Sosioekonominen asema ei voi sanella pääsyä mielenterveyspalveluihin
Joka päivä keskimäärin yhdeksän ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi. Yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella. Mielenterveyden häiriöt ovat myös pitkien sairauspoissaolojen yleisin syy.
Mielenterveyden järkkymisellä on siis merkittäviä inhimillisiä ja kansantaloudellisia vaikutuksia. OECD:n mukaan kokonaiskustannukset ovat Suomessa 11 miljardia euroa vuodessa. Mitä tutkimustieto kertoo tilanteesta?
Ensinnäkin riittävän monipuoliset mielenterveyspalvelut ja riittävä henkilöstöresurssi alueella laskevat työkyvyttömyyseläkkeen riskiä (Karolaakso 2024). Työkyvyttömyyseläke on viimesijainen ratkaisu. Ennen sitä työkykyä tulisi pyrkiä palauttamaan erilaisilla hoito- ja kuntoutusvaihtoehdoilla.
Pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöitä ei aina tunnisteta terveydenhuollossa ja jos tunnistetaan, työkyvyn arviota ei tehdä (Nurmela 2021). Kun sairauksia ei hoideta varhaisessa vaiheessa, ne pitkittyvät. Työ- ja toimintakyvyn palautuminen hidastuu tai jopa estyy.
Työttömät eivät juuri pääse terapiaan. Kelan kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuus on pienituloisille usein liian kallis (Leppänen ym. 2022). Pahimmassa tapauksessa omavastuuosuus estää hoitoon hakeutumista, ja työttömyyden pitkittymisen ja työkyvyttömyyden riski kasvaa.
Mikä neuvoksi?
Hyvinvointiyhteiskunnassa varallisuus ja muut sosioekonomiset tekijät eivät voi määrittää sairastuneen pääsyä hoitoon ja kuntoutukseen. Psykoterapiaa ja muuta psykososiaalista hoitoa on saatava jo perusterveydenhuollosta varhaisessa vaiheessa.
Jos tämä ei riitä, asiakas voidaan ohjata erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin. On kuitenkin huomioitava, riittääkö pienituloisten maksukyky omavastuisiin.
Käytännössä Suomeen tulee saada kaikkia koskeva terapiatakuu eli yhdenvertainen oikeus psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon perusterveydenhuollossa kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.
Mielenterveyspalveluiden kehitystyötä tulee jatkaa pitkäjänteisesti. Myös mielenterveysvaikutusten arviointia on lisättävä päätöksenteossa.
Uudet porrasteiset palvelut perustasolla kuten nettiterapiat, lyhytinterventiot ja lyhytpsykoterapiat ovat tervetulleita, mutta niiden tulee olla oikea-aikaisia, laadukkaita, saavutettavia ja yhdenvertaisia. On tärkeää, että ihminen ohjataan arvioinnin jälkeen oikealle portaalle, eikä hoitoa aloiteta oletusarvoisesti ensimmäiseltä portaalta.
Riikka Mettälä, sosiaaliturvan asiantuntija, Mielenterveyden keskusliitto
Frans Horneman, johtava psykologi, Mieli ry
Veera Luoto, sosiaalityöntekijä, Työttömien keskusjärjestö
Riikka Shemeikka, toimitusjohtaja, Kuntoutussäätiö
Lähdeluettelo on saatavissa kirjoittajilta.