Ajatukset eivät muodostu paperille sanoiksi. Teksti poukkoilee ja punainen lanka on solmussa. Miksi aika loppui taas kesken?

Näin voi näyttäytyä oppimisvaikeudeksi luokiteltava lukivaikeus. Lukivaikeus voi hankaloittaa esimerkiksi ajatusten tuottamista loogisesti eteneväksi esseeksi tai ydinasioiden löytämistä tekstistä.

Erityispedagogi, erityisluokanopettaja sekä opinto-ohjaaja Aija Lund ei kuitenkaan halua puhua lukivaikeudesta kärsivistä ihmisistä.

− Ei siitä kärsitä. Se on ominaisuus, hän sanoo.

Lundin mukaan tyypillisin haaste lukivaikeutta kokevilla opiskelijoilla on se, että lukeminen on hidasta ja työlästä. Pääsykokeissa ja tenteissä aika loppuu kesken, eikä oma osaaminen pääse siksi esiin.

− Aika siis loppuu ennen kuin osaaminen loppuu. Ja kun ei pääse näyttämään osaamistaan, ei pääse sisälle kouluun, Lund sanoo.

Korkeakoulujen pääsykokeisiin on nykyään mahdollista saada lukivaikeuden takia lisäaikaa. Lund pitää asiaa tärkeänä, sillä se tasa-arvoistaa hakutilannetta opiskelijoiden välillä.

Ymmärrys oppimisvaikeudesta voi lisätä armollisuutta itseä kohtaan

Lund arvioi, että oppimisvaikeuksia on noin viidellä prosentilla kaikista korkeakouluopiskelijoista.

− Teen aika paljon lausuntoja pääsykoeaikana. On iso joukko nuoria, jotka ovat hakeneet opiskelemaan vaikkapa viisi kertaa, ja joka vuosi aika loppuu pääsykokeissa kesken. Siinä vaiheessa nuoren mieleen saattaa hiipiä ajatus siitä, voisiko kyseessä olla lukivaikeus.

Lundin mukaan on hyvä, että ihminen kiinnittää huomiota esimerkiksi ADHD:n tai lukivaikeuden mahdollisuuteen. Ne voivat selittää monta asiaa, vaikka selviäisivätkin vasta aikuisena.

− Usein ymmärrys omasta oppimisvaikeudesta helpottaa oloa ja johtaa armollisuuteen itseä kohtaan. Siten voi myös löytää kompensaatiokeinoja, jotka auttavat eteenpäin.

Kehittyminen ja onnistumisen kokemukset lisäävät motivaatiota

Lundin mukaan lukivaikeutta kokevilla nuorilla on korkea motivaatio ja tahtotila päästä opiskelemaan.

− Tiedän todella vähän lukivaikeutta kokevia opiskelijoita, jotka olisivat keskeyttäneet opintonsa saatuaan haluamansa opiskelupaikan.

Pienillä oppilailla, joilla lukeminen takkuaa, voi motivaatio syntyä siitä, että huomaa lukemisen pikkuhiljaa sujuvan paremmin. Kehittyminen lisää motivaatiota. Tätä Lund kutsuu myönteiseksi noidankehäksi.

− Onnistumisen kokemukset ovat tosi tärkeitä. Pitäisi varmistaa, että jokaisella oppitunnilla voi kokea onnistumisia ja että niitä on enemmän kuin epäonnistumisia.

Sama pätee myös korkea-asteen opiskelijoihin. Haastavien tehtävien rinnalla pitäisi olla helppoja tehtäviä, joissa jokainen voi onnistua. Pelkkien epäonnistumisten kokeminen vaikuttaa negatiivisesti motivaatioon.

Lund näkee oppimisvaikeuksia kokevien opiskelijoiden tukemisessa hyötyä yksilön lisäksi myös yhteiskunnalle, kun nuoret valmistuvat ja pääsevät siirtymään työelämään.

− Tukitoimilla pystytään tekemään hyvää yksilötasolla, minkä lisäksi ne ovat myös kansantaloudellisesti iso asia.

Pienryhmätilat ja lähiopetus ovat merkittävässä roolissa

Lund peräänkuuluttaa oppilaitoksiin pienryhmätiloja ja hiljaisia tiloja. Avoimet oppimistilat eivät ole opiskelun kannalta hyviä, sitä sanovat tutkimuksetkin.

Myös yksilöllisen tuen tarjoaminen resurssien puitteissa on tärkeää. Itsenäisen opiskelun vaade on kasvanut ja on monelle haasteellista. Moni opiskelija kuitenkin hyötyy lähiopetuksesta.

− Lisäksi on hyvä pohtia vaihtoehtoisia tapoja oppia ja opiskella. Kaikki oppiminen ei välttämättä tapahdu oppilaitoksessa vaan osaamista voi hankkia muuallakin, Lund sanoo.

Lund tekee yhteistyötä muun muassa yliopistojen kanssa. Hänen mukaansa 20 vuodessa on tapahtunut suuri kehitys.

− Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on malliesimerkki siitä, miten oppimisvaikeuksia kokevat opiskelijat voi huomioida. Sieltä ollaan minuun yhteyksissä, ja olemme yhdessä istuneet alas pohtimaan, millaisia tukitoimia on ja millaisille voisi olla tarvetta.

”Tärkeintä ei ole se, mitä lukee, vaan että ylipäätään lukee”

Miten opiskelija itse voi kehittää omia oppimistaitojaan? Lundilla on yksinkertainen vastaus:

− Lukemalla.

Hän kuitenkin tietää, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Kukapa haluaisi tehdä jotain sellaista, mikä on jo valmiiksi työlästä. Lund antaa esimerkin omasta elämästään: vaikka hän tietää, että kunto nousee lenkkeilemällä, eivät lenkkipolut ole houkutelleet viiteen vuoteen.

Olennaista olisikin Lundin mukaan löytää jokin tekemistä motivoiva asia.

− Tärkeintä ei ole se, mitä lukee, vaan että ylipäätään lukee. Yksi kuuntelee samaan aikaan kirjasta ääniversiota, toinen tarttuu kaunokirjallisuuteen ja kolmas harrastukseen liittyvään aikakauslehteen.

”Kaikkea ei tarvitse saavuttaa heti”

Lund painottaa, että jokaisella on vahvuuksia, joita voi käyttää kompensoidakseen haasteita. Hän kannustaa etsimään tietoisesti niitä tapoja, joilla oppii erilaisia asioita, olkoot ne mitä tahansa. Tällaisia tapoja ovat muun muassa opeteltavan asian kuuleminen, näkeminen tai itse kokeileminen.

Kun löytää asioita, joissa on hyvä, löytää samalla motivaation.

− Jos on unelma, voi löytää polkuja sitä kohti. On olemassa avoimen väyliä, kansanopistoja ja maksullisia valmennuksia, joista osa on tietenkin taloudellisesti isoja panostuksia.

Samalla voi pyrkiä löytämään vaihtoehtoja alkuperäiselle suunnitelmalle: ehkä unelma-alan ohella voisi pyrkiä kohti jotain vastaavanlaista alaa.

Lund painottaa myös suunnitelmallisuutta ajankäytön ja tavoitteiden kanssa. Välitavoitteet ovat tärkeitä matkalla päätavoitteeseen.

− Muista antaa itsellesi aikaa. Päätavoitteesi voi olla se, että pääset sisään haluamaasi kouluun ensi vuonna. Kaikkea ei tarvitse saavuttaa heti, Lund muistuttaa.

Tukitoimet työelämässä vaativat työnantajalta tahtoa ja resursseja

Mielihyvin duunissa -hankkeessa työskentelevä Mielenterveyden keskusliiton hankekoordinaattori Tarja Tikkanen korostaa työnantajan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta. Työnantajien on rekrytoinnin yhteydessä tärkeä kommunikoida selkeästi siitä, millaisia mahdollisuuksia heillä on tarjota tukea. Tämä vaatii sekä tahtoa että resursseja.

− On tärkeää, millä tavoin työnantaja ottaa nuoren henkilön vastaan työpaikalle ja miten haasteista jutellaan. Alussa täytyy tutustua ja olla rehellinen tilanteesta, Tikkanen sanoo.

Hän yhtyy Lundin ajatuksiin vahvuuksiin keskittymisestä. Jos työntekijällä on haasteita kirjoittamisen kanssa, ei häntä kannata pakottaa kokouksen sihteeriksi. Työntekijän vahvuudet voivat olla sen sijaan suullisessa ilmaisussa, jolloin hän voi olla esimerkiksi erinomainen puheenjohtaja.

Myös työyhteisön merkitys on suuri. Uusia työntekijöitä, harjoittelijoita ja opiskelijoita voi ottaa mukaan monella tapaa.

− Suosittelisin, että nuorella olisi työsuhteen alussa vaikkapa 15 minuutin tapaaminen esihenkilön kanssa aina päivän päätteeksi. Tällöin työntekijä saisi mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja kysyä mieleen tulleet kysymykset, Tikkanen sanoo.