Anniina Holma-Suutari, 47, on aina kirjoittanut paljon. Lapsena hän kirjoitti päiväkirjat täyteen. Myöhemmin runoja ja muita kirjoituksia alkoi kertyä pöytälaatikkoon, nykyään tietokoneen tiedostoihin. Kolme runokirjaa julkaissut Anniina voitti Mielenterveyden keskusliiton järjestämän Runo kasvaa lauluksi -kilpailun runollaan Varjojen enkelit. Liiton kulttuurikummi, artisti ja runoilija Kyösti Mäkimattila sävelsi runon lauluksi, joka julkaistiin ystävänpäivänä 2022.

Nyt saman vuoden lopulla Anniina kertoo tarkemmin, miten runo syntyi ja mitä hänelle itselleen kuuluu.

Luonto ja kirjoittaminen auttavat mielen hyvinvointia

Olen ihminen, joka miettii asioita syvällisesti, joskus liiankin paljon. Se on auttanut minua pääsemään kiinni vaikeisiinkin asioihin. Olen kuitenkin tarvinnut niiden käsittelyyn myös ammattiapua. Kaikkia asioita ei pidä, eikä kannatakaan, käsitellä yksin. Traumaattisten asioiden ja niihin liittyvien ajatusten käsittely voi olla turvallisempaa ammattilaisen kanssa.

Lapsuudessani ja nuoruudessani on tapahtunut traumaattisia asioita, jotka tulivat aikuisena vastaan. Kolmikymppisenä elin hyvin kuormittavaa arkea, opiskelin, kävin osa-aikatöissä ja lisäksi oli kaksi pientä lasta ja talonrakennusprojekti. Kun kuormitus oli todella kova, mieli ei kestänyt, ja sairastuin.

Olen koulutukseltani biologi ja väittelin tohtoriksi vuonna 2014 Oulun yliopistosta. Sairastumiseni jälkeen olin välillä pois töistä, sairauslomilla ja välillä taas töissä. Minulla oli vaativa työ tutkijana, kunnes neljä vuotta sitten jouduin jättämään työelämän ja jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole poissuljettua, että joskus vielä tekisin koulutustani vastaavia töitä, mutta aiemman kaltaiseen tutkimustyöhön en usko voivani palata.

Luonto kaikkine ihmeellisyyksineen on lapsesta asti ollut minulle voimavara. Vaikka en sen parissa enää työskentele, on se edelleen merkittävä osa elämääni harrastusten muodossa. Kävelen ja valokuvaan luonnossa. Sillä on iso merkitys myös mielelleni. Jos en pystyisi kulkemaan luonnossa, olisi se iso pala pois hyvinvoinnistani.

Kirjoitan todella paljon – runoja, laulujen sanoja, novelleja ja muitakin tekstejä. Runot ovat minulle ominaisia, ja tykkään kirjoittaa niitä. Ne ovat monesti aika tiiviitä. Muutamaan lauseeseen saattaa mahtua hyvin paljon asioita. Kirjoitan paljon myös muita tekstejä. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus, ja ehkä siksi tykkään myös saduista. Niitä olen kirjoittanut jo lapsena. Saduista tulee mukava ja turvallinen olo.

Kirjoittamiseni ei ole mitenkään suoraviivaista. Kirjoitan ajatuksia paperille ja myöhemmin saatan yhdistellä eri kirjoituksia. Poistan ehkä jotain, lisään jotain muuta. Haaveilen romaanin kirjoittamisesta. Kirjoituksia on paljon jo valmiina, joten joskus sen vielä teen, sitten kun on sopiva hetki.

Vanhoista kirjoituksista saa tukea nykyhetkeen

Kirjoittamalla voin käsitellä asioita ja saada vaikeitakin tunteita ulos. Se on minulle tärkeää. Kirjoittaessa pystyn menemään mihin tahansa ja olemaan kuka tahansa. Omista vaikeista asioista ja tunteista kirjoittaminen auttaa vapautumaan niistä. Kun itselle tapahtuneita ikäviä asioita toistaa tarpeeksi, se auttaa hyväksymään tapahtuneen ja jatkamaan elämää. Ne eivät järkytä mieltäni enää. Sillä tavalla kirjoittaminen on hyvin terapeuttista.

Kirjoitan myös hyvistä ja iloisista asioista. Niiden lukeminen myöhemmin muistuttaa, että minulla on jutun kirjoittamisen aikaan mennyt hyvin.

Palaan joskus vanhoihin kirjoituksiini, ja sekin voi auttaa asioiden käsittelyssä. Yleensä tunnistan itseni hyvin teksteistä, mutta sitten on joitain vanhempia kirjoituksia, joita en edes muista kirjoittaneeni. Niiden kohdalla joudun miettimään, mitä olen tarkoittanut, kun olen näin kirjoittanut. Ne liittyvät monesti traumaattisiin tapahtumiin ja ovat hyvin henkilökohtaisia. Jotkut ovat syntyneet vähän alitajuisestikin. Myöhemmin sellaiset tekstit ovat voineet herättää outouden ja vierauden tunteita. Se liittyy myös sairauteeni ja persoonallisuuden tasapainoon, siihen, onko se ehyt vai hajonnut.

Nykyään, kun huomaan itselläni vaikeita ajatuksia ja tunteita, voin palata joihinkin kauan sitten kirjoittamiini juttuihin, joissa huomaan tavoittavani samanlaisia tunteita. Se auttaa huomaamaan, että vaikeita ajatuksia ja tunteita on ollut ennenkin, ja asiat ovat menneet eteenpäin. Tunteet ovat menneet ohi ja muuttuneet toisiksi. Tiedän selviäväni tästäkin, koska olen selvinnyt aiemminkin. Sillä tavalla kirjoitukset ovat voimavara, vaikka välillä niiden lukeminen olisikin vaikeaa.

Ensimmäiseen julkaistuun runokokoelmaani Mustat linnut kokosin runoja yli 20 vuoden ajalta. Osa runoista on siis nuoruudestani ja ne sisältävät minulle rankkoja aikoja. Jotkut kokoelman runot ovat raskaita lukea, mutta mukana on paljon myös sellaisia asioita, jotka luovat toivoa. Aina jostain on tullut toivon kipinä ja halu elää. Jos toivoa ei olisi ollut, en olisi varmaan selviytynyt tähän päivään asti, kirjoittamaan näitä muita tekstejä.

Toivo pitää löytää omasta sisimmästä. Sitä ei voi kukaan muu meidän sisällemme laittaa.

Varjojen enkelit on runo vaikeista ajoista ja toivosta

Kirjoitin Varjojen enkelit jo yli viisi vuotta sitten. Siihen liittyy paljon muistoja vaikeista ajoista ja epätoivon hetkistä omassa ja läheisten elämässä. Se ei ole täysin omakohtainen runo, vaan siinä on useiden ihmisten tarinoita.

Niihin aikoihin, kun sen runon kirjoitin, tuntui, että edessä olisi ollut kauhean iso vuori. Sen yli ei meinannut jaksaa kiivetä, eikä sen ali voinut kaivautua. Mistään kolosta ei päässyt läpi. Sen edessä saattoi vain ihmetellä, että miten selviän tästä eteenpäin.

Minulle suurin tuki ovat olleet läheiset ja mielenterveyden ammattilaisilta saatu apu. Runossakin sanotaan, että ”ne sanoo, mä selviin vielä” ja ”ne haluu auttaa”. Se ”ne” on vähän epämääräisesti ilmaistu, mutta tarkoittaa tärkeitä ihmisiä. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi olla vaikeaa, kun tuntuu, että pitää itse pärjätä, eikä saa vaivata muita omilla ongelmilla. Oman kyvykkyyden ja avuttomuuden tunteiden välillä voi olla myös suuri ristiriita. Kun pystyy myöntämään, että tarvitsee apua ja pyytämään sitä, olo helpottuu. Avun vastaanottaminenkin on tärkeää, varsinkin ammattiavun.

Toivo on runossa vahvasti läsnä. Silloin ei jaksa mennä eteenpäin, jos edessä on vain pimeä kuilu. Kohdissa, joissa kokee, että aina epäonnistuu, ei usko enää mihinkään tai pysty saavuttamaan ilon tunnetta, on tärkeää, että joku kulkee rinnalla. On varmasti yksilöllistä, mikä kenelläkin pitää toivoa yllä, mutta toivo on edellytys sille, että jaksaa elää. Sen ei tarvitse olla kuin jokin pieni asia, unelma tai haave jostain, mitä haluaa vielä elämässä tehdä tai nähdä.

Toivo löytyy omasta sisimmästä

Olen kokenut sen, kun on aivan toivoton olo, eikä minkäänlaista valoa näy missään. Olen myös kokenut sen, että voin selvitä tosi vaikeista asioista. Toivo pitää löytää omasta sisimmästä. Sitä ei voi kukaan muu meidän sisällemme laittaa.

Minulle läheiset ihmiset toivat näkyviksi sellaisia asioita, jotka saatoin ottaa itselleni voimavaraksi ja jotka sytyttivät toivon kipinän. Itse en olisi jaksanut niitä etsiä, mutta kun ne tuotiin lähelleni, pystyin näkemään, mitä kaikkea hyvää elämässä on.

Ne asiat eivät ole mitään materiaalisia asioita vaan henkisiä. Sitä, että toinen sanoo oikeita asioita, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, tai pyytää juttelemaan sopivana hetkenä. Ei siinä tarvitse pitää isoa palopuhetta tai sanoa välttämättä yhtään mitään. Riittää, kun on vieressä tai ottaa kädestä kiinni. Emme me ihan yksin pärjää silloin, kun on vaikeuksia.

Vaikeiden asioiden kanssa voi tuntea olonsa yksinäiseksi, mutta voi kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka ajattelevat ja tuntevat samoin. Meillä on nimet erilaisille tunteille. Vaikka tulemme maailman eri kolkista, puhumme eri vivahteilla ja tunnemme eri voimakkuuksilla, niin samoja asioita kuitenkin koemme.

On myös hyvä muistaa, että vaikka olisi kuinka vaikeaa, niin se tunne ei ole ikuinen. Ihminen on malttamaton, kaiken haluaisi muuttuvan heti. Eihän se kuitenkaan niin mene. Asiat menevät eteenpäin pikkuhiljaa ja muuttuvat kokonaisuutena parempaan suuntaan.

Varjojen enkeleissäkin puhutaan onnen murusista.

Kuuntele Varjojen enkelit: