Syömishäiriöpuheesta syömishäiriösensitiivisyyteen

Iltapäivälehtien lööpit neuvovat: ”Näin pääset kesäkuntoon kuukaudessa!” ja “Suosikkiherkku oikea kaloripommi – vältä tätä!” Toisessa lehdessä on kuvia julkkiksesta uima-asussa ja analysoidaan tämän kehoa. ”Johan on makkarat – katso tv-tähden tuoreet rantakuvat!” Mielessä kaikuu ajatus: Kun kävelen töihin, voin palkita itseni pullalla. Kuulostaako tutulta?

Ympäristömme on täynnä latautunutta puhetta ruoasta ja kehoista. Laihuutta ihannoidaan, tehokkuutta ja suorittamista arvostetaan, ja niistä saadaan kiitosta. Ihmisiä kannustetaan laihduttamaan, vaikka tutkimukset osoittavat, että laihduttaminen on yksi suurin syy, miksi sairastutaan syömishäiriöön.

– Syömishäiriöpuheesta on tullut sallittua, emmekä usein tule ajatelleeksi, mitä tämänkaltainen puhe voi meissä ja ympärillä olevissa ihmisissä aiheuttaa, sanoo asiantuntija Jonna Rautavirta Mielenterveyden keskusliitosta.

Nykyään yhä useampi sairastuu syömishäiriöön elämänsä aikana. Lääketieteen tohtori Yasmina Silénin väitöstutkimuksen (2021) mukaan varhaisaikuisuuteen mennessä joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies on sairastanut syömishäiriön. Luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä vain kolmannes sairastuneista tunnistetaan ja vain viidesosa saa hoitoa sairauteen.

Syömishäiriö ei ole syömisen ongelma, vaan vakava, jopa kuolemaan johtava sairaus. Sairauteen liittyy häiriintynyt suhde ruokaan, syömiseen, omaan kehoon, liikkumiseen sekä ulkonäköön. Syömishäiriöön sairastuminen ei katso ikää, sukupuolta tai kehon kokoa.

– Jo lapsuudessa meitä arvioidaan ja vertaillaan muihin. Neuvolan kasvukäyrät vertaavat lapsen painoa ja pituutta keskivertoon, ja koulussa paahdetaan kiireellä eteenpäin, jotta saavutetaan opetussuunnitelmaan asetetut tavoitteet, Rautavirta sanoo.

Kun tavoitekeskeisyydestä ja ravitsemuksen sekä liikunnan numeerisesta mittaamisesta on tullut normi, ei ole ihme, ettemme osaa tai ehdi kuunnella kehomme lähettämiä viestejä. Ihminen tarvitsee energiaa elääkseen, ja ravintoaineet, kuten rasvat ja hiilihydraatit, ovat välttämättömiä elimistölle. Myös herkut kuuluvat terveelliseen ruokavalioon.

Syömishäiriösensitiivisyys on kaikkea ruokaa, kaikenlaisia kehoja sekä mielenterveyttä kunnioittavaa hyvinvointipuhetta ja toimintaa. Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä on kuvaillut syömishäiriösensitiivisyyden olevan vaihtoehto pitkään vallalla olleelle, painokeskeiselle, lihavuusfobiselle ja kurinalaisuuteen kannustavalle käsitykselle terveydestä ja hyvinvoinnista.

Syömishäiriöpuheelle stoppi

Syömishäiriösensitiivinen puhetapa ei ole rakettitiedettä ja voimme lähteä liikkeelle itsestämme. Tässä muutama herättelevä kysymys, joita meistä jokaisen tulisi pohtia:

• Miten minä ajattelen omasta kehosta, syömisestä tai liikkumisesta?

• Minkälaisia ajatuksia minulla nousee esiin, kun syön liikaa tai otan jonkun makean välipalan?

• Entä jos joku liikuntakerta jää välistä?

• Miten puhun näistä asioista muiden ihmisten kanssa, käytänkö minä puheessani syömishäiriön kieltä?

• Miten puhun omasta kehostani?

• Onko minulle tyypillistä arvostella toisten ihmisten kehoja?

Jokaisella meistä on välillä syömishäiriöajatuksia, ja jokainen meistä on käyttäytynyt joskus syömishäiriölle tyypillisellä tavalla. Tämä ei tarkoita, että olisi sairastunut syömishäiriöön. On tärkeää tunnistaa omat ajatukset ja miettiä, kuinka toimii näiden ajatusten kanssa. Yhteiskunnastamme omaksuttu syömishäiriöpuhe on juurtunut meihin niin syvälle, että käytämme sitä tahattomasti.

Yhdistystoimija, luo toimintaanne syömishäiriösensitiivinen tila

Voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ympärillämme esiintyvään syömishäiriöpuheeseen. Miettikää yhdistyksenne toimintoja syömishäiriösensitiivisyyden näkökulmasta esimerkiksi seuraavia kysymyksiä apuna käyttäen.

• Onko yhdistyksen sisällä selvästi syömishäiriölle tyypillistä puhe-, ajattelu- tai toimintatapaa?

• Millä tavalla yhdistyksenne eri toiminnoissa puhutaan ja keskustellaan esimerkiksi ruoasta, liikkumisesta tai kehosta?

• Minkälaisia nimiä ryhmätoiminnoillanne on? Kesäkilot kuriin – vai liikunnasta iloa ryhmä?

• Miten liikkuminen olisi mahdollista, mielekästä ja turvallista kaikille, riippumatta kehon koosta, kunnosta tai taidoista?

• Saavatko osallistujat valita vapaasti mitä he syövät, ilman että joku puuttuu heidän syömiseensä?

Syömishäiriösensitiivisyyden huomioiminen on tärkeää, jotta kaikilla osallistujilla on turvallinen olo osallistua toimintaan. Syömishäiriösensitiivisyys kannattaa sisällyttää osaksi turvallisemman tilan periaatteita, jotka käydään läpi osallistujien kanssa.

Ohjeisiin voidaan esimerkiksi liittää mukaan Syömishäiriöliiton nettisivuilta löytyvä ruokarauha, jonka keskeinen ajatus on, että kaikenlainen ruoan ja kehon kommentointi unohdetaan. Ruokarauhan voi myös tulostaa ja asettaa näkyviin kahvi- ja ruokatilaan.  Lisäksi ohjaajien on tärkeää miettiä, millä tavalla epäkohtiin puututaan. Turvallisemman tilan periaatteet ovat tässä ohjaajille apukeino.

Muista nämä:

• Syömishäiriösensitiivisyys ei ole mustavalkoinen ajattelutapa, eikä ole olemassa yksiselitteisen oikeaa tai väärää tapaa toimia. Tärkeintä on, että asian äärelle uskaltautuu ja sen äärellä on lupa olla kesken.

• Yksittäinen ruoka-asia ei koskaan ole terveellinen tai epäterveellinen, vaan terveellisyydessä on aina kyse kokonaisuudesta.

• Jokainen meistä on tärkeä juuri sellaisena kuin on.

Lisää tietoa syömishäiriöistä saat Syömishäiriöliiton nettisivuilta. Voit myös olla yhteydessä Mielenterveyden keskusliiton asiantuntija Jonna Rautavirtaan, jolla on ammatillista osaamista syömishäiriöihin liittyen.