Sadesäästä huolimatta kirjailija ja näyttelijä Jenny Rostain saapuu helsinkiläiseen kahvilaan hymyilevänä vihreässä sadetakissaan. Päivän aihe vetää kuitenkin pian vakavaksi, sillä keskustelemme Jennyn kanssa itsetuhoisuudesta ja itsemurhista. Syyskuun 10. päivä vietetään kansainvälistä päivää itsemurhien ehkäisemiseksi.

– Itsemurha on yhteiskunnassa edelleen tabu, josta pitäisi puhua avoimemmin, Jenny sanoo.

Niin hän on myös tehnyt. Jenny on käsitellyt itsemurha-aihetta useissa kirjoissaan sekä omakohtaisesti että muiden tarinoita kertoen.

– Minulla on ystäviä, jotka ovat tehneet itsemurhan, mutta tiedän myös tarinoita, joissa ihmiset ovat selvinneet siitä tilasta, päässeet paremmalle puolelle kuten minäkin. On ollut tilanteita, kun olisin ihan oikeasti voinut kuolla. Olen kiitollinen hoitohenkilökunnalle siitä, että he ovat pitäneet minusta huolta. Olen onnekas, että olen selvinnyt ja löytänyt valoa.

Luomisvoima on pitänyt pinnalla

Itsemurhayrityksen jälkeen sisältä kumpuava luomisvoima on auttanut Jennyä saamaan uudelleen otetta elämästä. Kauneuden ja merkityksellisten asioiden luominen ympärille ja yhteisölle on kantanut eteenpäin.

– Luomisvoima voi olla ihmiselle mikä tahansa asia, jonka tekemisestä nauttii. Minulle se on tarinankerronta eri muodoissa, jollekin toiselle se voi olla vaikka autojen rassausta.

Luova työ ja tarinat ovat olleet läpielämän Jennylle toivon pilareita.

– Minulle on tärkeää, että saan kirjoittaa näistä aiheista ja avata keskustelua. Voin olla osa vertaistuen verkkoa kertomalla omaa tarinaani. Kirjoittamalla voin kääntää oman kipuni valoksi ja antaa äänen ihmisille, joilla sitä ei ole.

Kirjoittaessaan Jenny on joutunut tarkastelemaan omaa elämäänsä ja niitä tekijöitä, jotka ovat ajaneet hänet näköalattomuuteen ja itsetuhoisiin valintoihin. Hän sanoo sen olleen myös terapeuttista.

Lapset, lemmikit ja läheiset ihmiset

Synkimmällä hetkellä, kun ihminen miettii itsemurhaa, apu voi löytyä ulkoisista tekijöistä – siitä mitä jättää jälkeensä, kuten lemmikistä.

– Se voi olla niinkin yksinkertainen asia, kuin että miten lemmikki selviää ja kuka siitä huolehtii. Se voi olla myös lapsi tai muu läheinen ihminen.

Jenny tietää, että sillä hetkellä, kun itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen, ihminen saattaa kokea olevansa täysin yksin.

– Yksinäisyyden tunne on silloin absoluuttista. Se, että joku, vaikka se lemmikki, tarvitsee sinua, voi havahduttaa siihen, ettei olekaan yksin ja saada aikaan tunteen, että on merkityksellinen. Se voi pelastaa ihmisen hengen.

Lapsi on pelastanut minut, ja uskon, että lapset ovat pelastaneet monen muunkin aikuisen hengen.

Tärkeimmäksi syyksi elää Jenny sanoo ehdottomasti oman lapsensa.

– Lapsi on pelastanut minut, ja uskon, että lapset ovat pelastaneet monen muunkin aikuisen hengen, Jenny sanoo.

Jenny ajattelee kiitollisena, että hän on pystynyt vaikeimpinakin aikoina erottamaan äidin roolin, eikä lapsi ole ollut tietoinen hänen itsetuhoisuudestaan.

– Jälkikäteen on raadollista ajatella, että olen edes pohtinut voivani jättää lapseni jälkeeni ja vielä sellaisen taakan kanssa, että äiti olisi tehnyt itsemurhan.

Ystävän itsemurha käänsi ajatukset päälaelleen

Uusimmassa kirjassaan Luottohäiriö Jenny kertoo ystävästään, jonka vaimo teki itsemurhan. Hän sanoo nähneensä itsenä käsitellessään vaimon itsemurhaa ystävänsä kanssa.

– Ajattelen, että saatoin auttaa ystävääni, koska olin itse ollut samassa pimeydessä kuin hänen vaimonsa. Suremaan jääneen läheisen tuskan näkeminen havahdutti minut siihen, etten ikinä voi tehdä niin kenellekään läheiselleni.

Jenny tietää, että itsemurhaa miettivä ei ajattele tekevänsä pahaa kenellekään muulle, päinvastoin.

– Olen itsekin ajatellut, että he pääsevät minusta eroon, mutta eihän se niin mene. Se jättää jälkeensä ihan hirveän tuskan. Ystäväni suru sai minut näkemään, ettei itsemurha ole kenellekään hyvä vaihtoehto, ei ihmiselle itselleen eikä hänen läheisilleen.

Kokemus käänsi Jennyn ajatukset ja sai ajattelemaan, mitä kaikkea hänellä on elämässä vielä kokematta.

– Tajusin, että en minä haluakaan kuolla. Minulla on vielä paljon elettävää ja asioita, joita haluan kokea. Monet asiat, jotka ovat useimmille ihan normaaleja ja ihania kokemuksia, ovat olleet elämässäni täysin nurinkuriset ja ovat siksi minulta vielä kokematta.

Se, että Jenny voisi saada elämässä samoja kokemuksia kuin kaikki muut, ei aina ole ollut hänelle itsestään selvää. Sen sijaan hän ajatteli, ettei onnellisuus ollut hänen osansa.

– Kadulla vastaan tulevat onnelliset perheet ja pariskunnat tuntuivat kulkevan eri planeetalla kuin minä, koin erillisyyttä heistä kaikista.

Tarinoista Jenny löysi kuitenkin uskon siihen, että voi olla jotain parempaa kuin mitä hän tähän asti on saanut ja kokenut.

– Kirjat, elokuvat ja laulut kertovat meille, että on jotain enemmän, ja nykyään tiedän omakohtaisesti, mitä se on, Jenny sanoo.

”Voiko tässä olla muuta kuin kiitollinen”

Haastattelun aikana Jenny sanoo monesti olevansa kiitollinen eri asioista. Käy selväksi, että hän on kiitollinen myös siitä, että on elossa.

– Jos ajattelen, että itsemurhayritykseni olisi voinut onnistua tai että väkivaltainen kumppani olisi voinut tappaa minut, en tiedä, voiko tässä olla muuta kuin kiitollinen, hän sanoo.

Ihmisen tehtävä on elää, sitä me olemme tulleet tänne tekemään.
Tällä hetkellä Jennyllä menee elämässä hyvin. Nyt 41-vuotiaana hän joutuu opettelemaan ja hyväksymään sen, että hänelläkin on oikeus onneen. Se on aiheuttanut positiivisen kriisin.

– Olen minä siitä kirjoittanut ja sitä toistanut, mutta en ole täysin sisäistänyt, että minullakin on oikeus onneen ja rakkauteen sekä sellaiseen rakkaussuhteeseen, jossa minulle ei valehdella eikä minua pahoinpidellä ja hyväksikäytetä.

Jenny tietää matkansa olevan vielä kesken ja sanoo etsivänsä uusia keinoja traumojensa käsittelyyn. Kolme vuotta sitten hän alkoi tehdä kiitollisuusharjoituksia.

– Tämä on vielä melko tuore juttu. Joka aamu ja ilta mietin, mistä olen kiitollinen. Mutta välillä laiskistun tai jos on oikein mukavaa, niin en muista tehdä niitä.

Jennyn mielestä kiitollisuusharjoitus on hyvä tapa havahtua siihen, kuinka paljon hyviä asioita elämässä lopulta on.

– Ei niiden tarvitse olla edes hyviä asioita, kunhan jotkut asiat ovat edes suhteellisen kohdallaan. Varsinkin vaikeina aikoina ne asiat, joista ihminen on kiitollinen, ovat hyvin konkreettisia kuten ruoka, vaatteet ja koti. Minulle myös koira jaloissa sängyllä ja lapsi puhelimen päässä.

Älä jää yksin

Kahvikupit ovat tyhjentyneet, ja on aika päättää haastattelu. Jenny muistuttaa vielä, että pimeydestä ja kuilun reunalta voi päästä pois, kun vain ottaa apua vastaan ja hakee sitä sitkeästi. Hän tietää, että jos apua ei saa ensimmäisellä kerralla, on uudelleen avunpyytäminen vaikeaa. Mutta se kannattaa.

– Ihmisen tehtävä on elää, sitä me olemme tulleet tänne tekemään. Ja meillä on täysi mahdollisuus vaikuttaa siihen, että me elämme hyvää elämää. Olemme kuitenkin laumaeläimiä, yksin ei tarvitse jaksaa.

Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia tai itsemurha-ajatuksia, apua on saatavilla

Hengenvaarallisessa tilanteessa soita hätäkeskukseen 112.

Apua voi hakea myös kriisikeskuksista, terveysasemilta tai opiskelu- ja työterveyshuollosta.

Mielenterveyden keskusliiton neuvontapalveluista saat tukea, ohjausta ja neuvontaa, jos sinulla on huoli omasta tai läheisesi mielenterveydestä, omat keinot ovat hukassa, koet olevasi yksin huolesi kanssa tai mietit, mistä taisit apua. Neuvomme myös läheisiä ja ammattilaisia!

Asiantuntijamme vastaavat Valoa-chatissä joka arkipäivä klo 12–15, www.mtkl.fi.

Lisäksi tiistaisin ja torstaisin tavoitat mielenterveysongelmia kokeneet vertaiset Valoa-chatista klo 18–19.

MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.
Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille. Se päivystää ma-pe klo 9–24 ja viikonloppuisin klo 15–24, www.sekasin.fi.

Itsemurhan tehneen läheisille vertaistukea tarjoaa Surunauha ry, www.surunauha.fi.