Helmikuussa tehtyjen muutosten jälkeen maaliskuussa leikataan toimeentulotuen perusosaa täysi-ikäisiltä vielä 2–3 prosenttia. Jos ihminen laiminlyö tuen saamiseen liittyviä velvoitteita, perusosaa voidaan lisäksi jatkossa alentaa jopa 50 prosenttia. Perusosan tulisi kattaa jokapäiväisen elämän välttämättömät menot kuten ruoka, hygieniatuotteet ja vaatteet. 

Työkyvytön joutuu hakemaan kokopäivätöitä

Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä hakenut, kielteisen päätöksen saanut ihminen on etuusjärjestelmän väliinputoaja. 

Sairastumisen ja työelämästä pois jäämisen jälkeen terveydentila ja työkyky eivät yleensä ole kohentuneet ja palveluissa on usein havaittu merkittäviä puutteita elämänhallinnassa. Sovellettavan eläkelain määritelmä työkyvyttömyydestä ei kuitenkaan täyty.

Tässä tilanteessa ensisijainen etuus on työttömyystuki, jonka piirissä on siis tosiasiallisesti työkyvyttömiä työnhakijoita. Heille ei ole tarjolla riittävästi palveluja, mutta uudistuksen myötä heillä on entistä vahvempi velvoite ilmoittautua kokoaikatyön hakijoiksi ja hakea työttömyystukea.

Tämä johtaa todennäköisesti työvoimapoliittisiin lausuntoihin, työttömyysturvan katkoihin ja perustoimeentulotuen alennuksiin. Tämä heikentää yksilön jo valmiiksi vaikeaa taloudellista tilannetta ja estää sairaudesta toipumista. 

Pelkät sanktiot eivät muuta ihmisten toimintaa 

Lakimuutoksella pyritään saavuttamaan säästöjä vaikuttamalla etuudensaajien käyttäytymiseen velvoitteita ja sanktioita lisäämällä. Sanktiot ja niiden uhka kohdistuvat kuitenkin haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, joita taloudellisen kuormituksen lisäksi yhdistävät usein esimerkiksi alentunut toimintakyky ja terveyshaasteet. 

Ne tekevät toimeentulotuen velvoitteista selviämisestä yhä vaikeampaa, jopa mahdotonta, ja johtavat toistuviin sanktioihin kuten perusosan alennuksiin. Tässä joukossa korostuvat mielenterveys- ja päihdeongelmat. 

Käyttäytymisvelvoitteiden asettaminen sosiaalisten perusoikeuksien ehdoksi jättää huomioimatta yksilöiden henkilökohtaiset toimintavalmiudet ja yhteiskunnalliset, työmarkkinoiden toimintaan liittyvät rajoitteet. 

Näillä keinoilla ei kyetä vastaamaan ihmisten palvelutarpeisiin. Jo valmiiksi vaikeimmassa tilanteessa olevilla toimeentulotuensaajilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa. Pelkät sanktiot eivät auta ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään, jos palveluita ei lisätä tai niiden tasoon ei panosteta.

Perusosan heikennys vaarantaa perusoikeuksia  

Suomi on saanut toistuvasti kritiikkiä perusturvan tason riittämättömyydestä Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta. Sen mukaan Suomen vähimmäisetuudet, joihin myös toimeentulotuen vähimmäistaso kuuluu, ovat liian matalia kattaakseen tuensaajan perustarpeet. Perusosan leikkaaminen heikentää entisestään ihmisten pärjäämistä arjessa. 

Terveydenhuollon asiakasmaksujen ja maksukattojen korotukset, muihin etuuksiin tehdyt leikkaukset sekä elinkustannusten nousu ovat jo vaikeuttaneet mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden ihmisten selviytymistä. Perusosan leikkaaminen ja alentaminen tekee arjessa selviytymisestä entistä vaikeampaa.

Siksi sosiaalihuollon harkinnanvaraisen toimeentulotuen ja muiden taloudellista tukea tarjoavien tahojen palvelujen tarve tulee yhä kasvamaan. Myös perustoimeentulotuen tarve tulee edelleen kasvamaan. Kela maksoi viime vuonna perustoimeentulotukea yli miljardi euroa, 173 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna. Kasvua kuluissa oli 21 prosenttia. 

Ihmisarvoiseen elämään tarvitaan riittäviä palveluita sekä riittävää elintasoa 

Jotta toimeentulotuen tarve vähenisi, tulee ensisijaisten etuuksien tason olla riittävä. Tällä hetkellä moni joutuu turvautumaan perustoimeentulotukeen juuri siksi, koska ensisijaiset etuudet eivät riitä elämiseen.

Etuudet eivät kuitenkaan yksin riitä. Ihmisen työ- ja toimintakyvyn arviointiin tulee panostaa ja varmistaa, että ihminen saa oikeaan aikaan tarkoituksenmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutuksen palvelut.  

Viimesijaisen etuuden heikentäminen aiheuttaa pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia ihmisten elämään ja lisää sosiaalisia ongelmia.

Lisätietoja:

Reetta Syrjäkari

Sosiaaliturvan asiantuntija

reetta.syrjakari@mtkl.fi

040 736 6542

Riikka Mettälä

Sosiaaliturvan asiantuntija

riikka.mettala@mtkl.fi

040 663 5688