Sosiaalipalveluista tukea monenlaisiin elämäntilanteisiin
Saan työssäni yhteydenottoja jonkin verran siihen liittyen, millaisissa elämäntilanteissa henkilön kannattaisi ottaa yhteyttä esimerkiksi työikäisten sosiaalipalveluihin. Kunnan sosiaalipalveluita järjestetään erilaisiin tuen tarpeisiin liittyen, jotka on lueteltu sosiaalihuoltolain 11 §:ssä. Kun henkilö ottaa aluksi yhteyttä kunnan sosiaalipalveluihin, työskentely aloitetaan palvelutarpeen arvioinnilla, jossa yhdessä asiakkaan kanssa kartoitetaan tuen ja sosiaalipalveluiden tarvetta kokonaisvaltaisesti.
Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaassa (2017) avataan tarkemmin, mitä nämä eri tuen tarpeet, joihin sosiaalipalveluilla pyritään vastaamaan, voivat pitää sisällään. Nostan tässä esille nyt joitakin tilanteita oppaasta, milloin sosiaalipalveluihin voi ottaa yhteyttä.
Sosiaalipalveluita voidaan järjestää henkilölle, jolla on tuen tarvetta jokapäiväisestä elämästä selviytymisessä, kuten esimerkiksi itsestä huolehtimisessa, kotona suoriutumisessa, liikkumisessa tai sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa.
Henkilöllä voi olla myös asumiseen liittyvää tuen tarvetta. Henkilöltä voi esimerkiksi puuttua asunto, hän on vaarassa menettää sen, hän ei pysty asumaan nykyisessä asunnossa tai asuinolosuhteissa on puutteita. Tuen tarpeeseen voi vaikuttaa esimerkiksi toimintakyvyn heikkeneminen, pienituloisuus, sairastuminen tai ero.
Usein sosiaalipalveluihin yhteyttä ottavalla henkilöllä voi olla taloudellisen tuen tarvetta. Henkilöllä ei ole esimerkiksi riittävästi varoja tai tuloja pärjätä. Kunnan sosiaalipalveluista voi anoa harkinnanvaraista täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea, kun taas perustoimeentulotukea haetaan Kelasta. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jolla turvataan välttämätön toimeentulo, mutta sillä voidaan myös edistää henkilön hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä, joten se on tärkeä työväline sosiaalityössä.
Tuen tarve voi liittyä myös sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja osallisuuden edistämiseen. Henkilö on esimerkiksi vaarassa joutua tai on joutunut sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Syrjäytymisriskiä nostavat muun muassa pitkäaikaistyöttömyys, ikääntyminen, mielenterveysongelmat tai päihteiden käyttö. Tällöin henkilö voidaan ohjata esimerkiksi hyvinvointia edistävään toimintaan, ja hänen elämänhallintaansa pyritään tukemaan ja vahvistamaan.
Sosiaalihuoltolaissa on myös määritelty, että henkilön tuen tarve voi johtua ikääntymisestä, päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta sekä muusta sairaudesta tai vammasta. Psyykkisten sairauksien kohdalla sosiaalihuollon rooli korostuu kuntoutumisessa. Mahdollisia palveluita ovat asumista tukevat palvelut sekä muut palvelut, jotka mahdollistavat tavallisesta elämästä suoriutumisen ja osallistumisen yhteiskuntaan.
Toimintakykyyn liittyvä tuen tarve voi aiheutua muun muassa henkilön sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä. Henkilö ei esimerkiksi fyysisestä, psyykkisestä, kognitiivisesta tai sosiaalisesta syystä johtuen suoriudu itsenäisesti jokapäiväisen elämän askareista. Henkilön toimintakyvyn aleneminen voi johtua yhdestä tai useammasta syystä.
Kunnilla on velvollisuus tiedottaa asukkaille palveluista ja niiden hakemisesta. Jos henkilöllä on elämässä esimerkiksi joitakin edellä mainittuja tuen tarpeita, kunnan sosiaalipalveluihin voi olla yhteydessä oman tilanteen kartoittamiseksi. 1.1.2023 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Jatkossakin henkilön tuen tarpeisiin vastataan sosiaalipalveluilla, mutta järjestäjänä toimii kunnan sijasta hyvinvointialue. Poikkeuksena on Helsinki, joka vastaa kyseisten palveluiden järjestämisestä alueellaan.
Lähteet:
Sosiaalihuoltolaki
Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017. Sosiaali- ja terveysministeriö.
