Kuvataide, näytteleminen, musiikki, kirjoittaminen. Kulttuurissa on mistä valita ja se tarjoaa jokaiselle jotakin. Ei ole aihetta, jota ei kulttuurin keinoin voisi käsitellä. Yleisölle kulttuuri voi tarjota vahvoja tunne-elämyksiä ja toisinaan yllättäviäkin samaistumisen paikkoja. Tekijälleen se voi olla itseilmaisun keino, tapa kanavoida tunteita ja käsitellä asioita sekä mahdollisuus ja tila tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.

Osa kulttuurin tekemisen ilosta on sen jakamisessa. Sen tietää myös näyttelijä Minna Kivelä. Hän kertoo olevansa eniten kiinnostunut ihmisistä ja saavansa virtaa ihmisten kohtaamisesta.

– Olen työni kautta saanut tavata kaikenlaisia porukoita ja peilata ihmisten kautta itseäni. Väitän, että olen aina ollut avarakatseinen, mutta kohtaamiset ovat laajentaneet ymmärrystäni entisestään, Kivelä sanoo.

Monenlaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin työ on esiintyjän vienytkin. Kerran hän oli esiintymässä naturistien vuosijuhlassa. Kaikki juhlavieraat olivat alasti, vain Kivelä oli mekko päällä.

– Lopulta riisuin itsekin mekkoni, kun ei muillakaan ollut vaatteita, Kivelä muistelee.

Ihmisten kanssa keskusteleminen on hoitanut myös Kivelän omaa mielenterveyttä, kun asioiden kanssa ei ole tarvinnut jäädä yksin.

– Olen onnellinen, että olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin niin paljon. Kohtaaminen on minulle ykkösjuttu.

Yleisöltä saatu palaute muistuttaa oman työn tärkeydestä

Kivelä kertoo saavansa viikoittain kiitosta työstään. Se muistuttaa, mikä merkitys kulttuurilla on ihmisille.

– Yhdellä kauppareissulla eräs nainen tuli kertomaan, että kun hän oli ollut todella masentunut ja miettinyt itsemurhaa, hän oli katsonut Kätevä emäntä –ohjelmaa, jossa esiinnyn. Siitä oli tullut hänelle hyvä mieli, Kivelä sanoo.

Muisto saa hänet liikuttumaan.

– En minä tehdessäni mieti, että tämä teos pelastaa jonkun, tai että nyt teen jotain terapeuttista. Mutta ihan mahtavaa oli kuulla, että se on antanut hänen elämäänsä voimaa.

Kivelä ajattelee, ettei omaa tekemistään pidä koskaan väheksyä. Vaikka itse ajattelisi, että sitä vain touhuilee kaikenlaista, se voi olla jollekin iso juttu.

– Se vie arvon toisen ihmisen kokemukselta, jos tekijänä itse väheksyy teostaan.

Kivelä kertoo toisenkin esimerkin: Hän oli ollut esiintymässä burleskikeikalla, ja tapahtuman lopuksi eräs yleisössä ollut nainen kertoi innoissaan, kuinka voimaantunut ja onnellinen hän oli kokemuksesta. Hän oli iloinen, että oli tullut, vaikka siihen menivätkin melkein viimeiset rahat. Kivelä sai tietää, että naista oli kiusattu työpaikalla ja että hän oli kokenut mielenterveysongelmia.

– Ajattelin, että tässä tehtiin tietämättämme mielenterveystyötä. Tiesin, että burleski on voimakas ilmaisukeino mutta olin tehnyt sitä jo niin pitkään, että olin unohtanut sen. Kunnes näin tämän naisen, joka oli elämänsä iskussa ja jolle oli avautunut uusi maailma.

Sellaiset kohtaamiset antavat paljon tekijällekin.

– Se on minullekin lahja. Kun joskus yön pimeinä tunteina mietin, ettei minusta ole mihinkään, niin muistan, että ai niin, se yksi nainen silloin kerran sanoi näin.

Maailma on loputon inspiraation lähde

Kivelä näkee ihmisten olemisen ketjuna. Kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, synnyttää hänessä ajatuksia, jotka saattavat myöhemmin muotoutua työn kautta kulttuuriteokseksi.

– Niin se on tekijän näkökulmasta mutta menee myös toisinpäin. Kun kuluttaa kulttuuria, siitä tulee ajatuksia omaan elämään, ja taas me olemme linkittyneet toisiimme, Kivelä sanoo.

Hän suositteleekin kuluttamaan kulttuuria monipuolisesti: sellaistakin, jota kohtaan on ennakkoluuloja. Koskaan ei tiedä, mitä ajatuksia ja tunteita se hetki herättää. Hän kehottaa myös palaamaan samojen teosten äärelle eri elämänvaiheissa.

– Silloin teoksessa eivät innostakaan enää samat asiat kuin joskus nuorempana, vaan sieltä voi pompsahtaa esiin ihan eri jutut.

Jos kulttuurin tekeminen kiinnostaa, Kivelä kannustaa kokeilemaan rohkeasti ja hakeutumaan kursseille tai työpajoihin.

– Netistä löytyy loputtomasti tutoriaaleja, mutta kannattaa ottaa myös se askel, että menee tekemään muiden kanssa.

Kivelä tietää, että vaikka oman työn jakaminen muille on pelottavaa, ei esitys tarvitse valtavaa showta. Riittää, kun tulee kuulluksi ja nähdyksi. Sitä hän pitää tärkeimpänä.

”Kursseille voi tulla myös viihtymään”

Mielenterveyden keskusliiton kulttuurituottaja Nina Tuittu on Kivelän kanssa samoilla linjoilla. Hän tunnistaa ihmisten tarpeen saada ilmaista itseään.

– Ihminen haluaa oman pienen tilan ja hetken, jossa tulee nähdyksi, Tuittu sanoo.

Tuittu ohjaa liiton kulttuuritoiminnan kursseja ja on nähnyt toiminnan vaikutukset monesti.

– Joillakin luovuus on ollut lukossa ja kurssilla se on auennut. Sitten on saattanut huomata, että kun se lukko on saatu auki, moni muukin asia alkaa kiinnostaa.

Tuittu iloitsee siitä, että osallistujat ovat saaneet kulttuuritoiminnan osaksi arkeaan.

– Maalausvälineet on saatettu kaivaa esiin pitkään ajan jälkeen, ja arjessa voi olla sellaisia hetkiä, kun tarttuu siveltimeen omassa kodissa.

Kursseille voi osallistua matalalla kynnyksellä. Siellä ei tarvitse osata mitään ennalta. Riittää myös, että tulee paikalle. Aina ei tarvitse tuottaa jotain.

– Kursseille voi tulla myös viihtymään, Tuittu kannustaa.