti eikä asiaa saa lakaista maton alle. Väkivallan hiljainen hyväksyminen on väärin, eikä se lopeta väkivaltaa.
Apua tarjoavia tahoja
- Hätätilanteessa soita 112
- Rikosuhripäivystys
- Ensi- ja turvakotien liitto
- Valtakunnallinen Nollalinja 080 005 005
- Kriisipuhelin 09 2525 0111
- Naisten linja
- Miessakit
