Sosiaaliturvaleikkausten inhimilliset seuraukset ovat pitkäkestoisia ja lohduttomia
Suomen hallitus on toteuttanut mittavia leikkauksia tavoitteenaan julkisen talouden tasapainottaminen ja velkasuhteen vakauttaminen vuoteen 2027 mennessä. Sosiaaliturvaleikkaukset eivät ole pelkästään taloudellisia toimenpiteitä, joilla tavoitellaan julkisen talouden tasapainottamista, vaan ne viestivät myös siitä, millainen arvomaailma ja ihmiskäsitys ohjaa meidän yhteiskuntapolitiikkaamme.
Etuuksien varassa olevat ihmiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja ihmisten moninaisuus tulisi huomioida paremmin lakimuutoksia tehdessä. Laveampi ihmiskäsitys mahdollistaisi sosiaaliturvajärjestelmän oikeudenmukaisemman kehittämisen. Tulisi ymmärtää aidosti, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia, mahdollisuuksia tai voimavaroja rakentaa ihmisarvoista elämää ja siksi on tärkeää, että sosiaaliturva sen mahdollistaa.
Keppiä tulee, mutta porkkanaa ei
Monien hallituksen toteuttamien toimeentuloturvaan liittyvien lakimuutosten tavoitteena on luoda säästöjä, lisätä työllisyyttä sekä kannustaa kokoaikatyön vastaanottamiseen. Tähän on pyritty esimerkiksi poistamalla suojaosat sosiaaliturvaetuuksista kuten yleisestä asumistuesta, työttömyysturvaetuuksista sekä perustoimeentulotuesta. Aiemmin etuuden rinnalla on voinut tienata palkkatuloja joko 150 tai 300 euroa ilman, että se vaikuttaa tukien määrään.
Sosiaaliturvaetuuksien saajien elämäntilanteet ovat erilaisia ja on monia syitä, miksi kokoaikatyön tekeminen ei ole kaikille mahdollista. Osalla työttömyysetuuden, toimeentulotuen ja asumistuen saajista terveydentila ja toimintakyky on alentunut sairauden kuten mielenterveydenhäiriön vuoksi, mutta kriteerit eivät välttämättä täyty sairastamisen etuuksiin. Aina erilaiset toimintakyvyn rajoitteet eivät myöskään tule tunnistetuiksi palveluiden piirissä. Lisäksi etuuksiin liittyviä velvollisuuksia ja sanktioita on tiukennettu ja lisätty. Osan on vaikea selviytyä niistä juuri alentuneen toimintakyvyn vuoksi.
Samaan aikaa, kun etuuksiin liittyviä velvollisuuksia ja sanktioita lisätään ja tiukennetaan, palveluita supistetaan ja niiden resurssointiin ei panosteta riittävällä tavalla. Moni hyötyisi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tai kuntoutuspalveluista, joihin tulisi ohjautua oikea-aikaisesti.
Mitä tulee hallituksen tavoittelemaan työllisyyden lisäämiseen, Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2025 työttömyysaste kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Työllisyystilanteissa on alueellisia eroja, eikä työn saaminen välttämättä ole kiinni yrityksen puutteesta, sillä yhteen työpaikkaan voi olla satoja hakijoita. Kun työttömyys on niin korkealla kuin se nyt on, ei suojaosien poistaminen toimi kannustimena kokoaikatyöhön, sillä töitä ei myöskään ole kaikille tarjolla.
Leikkausten vaikutukset kasaantuvat haavoittuvassa asemassa olevien harteille
Hallituksen toteuttamien leikkausten vaikutusten arviointiraporteissa on arvioitu muun muassa, että toimet kasvattavat pienituloisuutta sekä lisäävät tuloeroja. STM on julkaissut kaksi yhteisvaikutusten arviointia, joissa tarkastellaan lakimuutoksia perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ensimmäisessä muistiossa todettiin, että merkittävimmät negatiiviset vaikutukset kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin eli pienituloisiin ja paljon julkisia palveluita käyttäviin ihmisiin. Uudemmassa muistiossa todettiin esimerkiksi työikäisten osalta, että yhteisvaikutukset voivat kasautua erityisesti niille ihmisille, joilla on useita haavoittavuutta lisääviä tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi alhainen koulutustaso, pitkäaikaissairaus, yksinhuoltajuus ja heikko työllistymismahdollisuus.
Herää kysymys, miksi jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat ihmiset joutuvat säästötalkoisiin kerta toisensa jälkeen? Julkisen talouden tasapainottamiseksi valtion menoja on varmasti karsittava ja tehtävä säästöjä, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että näihin säästötalkoisiin osallistuvat eniten ihmiset, joilla on jo entuudestaan taloudellisesti tiukkaa. SOSTE:n köyhyyden vähentämistä koskevassa raportissa tuodaan myös esille, että tällä hallituskaudella veropolitiikkaa koskevissa päätöksissä on painotettu suurituloisia suosivia ratkaisuja.
Signaalit ovat äänekkäitä – leikkaukset näkyvät jo ihmisten arjessa
Jo syksyllä 2024 diakoniatyöntekijät, sosiaali- ja terveysjärjestöt sekä sosiaalialan työntekijät havaitsivat työssään laajasti ihmisten toimeentulovaikeuksien lisääntymisen. Ammattilaiset ovat kohdanneet asiakkaiden lisääntynyttä huolta, ahdistusta ja stressiä. Lisäksi vuokranmaksuongelmat, häädöt, ylivelkaantuminen ja maksuvaikeudet ovat lisääntyneet. Ihmisten arjessa taloudellinen puute voi tarkoittaa pakkomuuttoa edullisempaan asuntoon, asunnottomuutta, ja pahimmillaan valintoja lääkkeiden ja ruoan hankinnan välillä. Lapsiperheiden arjen eriytyminen taloudellisen tilanteen mukaan näkyy yhä enemmän myös lasten arjessa.
Kelan tilastoista käy ilmi, että sosiaaliturvan leikkaukset näkyvät kasvuna toimeentulotuen saajissa. Vuonna 2025 perustoimeentulotuen tarve on kasvanut 21,4 % vuoteen 2024 verrattuna. Asunnottomien määrä kääntyi ensimmäisen kerran nousuun vuonna 2024 yli 10 vuoden laskun jälkeen ja asunnottomuus on lisääntynyt jo kahden vuoden ajan peräkkäin. Vuonna 2025 asunnottomia oli 20 % enemmän, kuin edellisenä vuonna. Asunnottomuuden kasvu näkyy erityisesti nuorten, naisten ja pitkäaikaisasunnottomien määrässä. Ruoka-avun tarve Suomessa on kasvanut merkittävästi vuodesta 2024 alkaen ja ruoka-avun toimijat kohtaavat ihmisiä, joilla on suuri hätä.
Pienituloisuuden vaikutus terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin on selkeä tosiasia. Köyhyyden ja mielenterveyden heikentymisen yhteys on ilmeinen ja köyhyyden on havaittu olevan keskeinen mielenterveyden häiriön riskitekijä. Kyse ei ole enää vain hiljaisista signaaleista, vaan leikkausten vaikutukset näkyvät ihmisten arjessa ja kohderyhmien parissa työskentelevien arjessa laajasti. Signaalit ovat äänekkäitä ja lohduttomia. Sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvien heikennysten mielenterveysvaikutuksia tulisi arvioida ennen päätösten tekemistä. Vaikutukset näkyvät jo nyt, myöhemmin näemme pitkäaikaisvaikutuksia. Sosiaaliturvan heikentämisen inhimilliset seuraukset yksittäiselle ihmiselle ja perheelle voivat olla lohduttomat. Todennäköisesti seuraukset tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi, kun psyykkiset ongelmat lisääntyvät ja mielenterveyspalveluiden tarve kasvaa.
