Teimme yhdessä opinnäytetyön, jonka tarkoitus oli kehittää luova ryhmämenetelmä Omat avaimet 4You -toiminnan työntekijöiden kanssa. Tavoitteena on tukea osallistujien osallisuutta, voimaantumista ja toimijuutta luovia menetelmiä hyödyntäen.

Opinnäytetyöprosessi oli matka. Matka, johon kuten jokaiseen matkaan sisältyi ylä- ja alamäkiä. Se oli myös prosessi, joka kulki rinnalla kuukausien ajan ja pakotti yhä uudelleen pysähtymään. Se laittoi tarkkailemaan itseään, työskentelytapoja ja sitä, mihin ammattilaisina uskomme ja millaisia arvoja pidämme tärkeänä. Oli voimauttavaa huomata, kuinka opinnäytetyöhön sisältyvä luovuus ja oppimisprosessi itsessään kannustivat jatkamaan eteenpäin.

Suurin tuki opinnäytetyön työstämisen aikana oli parityöskentely, jonka kautta ideoiden pallottelu ja muu yhteistyö antoi aivan uusia näkökulmia luovuuteen. Ennen kaikkea meitä auttoi jaksamaan tunne siitä, ettemme olleet yksin.

Palkitsevinta oli päästä kohtaamaan pilottiryhmiä ja olla mukana heidän kanssaan kokemassa uutta luovuuden saralla. Miten ihanaa olikaan nähdä toisten riemu ja se, kun he kokivat eri tunteita luovuuden kautta. Vaikka jollakin oli alussa tunne, ettei esimerkiksi maalaaminen ollut hänen juttunsa, saattoi into syttyä ryhmäkerran aikana hänen silmiinsä.

Sara

Ryhmien kanssa saimme mahtavia onnistumisen kokemuksia, jotka opettivat enemmän kuin yksikään teoriaosio. Ryhmissä näkyi, mitä osallisuus oikeasti tarkoittaa. Se ei ole sitä, että joku antaa äänen vaan sitä, että tila mahdollistaa äänen syntymisen. Osallisuus syntyy, kun ohjaaja uskaltaa luopua kontrollista. Samalla huomasimme, kuinka helposti ohjaaja voi joko vahvistaa tai kaventaa toimijuutta, usein myös tiedostamattaan.

Luovat menetelmät eivät aina istu valmiisiin muotteihin. Ne vaativat tekijältään luottamusta prosessiin ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Kaikkea ei voi eikä tarvitse hallita etukäteen. Se oli samaan aikaan vapauttavaa ja pelottavaa. Huomasin pohtivani usein, teenkö jotain ”väärin.” Tuotanko tarpeeksi tieteellistä tekstiä? Onko tämä liian pehmeää, liian tuttavallista? Saako näin tehdä? Epävarmuus ei lopulta ollut merkki epävarmuudesta, vaan siitä, että olimme jonkin olennaisen äärellä. Eiväthän ihmisetkään mahdu valmiisiin muotteihin! Yllättävät tilanteet ja haastavat hetket toivat oppariin syvyyttä ja uusia näkökulmia.

Jenni

Näitä oivalluksia tulemme varmasti kantamaan mukanamme nyt, kun olemme astumassa työmaailmaan. Opinnäytetyöprosessin taakse jättäminen oli helpotus, mutta se muutti suhdetta osaamiseen. Emme enää näe omaa osaamista ja sen kehittymistä vain menetelminä tai tietona, vaan myös kykynä olla läsnä, kuunnella ja sietää keskeneräisyyttä.

Se jos joku oli voimaantumista!

Sara ja Jenni,
vastavalmistuneet sosionomi