Oman mielen sairastuminen herättää useimmissa voimakasta pelkoa. Mieli, johon on tottunut luottamaan, ja joka luotsaa meitä läpi elämän, ei enää toimikaan niin kuin ennen. Miksi yhtäkkiä sydän hakkaa kuin villiintynyt eläin? Tai ahdistus hyökyy päälle kuin rankkasade kesken aamupalan? Mitä minulle tapahtuu, miksi reagoin näin? Omia tuntoja ja oloja voi olla vaikea kuvailla muille, kun ei itsekään ymmärrä mistä on kyse.

Mielen sairastumisen kyljessä kulkee usein ikävä häpeän tunne. Ikään kuin sairastuminen olisi oma vika. Jotain, minkä on aiheuttanut itselleen.

− Luonnollinen reaktio sairastumiseen ja siitä seuranneeseen häpeään on vetäytyminen, sulkeutuminen. Suljemme itsemme suojakeinona, välttääksemme häpeän ja selittelyn. Emme uskalla kertoa edes läheisillemme, miltä meistä tuntuu. Ja joskus on niinkin, että lähellä ei ole ketään. Ei vaikka kuinka toivoisi, Mielenterveyden keskusliiton digitaalisten palveluiden asiantuntija Paula Paloheimo kertoo.

Paloheimo on vuosien ajan suunnitellut ja tuottanut kaikille avoimia verkkokursseja yhdessä mielenterveyden ongelmia kokevien ihmisten kanssa. Häpeä ja yksinäisyys ovat aiheita, joita kurssien kehittämisessä sivutaan usein.

Sairaus voi myös sulkea kotiin. Masentunut ei yksinkertaisesti jaksa lähteä illanviettoon ystävien kanssa, vaikka mieli tekisi. Tai ahdistunut ei pääse ovesta ulos ilman lamaannuttavia paniikkikohtauksia. Uupunut haluaisi mukaan tutuille tanssitunneille, mutta voimat riittävät tuskin ruuanlaittoon.

Sairauden pahimmassa vaiheessa moni joutuu jäämään pois töistä tai opinnoista, harrastuksistakin. Työ-, opinto-, tai harrastusyhteisön menetys on suuri suru, elämästä voi kadota niiden mukana lähes kaikki tärkeät ihmissuhteet.

− Niinpä elämän ehkä suurimman kriisin keskellä olemme yksin. Ehkä omien valintojen seurauksena, ehkä suojautumiskeinona, ehkä olosuhteiden pakosta, Paloheimo sanoo.

”Kun asiaa saa purkaa toisen kanssa, oma päänsisäinen taakka voi keventyä”

Tänä vuonna noin 1200 ihmistä on hakenut apua tai tukea arkeensa Valoa-neuvontapalveluistamme. Noin joka neljänteen yhteydenottoon liittyy kokemus yksinäisyydestä. Yksinäisyys on myös verkkosivujemme haetuinta sisältöä, ja yksinäisyyttä käsitteleviin tapahtumiimme on viime vuosina osallistunut yli 600 ihmistä.

Yksinäisyys siis todella koskettaa monia, ja siitä etsitään tietä toisten luo.

Valoa-palveluihin tulevissa yhteydenotoissa näkyy, miten monitahoinen ilmiö yksinäisyys on.

− Moni kertoo, kuinka omat psyykkiset tai fyysiset sairaudet ovat kaventaneet elämää niin, että esimerkiksi kotoa on vaikea poistua. Tai on vaikea löytää itselle sopivaa tapaa olla yhteydessä muihin ja luoda uusia yhteyksiä ihmisiin. Moni kuvaa myös yksinäisyyden kokemuksen vaikutusta omaan mielialaan: olo voi olla synkkä tai toivotonkin, Mielenterveyden keskusliiton neuvonnan asiantuntija Sanna-Maria Railas kuvailee.

Yksinäisyyden kokemus voi liittyä vaikeuteen saada ymmärrystä ja tukea omiin mielenterveysongelmiin. Joskus ihmisiä on paljonkin ympärillä, mutta olo tuntuu yksinäiseltä, koska tuntuu siltä, etteivät muut täysin ymmärrä sairautta. Yleistä on myös se, ettei halua kuormittaa muita omilla huolillaan.

− Neuvonnassa meillä on aikaa kuunnella ja luoda yhdessä ymmärrystä ihmisen tilanteesta. Voimme rohkaista puhumaan ja yhdessä miettiä, missä määrin ja kenelle asiasta tuntuisi hyvältä kertoa siellä omassa elämässä. Kun asiaa saa purkaa toisen kanssa, oma päänsisäinen taakka voi keventyä. Myös vertaistuki on monelle suuri apu, ja osalle onkin tärkeää saada tietoa erilaisista vertaistuen mahdollisuuksista, Railas kertoo.

Railas muistuttaa, että yksinäisyys on inhimillinen kokemus. Se on meille kaikille tuttu tunne ja kaikki tuntevat olonsa joskus yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunteminen on luonnollista kaipuuta muiden ihmisten luokse. Siksi on tärkeää, että sen tunnistaa ja siitä puhuu.

− Puhumisen kautta voi alkaa löytyä itselle sopivia ratkaisuja tai vaihtoehtoja. Ja jokainen askel on rohkea teko itsensä puolesta, Railas kannustaa.

Osallistu Hyvinvoinnin iltakouluun

Hyvinvoinnin iltakoulussa 24.9. Hanki joku harrastus! Mikä auttaa ja mikä ei auta yksinäisyyteen?