Toinen ihminen, vertainen
Vertaisuuden voima on kaikista maailman voimista ihmeellisin. Se tarjoaa mahdollisuuden suuren hyväksynnän ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksiin. Itsessä tapahtuvien asioiden käsittely tai yllätyksenä arkeen saapuneiden olosuhteiden hyväksyminen olisi helpompaa, jos saatavilla olisi aina vertaisia – ihmisiä, jotka jo tuntevat tuota itselle vielä vierasta ja pelottavaa. Olen ymmärtänyt vasta aikuisena, kuinka syvää vertaisuus voi olla myös verkon läpi koettuna.
Saan työkseni tarjota vertaistoiminnan mahdollisuuksia ihmisille, jotka haluavat antaa omaa aikaansa sitä tarvitseville. Tänä vuonna se on tarkoittanut Valoa-vertaischattiä sekä Tukinetin ryhmächattiin järjestettäviä mielenterveysaiheisia teemailtoja. Ryhmächateissä vapaaehtoiset vertaiset osallistuvat tasavertaisina osapuolina puheeseen kukin omana itsenään, tunteineen ja kokemuksineen, joita elämä on heille antanut.
Chat-asiakkaamme ovat ihmisiä, joille vuorovaikutus toisen vastaavia tilanteita tai ajatuksia elämässään kohdanneen kanssa on tuntunut sinä iltana tärkeältä. Vertaisemme taas ovat ihmisiä, joilla jakamisen tarve kumpuaa suoraan sydämestä.
Jos olisin itse 12-vuotiaana tiennyt, mitä on vertaistuki, olisin toivonut sitä vähän myös itselleni. Silloin elämääni tuli sairaus, jota häpesin monta vuotta, ja johon määrättyjen lääkkeiden purkeista teippasin etikettejä piiloon milloin minkäkin kanssa. Myöhemmin alkoi messiaaninen sairaudesta puhumisen valtakausi. Ymmärsin, että maailma on minulle sitä turvallisempi, mitä useampi tietää. Hyväksyin lopullisesti aivoissa asuvan vian osaksi itseäni, ja niin tekivät kai muutkin sairaudestani turhaa surua tai syyllisyyttä mukanaan kantaneet ihmiset. Aika monta vuotta kului yksin omien kysymysten kanssa meiltä kaikilta.
Ehkä tuokin kokemus on tarvittu, jotta 25-vuotiaana tiesin, mitä tarvitsen. Silloin sain kokea iloisen elämänmuutoksen – tulin raskaaksi. Ummikkona äidiksi tulemisen ja ensimmäistä kertaa raskaana olemisen sain vieraalla paikkakunnalla asuvana jakaa verkkovertaisryhmässä muiden samoilla raskausviikoilla kanssani elävien kanssa. En ikinä unohda sitä turvaa, jota koin niiden tutuksi käyneiden vertaisten joukossa. Heidän, joita en koskaan tavannut mutta joiden kanssa sain silti kohdata aina kun siltä tuntui. Kiitos ainakin Metsämansikka, Vauvamaha, Iines Ankka, Zemii74 ja Pirpana. Teidät muistan vieläkin.
Näiden kokemusteni kanssa ymmärrän, kuinka suuri voima on läsnä myös silloin, kun kohtaamisen mahdollisuus mielenterveyden haasteita kokeville chat-kanavissamme iltaisin aukeaa. Toivon, että niiden pariin löytäisi jokainen oman sairautensa, kysymystensä tai vain senhetkisten tunteidensa kanssa yksin jäänyt.
Vertaistuelliset Valoa-chatit kahden kesken tai ryhmässä tarjoavat tilaa mielenterveydestä puhumiselle ja kaikille inhimillisille ajatuksille, joita elämä meissä herättää. Voit löytää rinnalle ihmisen silloinkin, kun jaettavana on itselle vaikein asia tai et vielä edes tiedä, mitä kertoa. Ei tunnu ilo miltään, jos sitä ei saa jakaa, ja surukin siitä pienenee, kun toinen ottaa vastaan kaiken sen, mille itsessä ei voimia ole. Verkko on hieno vekotin – riittää kun astut sisään asiasi kanssa. Ja sitten mennään!
