Sepi Sundman: ”Talkoomeininki on tullut minulle verenperintönä”

Tänä vuonna 70 täyttänyt Sepi Sundman ei tee pyöreistä vuosista numeroa.

– Syntymäpäiviä tulee joka vuosi. Isompana juttuna pidän kirjan julkaisua, Sepi sanoo.

Paljon nähnyt ja kokenut mies julkaisi tosiaankin tänä vuonna myös kirjan, jossa kertoo vaiheistaan erityisesti musiikin parissa ja Faces-festivaalin järjestämisestä vuosien ajan. Sepi on pitkäaikainen järjestötoimija. Asuinseudullaan Karjaalla hänet tunnetaan paikallisen elävän musiikin yhdistyksen Kelmun puheenjohtajana jo kahdenkymmenen vuoden ajalta sekä mielenterveysyhdistys Kaippari ry:stä. Talkoohenkisyyden ja yhdessä tekemisen meiningin Sepi on perinyt isältään, joka myös oli yhdistysaktiivi.

– Se tuli ikään kuin verenperintönä, kun vaahtosammuttimen kokoisena jo olin mukana urheilutapahtumissa ynnä muissa, Sepi sanoo.

Tulokkaana Karjaalla

Lohjalla syntynyt Sepi muutti 70-luvulla silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimon perässä Karjaan seudulle Pohjan kuntaan, nykyiseen Raaseporiin. Pariskunta on ollut yhdessä 16-vuotiaista asti, ja avioliittoakin on takana jo 45 vuotta. Alun perin heidät toi Karjaan seudulle vaimolle sieltä tarjottu työsuhdeasunto. Nykyään he asuvat jo 80-luvulla hankkimassaan paritalossa, jonka toisella puolella asuu pariskunnan jälkikasvua.

– Pidän itseäni vielä tulokkaana tällä kylällä, kun vasta melkein 50 vuotta olen täällä asunut, Sepi vitsailee.

Pienellä paikkakunnalla puuhakas mies on ollut monessa mukana. Kelmun ja Kaippari ry:n lisäksi hän on ollut mukana sekä kuntapolitiikassa että seurakunnassa.

– Tämä on niin pieni paikka, että toimivien yhdistysten hallituksissa on paljon samoja ihmisiä. Minun täytyi jossain vaiheessa todeta, ettei rahkeet riitä kaikkeen ja on karsittava menoja.

Jäljelle jäivät elävä musiikki ja mielenterveysasiat.

– Ne ovat sydäntä lähellä ja sopivat myös erinomaisesti yhteen. Niitä asioita koetan sitten edistää.

Kuten varmasti monissa yhdistyksissä, myös Sepi on huomannut, että yhdistysten väki ikääntyy, ja uusia toimijoita on vaikea saada mukaan.

– Helposti käy niin, että kun yhdistyksessä joku väsyy, niin lopahtaa yhdistyskin. Kyllä se huolettaa, että vapaaehtoisia on vaikea löytää.

Sepin tapa löytää asioista hyvät puolet ja katsoa eteenpäin tulee esiin, kun hän jatkaa:

– Mutta ei tässä kannata epätoivoon vaipua. Aina on onneksi löytynyt muutama hassu hommia tekemään.

Vahingossa mukaan mielenterveysyhdistykseen

Sepi teki koko työuransa saman firman palveluksessa. Hän aloitti vuonna 1974 kopiokonefirma Xeroxin huoltotiimissä. 35 vuoden jälkeen firma tarjosi niin sanotusti kultaista kädenpuristusta.

– Sanoivat, että saan kaksi vuotta palkkaa, jos lopetan ensi kuussa. Ei tarvinnut kauaa miettiä, että otanko tarjouksen vastaan. Ajattelin, että minulla on kaksi vuotta aikaa miettiä, mitä alan tekemään. En sitten alkanut tehdä mitään. Pääsin eläkeputkeen, joten toimentulo oli taattu.

Ei Sepi töiden päätyttyä kuitenkaan kotiin jäänyt, vaan harrastukset ja yhdistystoiminta ovat pitäneet miehen kiireisenä.

Järjestötoiminnasta puhuttaessa toistuu monessa yhteydessä sama lause: ”Vähän vahingossa siihen päädyin.” Esimerkiksi Kaippariin Sepi kertoo päätyneensä vahingossa, kun Kelmun ja Kaipparin tilat olivat naapureina.

– Kelmulla oli tilat Billnäsin ruukissa ja naapurissa oli mielenterveysyhdistys. Kelmun toiminta kuitenkin pieneni, ja päätimme lopulta luopua isoista tiloista. Olin tottunut siinä ruukissa pyörimään ja istumaan Kaipparin kahvilassa, joten jatkoin sitten siellä majailua. Pian huomasinkin olevani yhdistyksen hallituksessa, sihteerinä, varapuheenjohtajana ja nyttemmin puheenjohtajana. Jäin siihen porukkaan kiinni, Sepi kuvailee.

Hän sanoo Kaipparin olevan mielenkiintoinen ja hyvä yhdistys.

– Siellä minä viihdyn.

Kaipparin lisäksi Sepi on Mielenterveyden keskusliiton liittovaltuuston jäsen jo kolmannella kaudella.

– Siinä hommassa on tullut paljon hyviä tyyppejä vastaan, ja olen ystävystynyt joidenkin kanssa oikein hyvinkin. Todella mahtavaa sakkia on mukana keskusliiton jäsenyhdistyksissä. Päivääkään en ole katunut, että lähdin touhuamaan.

Siskon kuolema muutti omia asenteita

Mielenterveysasioissa Sepi kuvailee itseään sanoilla ”ei-kokemusasiantuntija, toistaiseksi”.

– Toistaiseksi en ole sairastunut, mutta koskaan ei tiedä huomisesta. Se ei mitenkään aseta ketään toisia paremmaksi. Tänään on kaikki hyvin, mutta saattaa olla, että huomenna on toisin.

Sepi sanoo, että ennen vanhaan mielenterveysasioista ei puhuttu samalla tavalla kuin nykyään. Omalla kohdallaankin hän ajattelee, että elämässä on voinut olla joitain masennuskausia, mutta niitä ei ole silloin ajateltu samoin kuin nykyään, vaan on odotettu, että se menee ohi.

Kuten kaikkien elämässä, myös Sepillä on ollut aikoja, jotka ovat koetelleet mieltä.

– Läheisten kuolemat ovat laittaneet vakavasti miettimään omaa elämää.

Omaan elämänasenteeseensa Sepi kertoo vaikuttaneen erityisesti siskon kuolema. Isosisko kuoli 55-vuotiaana sairastettuaan syöpää usean vuoden ajan.

– Se sai arvostamaan sitä, että saan olla terve. Pieniä murheita ei kannata jäädä kauheasti miettimään, niitä tulee ja menee. Ajattelen, että vaikka en ole kauhean rikas, olen ainakin terve.

Sepi pitää rutiineja ja harrastuksia tärkeinä oman mielen hyvinvoinnin hoitamisessa. Ne auttavat läpi vaikeiden aikojen.

Mielenterveysyhdistysten merkitys on monelle suuri

Mielenterveysyhdistysten ja -palveluiden tulevaisuus huolettaa Sepiä, kun uudet hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.

– Sitä ei tiedä, miten mielenterveyspalvelut jatkossa toimivat, toimivatko ollenkaan. Meillä pelkona on, että kaikki palvelut menevät Espooseen, Sepi sanoo.

– Mutta minä jätin politiikan jo vuosia sitten, niin en nyt ala tästä tämän enempää, hän naurahtaa.

Sepi arvelee tarpeen kolmannen sektorin tuottamille palveluille ja toiminnalle vain kasvavan. Tänä keväänä Kaipparissa on eletty tärkeää aikaa, kun yhdistys on laajentanut toimintansa ulottumaan Karjaalta Hankoon Hangossa aiemmin toimineen Symppis ry:n lopetettua toimintansa.

Sepin mukaan yhdistyksessä käyminen on monelle tärkeä syy lähteä liikkeelle. Mielenterveysyhdistys Kaipparissakin käy monia ihmisiä päivittäin kahvilla ja lukemassa lehden. Omaa naamansa Sepi käy myös näyttämässä yhdistyksessä päivittäin, kuten hän itse kuvailee.

Yhdistyksessä mielekästä ja motivoivaa tekemistä on Sepin mielestä myös esimerkiksi tapahtumien järjestäminen.

– Pitää asettaa pieniä tavoitteita ja nauttia siitä, mitä tekee. Ei kannata lähteä väkisin vääntämään.

---

Sepi vieraili vuonna 2021 Kulttuuriliiteri-podcastissa. Kuuntele jakso!

Kaippari ry palkittiin vuonna 2022 Vuoden Pomppu -palkinnolla!

Pääkuva: Nina Tuittu