Miia Vistilä on toimittaja ja sarjakuvataitelija, joka harrastaa luovaa kirjoittamista ja roolipelaamista. Kirjoittamalla Vistilä rakentaa erilaisia maailmoja ja isoja kaaria. Hahmojen kautta hän pohtii sitä, miksi ihminen ajattelee, miten ajattelee.

Vistilä siis tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan tarinoista ja luovuudesta. Hänen mukaansa tarinat ohjaavat hyvin paljon sitä, minkä näemme mahdollisena ja mitä pidämme muuttumattomana. Mikä on moraalisesti oikein ja väärin. Miten näemme toiset ihmiset.

− Suurin tiedostettu merkitys tarinoilla on siinä, että ne vahvistavat resilienssiämme ja ajatteluamme sekä hyvään että huonoon suuntaan. On tärkeä olla tietoinen siitä, millaisia tarinoita käytetään, sillä ne ohjaavat myös tunne-elämää, Vistilä sanoo.

Vistilän sarjakuvat, kuten Rakkaat ystävät -trilogia, tapahtuvat oikeassa maailmassa ja yhdistävät romanttista komediaa ja arkirealistista huumoria. Ne kertovat sekä ajankuvasta että taiteilijan persoonasta.

− Kirjoittamalla pääsen syvälle alitajuisiin ulottuvuuksiin ja piirtämällä saan asioita esiin syvällisemmin kuin valokuvilla. En juurikaan ota selfieitä, sillä olemukseni tulee paremmin esiin, kun teen kuvan itsestäni.

Vistilä näkee, että oma tarinamme on tässä ajassa erityisen tärkeä. On hyvä miettiä, kenelle tarinaa tekee ja missä sen julkaisee. Esimerkiksi sosiaalisen median algoritmit ohjaavat sitä, millaisia tarinoita alustoilla kannattaa julkaista.

− Jos emme osaa peilata itseämme muuten kuin toisen silmien kautta, olemme ainoastaan muiden mielikuvien varassa. Kohtaamiemme tarinoiden määrä lisääntyy koko ajan, sillä jokainen somevideokin on oma tarinansa. Siksi on hyvä, että pysähdymme oman tarinamme äärelle ja otamme aikaa sen miettimiselle ja luomiselle, Vistilä sanoo.

Tarinat maailmankuvan ja mahdollisuuksien peilinä

Vistilä kuvaa oman tarinan pohtimista psyykkiseksi venyttelyksi ja henkisen voiman luomiseksi.

− Pystymme suhtautumaan joustavammin omaan elämäämme, kun tarinoiden maailma on aktiivisesti käytössä. Pystymme kohtaamaan maailman sellaisena kuin se on ja toisaalta näkemään myös vaihtoehtoja.

Stressi siitä, että asioiden pitäisi mennä tietyllä tavalla, voi vähentyä, kun on kyky kuvitella, että asiat voivat mennä monella tavalla.

Vistilä puhuu myös spektaakkeliyhteiskunnasta, jossa tarinoista tulee koko ajan entistä todellisempia. Hän innostuu pohtimaan sitä, millaisia merkkejä aiemmat tarinat ovat antaneet tulevaisuudesta – eli tästä päivästä. Ritari Ässä otti kellolla yhteyttä autoon, joka kulki itsestään hänen luokseen. Kyseessä oli siis älykello, jolla voi ohjata sähköautoa. Marvelin tarinoissa puolestaan tekoäly keskustelee hahmojen kanssa. Nyt tekoälyä hyödynnetään laajasti arjessa.

− Todellisuus ylittää scifin, esimerkiksi sosiaalista mediaa ei nykyisellään osattu ennustaa. Jos joku olisi kirjoittanut poliittisen satiirin, jonka hahmo olisi käyttäytynyt kuten Trump on käyttäytynyt, olisimme ajatelleet, että onpa kieli poskessa tehty.

Luovuus edellyttää rohkeutta, ei taitoa

Vistilä painottaa, että luovuus ja sen mahdollisuus kuuluvat ihmisyyteen. Kyse on ennemminkin tekemisestä kuin olemisesta tai ominaisuudesta.

− Koko lajimme on selvinnyt luovuuden ansiosta, sekä hyvässä että pahassa.

Vistilän mukaan kaikilla on potentiaalia luovuuteen. Variaatioita on siinä, miten luovuus näkyy.

− Osalla meistä on herkkyyttä havaita maailmaa ja luoda enemmän. Siihen voi vaikuttaa se, miten on saanut nuorempana harjoitusta. Tulevaisuus on kuitenkin avoin, eli vaikka nuorempana ei olisi suuntautunut tiettyyn luovuuden lajiin, voi sitä tehdä aikuisena.

Luovuus avataan tekemällä luovia asioita. Vistilä muistuttaa, että tulosta oleellisempaa on prosessi, eli mikä siihen on johtanut. Se, että nyt tuli tällaista, edellyttää hyväksyntää. Luovuus on leikkiä, mikä onkin hyvä tapa päästä luovuuteen kiinni.

Myös työpajat voivat auttaa alkuun, kun ohjaaja antaa helppoja ja yksinkertaisia tehtäviä. Lisäksi kirjoista löytyy erilaisia vinkkejä. Aluksi ohjeiden seuraaminen voi auttaa, ja toisaalta ne myös voivat viedä ajatuksia siihen suuntaan, mitä muuta voisi tehdä.

− Aina on omalla polullaan, kun tekee jotain. Yksi tapa tehdä on matkia, ja silloinkin tekee jotain itsestään lähtien. Luovassa tekemisessä oma tyyli on paras tyyli.

Luova tekeminen ei edellytä taitoa vaan rohkeutta ja intoa – varsinkin kun tarkoituksena on kertoa omaa tarinaa itselle tai läheisille.

Vistilästä on tärkeää, etteivät ihmiset vertailisi omaa tekemistä muiden tekemiseen. Ja toisaalta, jos on pakko verrata, sitä kannattaa käyttää sisun kasvattajana: ”Kyllä minäkin, jos tuokin.”

Vapaus kasvaa ja uudenlaisia tarinoita

Vistilän kesäkuussa ohjaama Minun sateenkaareva tarinani -työpaja on suunnattu ihmisille, jotka kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tai pohtivat sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.

Sateenkaari-ihmisille on aina ollut valtaväestöä vähemmän tarinoita, joihin samastua. Esimerkiksi kehotuskielto johti osaltaan siihen, ettei asioista puhuttu lainkaan tai että onnellisten rakkaustarinoiden sijaan hahmojen kohtalot olivat pitkään vain traagisia.

Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut paljon muutosta positiiviseen. Esimerkeiksi Vistilä nostaa nuorten aikuisten kirjat ja sarjakuvat, joissa käsitellään paljon sateenkaariteemoja. Vertaistukea on saatavilla tänä päivänä sekä fiktion että elämäkertojen kautta.

− Toivottavasti nuorilla on mahdollisimman paljon erilaisia roolimalleja. Hyvin monenlaiset ihmiset voivat olla sateenkaari-ihmisiä, ja tarvitaan myös niitä roolimalleja, jotka eivät ole kovaan ääneen esillä.

Helsinki Priden tämän vuoden teema, Vapaus kasvaa, herättää Vistilässä ajatuksia. Hänestä on tärkeää, ettei nuorten elämään tuoda kaikkia aikuisten kriisejä ja poliittisia vääntöjä.

Hän näkee sloganissa myös muita ulottuvuuksia. Henkisesti voi kasvaa missä iässä tahansa, ja sateenkaari-ihmisissäkin on myöhäisheränneitä. Vapaus kasvaa -teema kuvaa Vistilän mukaan myös yhteiskunnallista toivetilaa.

− Ja vapaus vaatii itsetuntemusta.

Työpajassa sekä ilot että rankat aiheet kohdataan lempeydellä

Minun sateenkaareva tarinani -työpajassa käydään Vistilän ohjauksessa läpi, miten omaa tarinaa voi pohtia. On erilaisia tarinamalleja, joista voi valita itselleen sopivimman. Vistilän mukaan se, mistä tykkää, kertoo ihmisestä itsestään.

− Vaikka tarinaan ei suoraan sijoittaisi itseään, jotain osia itsestä hahmossa on. Omassa sarjakuvatrilogiassani koen, että jokaisessa hahmossa on jotain minua. Se voi olla tapa ymmärtää eri puoliaan ja käydä sisäistä dialogia fiktiivisten hahmojen kautta.

Vistilä kannustaa hakemaan mukaan työpajaan. Luvassa on erityisesti tekemisestä nauttimista sekä luovuuden, kohtaamisen ja itsensä hyväksymisen iloa.

− Myös rankkoja teemoja käsitellään lempeästi ja hyväksyvästi, suurella sydämellä, Vistilä lupaa.