Läheisen sairastuminen
Yhden sairastuminen muuttaa monen elämää – parisuhdetta, perhettä tai ystävyyssuhdetta. Sairastuminen on kriisi, jonka jokainen kohtaa omalla tavallaan. Uuden elämäntilanteen hyväksyminen vie oman aikansa.
Läheisen ihmisen psyykkinen sairastuminen voi olla iso kriisi sairastuneen itsensä lisäksi muille hänen elämässään oleville ihmisille. Parisuhde, perhe-elämä tai ystävyyssuhteet voivat joutua koetukselle, jos tilanteeseen ei saa tarvittavaa tukea.
Myös sairastuneen läheisten on hyvä saada apua, jotta he eivät uupuisi tai sairastuisi. Lisäksi läheisten on tärkeää huolehtia itsestään – tehdä asioita, joista saa voimaa ja tavata ihmisiä, joiden seurassa on helppo olla. Jos sairastuneella on hoitotaho, voi sen kanssa neuvotella yhdessä tilanteesta ja siitä, miten kaikki osapuolet voisivat saada riittävästi tukea. Läheisen rinnalla kulkeminen on helpompaa, jos tilanteen käsittelyyn on saanut ammattilaisen tai vertaisten tukea.
Sinä olet läheisellesi suuri tuki. Se, että olet olemassa, riittää.
Vaikka sairastuminen horjuttaisikin elämää, voi moni asia myös helpottua, kun sairauden oireet saavat nimen ja selityksen. Monien sairauksien kanssa pystyy elämään hyvää elämää. Vaikeudet voivat myös vahvistaa suhdetta, muodostua jopa yhteiseksi selviytymistarinaksi.
Kun puoliso sairastuu
Sairastuminen voi muuttaa puolisoa ja yhdessäoloa. On luonnollista kaivata sitä ihmistä ja parisuhdetta, jotka vielä ennen sairastumista tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. Suhde voi kuitenkin myös vahvistua, kun sairaus kohdataan yhdessä.
Puolison sairastuttua arjen pyöritys saattaa siirtyä pitkälti parisuhteen toisen osapuolen vastuulle. Myös taloudellinen tilanne voi huolestuttaa. Voi tuntua siltä, kuin kumppanina olisikin sairaus eikä toinen, tasavertainen ihminen.
Itsemyötätunto on tärkeä taito, kun puoliso on sairastunut. On ymmärrettävää, jos olet surullinen tai vihainen.
Asioiden jakaminen ja hyvä tunneyhteys auttavat selviytymään. Tärkeää on, että parisuhteen molemmat osapuolet voivat kokea välittämistä, huolenpitoa ja yhteyttä sairaudesta huolimatta.
Jos perheessä on lapsia, on heille hyvä kertoa sairaudesta, sen seurauksista ja hoidosta rehellisesti, lasten ikää vastaavalla tavalla. Lapsille täytyy korostaa, ettei sairaus johdu heistä ja että heistä pidetään kyllä huolta. Koko perheen voimin voi myös pohtia, millaisia asioita yhdessä voisi tehdä. Kaikki perheenjäsenet saavat tarvita apua ja tukea.
Kun vanhempi sairastuu
Vanhemman sairastuminen on hyvin tavallista. Tällöin lapsi saattaa joutua huolehtimaan hänestä ja kotitöistä enemmän kuin pitäisi. Koulunkäyntiin voi olla vaikea keskittyä, kun huoli vanhemmasta vie niin suuren osan ajatuksista. Yksin ei kuitenkaan tarvitse selvitä.
Vaikka asiasta kertominen läheisille tai ammattilaisille voi tuntua vaikealta, se kannattaa. Apua hakemalla voi saada lisää tietoa vanhemman sairaudesta. Usein helpottaa, kun saa tietää, miten sairaus vaikuttaa arjessa ja miten muut saman kokeneet ovat selvinneet.
Vanhemman sairaus ei ole koskaan tämän lapsen syy – olipa kyseessä minkä ikäinen lapsi tahansa – eikä ole lapsen tehtävä huolehtia, että vanhempi voi hyvin. Lapsella on täysi oikeus olla iloinen ja elää omaa elämäänsä.
Näin autat lasta, jonka vanhempi on sairastunut
Tunnetko lapsen tai nuoren, jonka läheinen aikuinen, esimerkiksi vanhempi, on sairastunut psyykkisesti? Sinä voit olla se, joka pysähtyy kysymään, kuuntelemaan ja auttamaan lasta eteenpäin. Kysy häneltä, miten hän voi. Lapsella on usein liikaa huolta ja vastuuta, mutta hänen tuen tarpeitaan ei aina huomioida. Lapsi voi vaikuttaa selviytyjältä tai oireilla rajusti, mutta tarvitsee aina aikuisen apua.
Kun lapsi sairastuu
Oman lapsen sairastuminen herättää vaikeita tunteita ja kysymyksiä. Lapsella on kuitenkin hyvät mahdollisuudet toipua, kun hän saa apua ja turvallinen suhde läheisiin säilyy.
Keskustelemalla voi osoittaa, että on lapsen tukena. Myös vaikeista asioista, kuten itsemurha-ajatuksista, kannattaa kysyä lapselta suoraan. On hyvä muistaa, että vanhempi on lapselle tärkeä, vaikka hän haluaisikin työntää vanhempansa käytöksellään etäälle. Lapsi tarvitsee hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa. On tärkeää kertoa lapselle, että hän on arvokas, ihana, ainutlaatuinen ja erityinen.
Vanhemman tuen lisäksi tarvitaan ulkopuolista apua. Tieto sairaudesta, sen hoidosta ja siitä toipumisesta auttaa sekä vanhempaa että lasta.
