Siirry sisältöön

Dissosiaatio ja dissosiaatiohäiriöt

Trauma on tunneperäinen vaurio, joka syntyy esimerkiksi poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman seurauksena. Dissosiaatiossa ihmisen mieli pyrkii suojautumaan traumaattiselta asialta jakautumalla siten, että elämää on mahdollista jatkaa. Dissosiaatiohäiriöön on mahdollista saada apua.

On normaalia reagoida voimakkaasti traumaattiseen tilanteeseen tai tapahtumaan. Ihmismielen on usein vaikea käsittää ja käsitellä järkyttäviä kokemuksia, eikä sellaiseen tarvitse kenenkään yksin edes pystyä.

Joissain tapauksissa mieli voi pyrkiä ratkaisemaan elämän ja arjen jatkumisen traumaattisen kokemuksen jälkeen jakautumalla. Vaikka lyhytkestoiset ja satunnaiset dissosiaatio-oireet ovatkin normaaleja, kannattaa oireiden pitkittyessä hakeutua ammattiavun piiriin.

Mikä on dissosiaatio?

Mielemme pyrkii suojautumaan traumaattisilta asioilta. Jakautumisesta eli dissosiaatiosta puhutaan silloin, kun ihmisen mieli ikään kuin jakautuu kahteen tai useampaan eri osaan. Yksi puoli kantaa tunnepuolella traumamuistoa, toinen taas pyrkii elämään normaalia arkea, pitämään muistot poissa todellisuudesta ja hautaamaan trauman olemattomiin. Tällöin trauma jää ikään kuin eri persoonan kannettavaksi. Dissosiaatio mahdollistaa elämän jatkumisen kohtuuttoman raskaista kokemuksista ja tapahtumista huolimatta.

Dissosiaatiossa mielen rakenteiden välille syntyy katkoksia. Yleensä ihmisten tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat yhteydessä toisiinsa. Dissosiatiivisissa oireissa tai häiriöissä yhteys katkeaa tilapäisesti tai pitkäaikaisesti.

Dissosiatiivisia häiriöitä on arvioitu olevan noin kolmella prosentilla suomalaisista. Psykiatrisista potilaista jopa noin kuudesosalla on jokin dissosiatiivinen häiriö.

Psyykkiset traumat

Psyykkinen trauma syntyy tilanteessa, joka on poikkeuksellisen järkyttävä tai johon liittyy hallitsemattomuuden tai hengenvaarassa olemisen kokemus. Tällainen traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus, kiusatuksi joutuminen, onnettomuus tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Yhtä lailla psyykkinen trauma syntyy silloin, kun ihminen jää elämässään vaille jotain olennaista. Psyykkinen trauma voi siis johtua esimerkiksi siitä, ettei ole saanut lapsuudessa huolenpitoa ja läheisyyttä tai että on joutunut elämään alkoholismin varjostamassa perheessä. 

Siihen, kuinka kuormittavana tapahtuman kokee, vaikuttaa ennen kaikkea tapahtuman järkyttävyys mutta myös henkilökohtaiset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi mahdolliset aiemmat traumaattiset tapahtumat ja psyykkisten voimavarojen vähyys. Trauman kokemukseen vaikuttavat myös henkilökohtaiset tekijät kuten resilienssi eli kyky selvitä ja palautua vaikeista kokemuksista. 

Traumalla on joskus piiloutuva luonne. Arjen sujumisesta huolimatta ihminen voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta ja mielessä voi olla kaaos. Ajatusten, tunteiden, havaintojen ja muistojen yhdistäminen voi olla vaikeaa. Toisinaan trauma saattaa nousta esiin vasta aikuisiällä, vaikka ei edes muistaisi lapsuusajan tapahtumia tarkoin. 

Kaukainen muisto ja trauma voivat palautua äkisti mieleen jossain tietyssä tilanteessa. Puhutaan triggereistä eli traumalaukaisijoista ja takaumista. Tällöin tuntuu usein siltä, kuin eläisi uudelleen aiemman traumaattisen tilanteen tai tapahtuman. Esimerkiksi lapsena koetut rangaistukset itkemisestä ja tunteiden näyttämisestä saattavat aiheuttaa syvää kauhun tunnetta ja lamaannusta oman lapsen itkiessä – ymmärtämättä miksi. Tunteet voivat myös mennä hetkeksi piiloon. Voimakas tunnereaktio seuraakin vasta useiden päivien päästä ja lamauttaa toimintakyvyn täysin. 

Traumat voivat näyttäytyä monenlaisina oireina fyysisesti, psyykkisesti, tunne-elämän ja ihmissuhteiden tasolla. Ne eivät poistu itsestään, mutta niihin voi saada apua.  

Mikä on dissosiaatiohäiriö ja mitkä ovat sen oireet?

Dissosiatiivisiin häiriöihin kuuluu muun muassa dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jossa ihmisellä on erillisiä persoonallisuuden alueita ja tiloja, jotka usein vaihtelevat äkillisesti. Myös dissosiatiivinen muistinmenetys ja depersonalisaatiohäiriö, jossa ihminen kokee itsensä epätodelliseksi, kuuluvat dissosiatiivisiin häiriöihin.

Dissosiaatiohäiriön oireita ovat keskittymiskyvyttömyys, muistikatkot, hajamielisyys, toimintakyvyn lamaantuminen, syömishäiriö, riippuvuudet, somaattiset kivut, epäluottamus toisiin ihmisiin, tunnottomuus, masennus, uupumus ja aistiharhat.

Mikä avuksi dissosiaatiohäiriöön?

On tärkeä tiedostaa, että lyhytkestoiset ja satunnaiset dissosiaatio-oireet ovat normaaleja. Hoitoon tai arvioon kannattaa hakeutua, mikäli oireet haittaavat, ja jos epäillään varsinaista dissosiatiivista häiriötä. Dissosiatiivisten häiriöiden tärkein hoitomuoto on psykoterapia.

On yksilöllistä, mikä ketäkin auttaa. Esimerkiksi Mielenterveyden keskusliiton Trauma kuin menneisyyden mylly -kurssilla esiin ovat nousseet erilaiset maadoittumisen keinot. Lisäksi sopivat keinot riippuvat siitä, etsitäänkö apua muistiongelmiin, masennukseen vai epäluottamukseen toisia ihmisiä kohtaan.

Dissosiaatio-oireet voivat olla monenlaisia, joten ne on helppo sotkea muihin mielenterveyshäiriöihin. Myös hoitava taho voi olla hämmentynyt, kun oireet vaihtelevat, eivätkä hoito ja lääkkeet tehoa. Tällöin ei yleensä ole tietoa taustalla olevasta traumasta. Jos keskitytään vain oireisiin, trauma jää tunnistamatta.

Dissosiaatiohäiriöstä toipuminen voi kestää kauan, eikä kaikissa tapauksissa onnistu. On kuitenkin hyvä muistaa, että oikean hoidon avulla toipuminen on mahdollista, ja oireista huolimatta on mahdollista elää hyvää elämää.

Traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö

Trauma on tunneperäinen vaurio, joka syntyy esimerkiksi poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman seurauksena. PTSD eli posttraumaattinen stressihäiriö on traumaattisen kokemuksen jälkeen kehittyvä, pitkittynyt reaktio, josta voi kuitenkin oikeanlaisen tuen avulla toipua.

Persoonallisuushäiriöt

Personallisuushäiriöistä puhutaan, kun pitkäaikaiset ja muuttumattomat käyttäytymisen mallit, tapa kokea asioita, havainnoida ympäristöä ja itseään vaikeuttavat arkea ja ihmissuhteita. Persoonallisuushäiriötä voidaan kuitenkin hoitaa ja sen kanssa voi oppia elämään.