”Ole mies.” Lause, jonka varmasti suuri osa miehistä on kuullut. Mutta mitä se tarkoittaa?

Herkkyyttä. Niin vastaa Joonas Pesonen, somevaikuttaja ja seksuaalineuvoja, jonka alkuvuodesta 2025 ilmestyvä tietokirja käsittelee miesten seksuaalisuutta.

– Mieheyden raamit ovat tosi kapeat. Miehisyyden ihanteeseen liitetään paljon ominaisuuksia, joita harva pystyy edes saavuttamaan, Pesonen sanoo.

Hän kuvailee, että ihanteellisesti miehen tulisi olla pitkä ja lihaksikas. Karvoitusta pitäisi olla sopivasti ja oikeissa paikoissa. Luonteeltaan miehen tulisi olla järkevä ja rationaalinen. Itkeä ei saa, eikä muutenkaan näyttää tunteita. Pitää kestää kuin mies.

– Olen itsekin marinoitunut näissä yhteiskunnan oletuksissa ja odotuksissa. Jos mietin, mitä mieheys minulle tarkoittaa, niin se on ennen kaikkea herkkyyttä, mutta myös luotettavuutta, empatiakykyä ja rinnalla kulkemista.

Hän ajattelee, että miesten itse on muutettava sitä, miten mieheydestä puhutaan.

– Siinä on aika iso savotta, mutta emme me voi odottaa, että naiset alkavat puhua miehistä kauniisti, kunhan omalta voimaantumiseltaan ehtivät. Itse meidän on luotava se kieli ja termistö, joilla mieheyttä kuvataan.

Emme me voi odottaa, että naiset alkavat puhua miehistä kauniisti, kunhan omalta voimaantumiseltaan ehtivät.

”Mieheyttä todistetaan suhteessa toisiin miehiin”

Pesosella on kaksi isoveljeä, joille hän jäi lapsena fyysisesti alakynteen. Pihalätkässä pienikokoisin laitettiin maaliin, kun isoveljet ja näiden kaverit laukoivat palloa niin kovaa kuin lähti.

– Muistan jo silloin ajatelleeni, että joskus näytän veljilleni, että olen menestyneempi kuin he, Pesonen kertoo.

Silloin hän ajatteli menestyksen tarkoittavan asumista pääkaupungissa, poissa kotiseudulta Keski-Suomessa, ja työtä, johon mennään puku päällä.

On helppo ajatella, että siinä, millainen mies on oikea mies, on kyse naisten kiinnostuksesta. Pesonen on toista mieltä. Hänen mukaansa omaa mieheyttä todistetaan nimenomaan suhteessa toisiin miehiin ja siten pyritään ylemmäs miesten keskinäisessä hierarkiassa.

Sen hän oivalsi kävellessään parikymppisenä puku päällä töihin Helsingin Etelärantaan. Pesonen tunsi ahdistusta, jota aiheutti jokin muukin kuin kurkkua kuristava kauluspaidan ylin nappi.

– Olin päässyt siihen pisteeseen, jossa ajattelin olevani menestynyt ja näyttäväni veljilleni. Samalla tajusin, ettei siinä ollut kyse minusta vaan siitä, että todistin omaa mieheyttäni, Pesonen sanoo.

”Toimin kuten muut miehet ympärilläni”

Pesonen ei ole koskaan kokenut sopivansa niihin raameihin, jotka yhteiskunta miehille asettaa. Vinkuheinä, narukädet. Sellaisilla sanoilla Pesosta on kuvailtu.

Toisaalta voi kuulla myös puhuttavan sali-Makeista tai köriläistä. Vaikka kaikki edellä mainitut ilmaisut kuvaavat jotenkin fyysistä olemusta, liitetään niihin myös mielikuvia siitä, miten ihminen käyttäytyy.

– Usein puhe miehistä on jollain tavalla negatiivista ja miehiä käsitellään yhtenä yhteneväisenä ryhmänä. Positiivinen ja myötätuntoinen maskuliinisuus jää toksisen maskuliinisuuden puheen alle, Pesonen sanoo.

Se, ettei itse ole kokenut sopivansa odotettuun tapaan olla mies, on jättänyt Pesoseen säröjä. Erilaisuuden tunne ja paineet sopia joukkoon aiheuttivat aikanaan monenlaista kipuilua, joka ilmeni yrityksinä pönkittää omaa asemaa. Nuorempana se tarkoitti koulukiusaamista, aikuisena seksuaalista häirintää yökerhoissa.

– Ei se ole mikään oikeutus sellaiselle toiminnalle, mutta niin epävarmuuteni ilmeni. Kun piti todistaa, että olen riittävästi mies, toimin kuten muut miehet ympärilläni, Pesonen sanoo.

Oli tuntunut vapauttavalta, kun kukaan ei nauranut sille eikä omalle miehisyydelle tapahtunut mitään.

Pesonen kertoo käsittelevänsä näitä säröjä itse terapiassa, ja että aihe nousee usein esiin myös asiakkaiden kanssa hänen vastaanotollaan seksuaalineuvojana.

Kirjaansa varten Pesonen on puolestaan haastatellut miehiä näiden mieheyden kokemuksista. Hän kertoo esimerkin, joka puoltaa vahvasti siitä, mitä miehiltä odotetaan.

– Mies kertoi haastattelussa, että kolmekymppisenä, valkoisena heterona, hän oli ensimmäisen kerran uskaltanut miesporukassa käyttää sanaa ihana. Oli tuntunut vapauttavalta, kun kukaan ei nauranut sille eikä omalle miehisyydelle tapahtunut mitään.

Pesonen kannustaa miehiä antamaan itselleen luvan olla keskeneräinen ja tutkailla omaa mieheyttä kyseenalaistaen ulkoa tulevia odotuksia.

–  Omia ajatuksia mieheydestä ja siitä, millainen mies itse haluaa olla, voi kirjoittaa paperille. Sen jälkeen on helpompi pohtia, mikä estää olemasta sellainen ja pohtia, mikä olisi turvallinen ympäristö tuoda esiin näitä puolia itsestään.

Homoseksuaalisuus antoi vapautta tutkia mieheyttä

Pesonen kokee, että homoseksuaalisuus on antanut hänelle vapautta tutkia omaa mieheyttä myös oletettujen raamien ulkopuolella. Esimerkiksi pukeutumisessaan hän kertoo leikittelevänsä feminiiniseksi mielletyllä tyylillä. Cis-sukupuolisilla heteroilla Pesonen ajattelee seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmaisun raamien olevan sateenkaari-ihmisiä tiukemmat.

– Seksuaalivähemmistöt ajatellaan myös todella seksuaalisina, ja se puhe myös typistyy siihen, kenen kanssa seksiä harrastetaan. Luulen, että se kumpuaa kateudesta, mutta ajatukseni on vielä keskeneräinen, Pesonen sanoo.

Kateudella hän tarkoittaa nimenomaan kateutta toisten vapaudesta kokeilla ja ilmaista itseään, kun omaa tekemistä ja olemista määrittävät vahvat normit siitä, mitkä ovat miehen ja naisen roolit niin seksissä kuin elämässä muutenkin.

Pesonen toivoo, että ihmiset tekisivät toisistaan vähemmän oletuksia sen perusteella, mitä sukupuolta he ovat tai miltä he näyttävät. Siihen hän pyrkii itsekin.

– Silloin vapaa liikkuminen seksuaalisen suuntautumisen, mieltymysten tai romanttisten tunteiden kanssa voisi soljua läpi elämän.

Miehen voi olla vaikea myöntää avuntarvetta

Mielenterveyden keskusliiton asiantuntija Isko Kantoluoto ohjaa liiton pari- ja perhekursseja sekä vain miehille tarkoitettuja kursseja. Kantoluoto kertoo mieheyden odotusten nousevan kursseilla monesti esiin, vaikkeivat ne suoraan aiheena olisikaan.

Kun ihminen sairastuu psyykkisesti, tarvitsee hän aiempaa enemmän tukea läheisiltään.

– Useissa parisuhteissa hoidettavat asiat ovat jakautuneet hyvin vakiintuneella tavalla. Toinen hoitaa pyykit ja toinen autonkatsastuksen. Miehille on usein vaikeaa myöntää, ettei pystykään vaikka hakemaan lasta päiväkodista neljältä kuten on ennen tehnyt, Kantoluoto sanoo.

Moni pitkään mielenterveyshaasteiden kanssa elänyt oppii tunnistamaan, milloin oma vointi alkaa mennä huonompaan suuntaan ja milloin tarvitsisi ehkä enemmän lepoa ja omaa aikaa. Kantoluodon mukaan miesten voi silti olla vaikea sanoa sitä, vaan he jatkavat vanhaan malliin, kunnes seinä tulee vastaan ja kunto romahtaa täysin.

Moni mies toivoisi Kantoluodon mukaan parisuhdetta tai perhettä, mutta on mielenterveysongelmien takia luopunut näistä haaveista. Voi olla vaikea kuvitella edes ihmistä, joka voisi olla sillä tavalla itsestä kiinnostunut. Jotkut eivät myöskään halua lapsia oman sairautensa takia.

Myös Joonas Pesonen on pohtinut lapsihaaveita. Homomiehenä lasten saaminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta ei myöskään mahdotonta. Hän toivoo, että näkisi Jani Toivolan lisäksi muitakin tarinoita seksuaalivähemmistöön kuuluvista isistä ja siitä, miten he ovat perheellistyneet.

– Lapsihaaveesta luopuminen on iso juttu. Sitä voisi verrata avioeroon tai läheisen menettämiseen, Pesonen sanoo.

Ravistelua mieheyden raameille

Isko Kantoluoto tunnistaa, että miesten on vaikea puhua hankalista asioista ja tunteista. Kun niistä puhutaan, on puhe usein melko suoraa ja ronskia. Puhumisen vaikeuden hän arvelee monilla tulevan jo kasvuympäristöstä, jossa ei ole nähnyt esimerkiksi omien vanhempien koskettavan toisiaan tai puhuvan hellästi. Silloin siihen ei ole saanut myöskään mallia.

Myös psyykkinen sairaus tai siihen saatu lääkitys saattavat latistaa tunteita niin, että mikään ei tunnu miltään tai itku ei yksinkertaisesti tule, vaikka haluaisi.

– Kursseilla he joutuvat ehkä väkisinkin joissain harjoituksissa käyttämään sellaisia sanoja, joita eivät normaalisti käyttäisi. Sieltä kuoren takaa löytyvä herkkyys on joskus yllättänyt minutkin, ja jotkut ovat kertoneet puhuneensa kursseilla sellaisista asioista, joista eivät ole aiemmin kertoneet edes omalle puolisolle, Kantoluoto sanoo.

Ja juuri siksi mieheyden raameja on ravisteltava. Jotta kenenkään miehen ei tarvitsisi todistella itseään muille. Jotta ihana ei tuntuisi kirosanalta ja puhuminen vaikealta. Jotta tärkeintä ei olisi pituus ja vahvuus vaan herkkyys, luotettavuus ja empatiakyky.

− Olemmeko valmiita kohtaamaan tukea tarvitsevan miehen? Joonas Pesonen kysyy.

Pääkuva: Sami Laakso