“Vain minä ja kamera” – Itsestä kuvien ottaminen opetti Janna Nousiaisen olemaan itselleen hellä

Oon ollut kaikessa tosi epävarma ja se on estänyt mua tekemästä monia asioita.

Näin valokuvaaja ja toimittaja Janna Nousiainen kirjoittaa vuosi sitten kuvapalvelu Instagramissa julkaisemansa omakuvan yhteydessä. Nuorena Nousiainen ei kokenut olevansa missään erityisen hyvä, mutta ottamistaan valokuvista hän sai kehuja. Kehut antoivat nuorelle valokuvaajalle rohkeutta ja itsevarmuutta. Hän alkoi kuvata enemmän, ja siitä kehittyi yksi keino käsitellä erilaisia teemoja ja omia tunteita.

– Valokuvauksella on iso merkitys hyvinvoinnilleni. Valokuvaan ja kirjoitan, koska minulla on tarve saada asioita ulos, Nousiainen sanoo.

“Laitan sen tunteen valokuvaan”

Nousiainen tunnustaa, ettei omista tunteista puhuminen ole hänelle helppoa. Valokuvaus on hänelle tapa purkaa tunteita ja estää niitä patoutumasta.

Mallin kanssa kuvatessaan Nousiainen tuo kuvaan omia tunteitaan kuvastavia elementtejä. Esimerkiksi kun hän tunsi kovaa ahdistusta, valokuviin tuli elementiksi vesi. Hän otti kuvia, joissa malli on täytetyssä ammeessa.

– Niissä kuvissa vesi on ahdistus ja kuvaa sitä hirveää painetta, jota itse koin.

Kun ahdistuksen oli saanut purettua kuvaan, Nousiainen tunsi olonsa entistä kevyemmäksi. Vesi ei tuntunutkaan enää niin painavalta.

Koronapandemia antoi tilaa luovuudelle

Korona-aikana Nousiainen alkoi useammin esiintyä kuvissaan itse. Koronan iskiessä keväällä 2020 Nousiainen monien muiden tavoin sulkeutui yksin kotiinsa. Kuvaaminen auttoi käsittelemään yksinäisyyden tunteita.

– Yksinäisyys ja tyhjyys pelotti. Otin kuvan, jossa oli vain minä ja sohva, muuten tyhjää. Se kuvasti pelkoa ja oman kodin painavaa ilmapiiriä.

Valokuvaus on pandemia-aikana ollut Nousiaiselle voimavara ja tarjonnut omaehtoista tekemistä, mitä hän on pitänyt tärkeänä.

– Se pelasti mielenterveyteni, että sain käsitellä niitä tunteita valokuvauksen kautta, eikä kaikki jäänyt vain oman pään sisälle. Se oli tapa keskustella itseni kanssa omista tunteistani.

Kuvien julkaisu avasi myös yhteyden kodin ulkopuolelle, kun ihmiset laittoivat Nousiaiselle Instagramissa yksityisviestiä kuviin liittyen.

Vaikka koronapandemia toi mukanaan paljon epävarmuutta ja yksinäisyyttä, sanoo Nousiainen sen myös tehneen hänen elämässään tilaa luovuudelle sekä antaneen tilaisuuden tutkia itsensä kuvaamista ja sen tuomia mahdollisuuksia itseilmaisuun.

– Se pelasti mielenterveyteni, että sain käsitellä niitä tunteita valokuvauksen kautta.

Valokuva on taidetta ja itseilmaisua

Vaikka selfien ottaminen kännykkäkameralla on jo ihan arkipäivää, on omakuvien ottaminen kameralla hyvin erilaista. Kännykällä kuvaaminen on ihmisille nykyään hyvin luontevaa ja selfien ottaminen helpompaa kuin kameran edessä oleminen. Selfietä ottaessa voi etsiä itseä miellyttävän kuvakulman, kun näkee koko ajan, miltä kuva kännykän ruudulla näyttää.

– Selfieissä itseään tarkastelee helposti aina samasta kulmasta, mikä voi luoda mielikuvan, että itsessä olisi hyvä puoli, joka näkyy kuvissa ja huonompi puoli, jota pitäisi piilotella. Kameralla kuvatessa en näe, miltä juuri sillä hetkellä näytän, joten kuva on aika realistinen.

Nousiainen käsittelee julkaisemiaan kuvia, mutta ei halua koskaan muuttaa esimerkiksi kuvattavan kasvonpiirteitä. Hän haluaa, että kuvassa näkyy aito ihminen. Valokuva on kuitenkin myös taideteos, joten käsittelyyn vaikuttaa myös se, mitä kuvalla halutaan viestiä.

Esiintyessään itse valokuvassa Nousiainen kokee olevansa paljaana ja herkkien asioiden äärellä. Kaikki tunne kuvaan välittyy siitä, miten hän kuvassa on. Kuvissa poseeraaminen on myös opettanut ilmaisemaan ja sanoittamaan tunteita, kun niitä kuvaa ottaessa pohtii ja prosessoi.

– Aina kuvausidean syntyessä en välttämättä tiedä, mistä tarve juuri sille kuvalle kumpuaa. Se saattaa selkiytyä vasta kuvaustilanteessa.

Kuvissa olemisen yllättävät vaikutukset

Nousiainen ajatteli pitkään, että hänen paikkansa on kameran takana eikä sen edessä. Hänen elämässään on ollut aika, jolloin hän ei ollut mukana kaverikuvissa, tai jos oli, niin piilossa muiden takana.

– Minäkuvani oli negatiivinen, enkä kestänyt nähdä itseäni kuvissa.

Ensimmäisen kerran Nousiainen asettui itse oman kameransa eteen vuoden 2019 kesällä. Metsässä oli kaunis auringonlasku ja jännityksestä huolimatta hän päätti kokeilla, millaisia kuvia saisi itsestään otettua.

– Ei tullut häpeän tunnetta tai vastaava, kun siinä oli vain kamera ja minä. Ajattelin, että jos kuvat ovat noloja, niin niitä ei näe kukaan muu.

Kuvia katsoessaan Nousiainen huomasi, etteivät ne olleetkaan niin kamalia, kuin hän oli ennakkoon ajatellut. Omaehtoisesti ja omalla tahdilla otetuissa kuvissa hän pystyi katsomaan itseään aiempaa hellemmin. Kameran edessä oleminen ja itsen näkeminen kuvissa on myös helpottanut Nousiaisen kokemaa esiintymispelkoa ja auttanut vähentämään omia epävarmuuksia.

– Varsinaisesti mielikuva siitä, miltä näytän, ei ole muuttunut, vaan tapani tarkastella itseäni on muuttunut hellemmäksi ja hyväksyvämmäksi.

Valokuva on voimakas väline

Nousiainen kehottaa kaikkia rohkeasti kokeilemaan valokuvausta itseilmaisun keinona. Vaikka itsensä kuvaaminen ei tuntuisi omalta jutulta, niin kannattaa kokeilla valokuvausta muutoin.

– Ottaa vaan puhelimen käteen ja lähtee fiiliksen mukaan kuvaamaan. Kuvissa saattaa huomata yllättäviäkin juttuja, jotka voivat auttaa oivaltamaan jotain sisällä olevia asioita, joita haluaa käsitellä tai tuoda esiin.

Nousiainen myös muistuttaa, että niin kuin mitään omaa luovaa työtä, ei valokuviakaan tarvitse julkaista. Ne voivat olla vain itselle.

Omakuvien ottaminen onnistuu myös kännykällä.

Jos haluat kokeilla, lue alta Nousiaisen vinkit.

• Kokeile kuvata kännykän etukameran sijaan takakameralla. Useimpien kännyköiden kamerassa on myös ajastin, jota voi käyttää, eikä kännykkää tarvitse pidellä käsissä.
• Ei kannata säikähtää, vaikka kuvien joukossa olisi niin sanottu “huono kuva.” Valokuvassa pysäytetään hetki ja joskus ilme tai asento voi sen hetken olla vähän epäedustavampi. Kaikille käy niin!
• Jos omien kuvien katsominen tuntuu vaikealta, kokeile tarkastella kuvia itsemyötätunnon kautta.
• Kokeile rohkeasti! Itsensä kuvaaminen voi tuntua aluksi hassulta ja vaikealta, mutta tekemällä se helpottuu.

---

Kasvot masennukselle -projekti

Janna Nousiainen teki vuonna 2019 opinnäytetyönään Kasvot masennukselle -valokuvaprojektin. Projektissa hän valokuvasi kuutta masennusta kokenutta henkilöä heidän arjessaan: harrastusten parissa ja kodeissaan.

– Tavoite oli näyttää, että kuka vaan voi kokea masennusta, eikä se näy ulospäin. Kuvien arkisuus on myös pysäyttävää, koska niissä ei suoraan ole mitään, mistä voisi päätellä, että henkilö on kokenut masennusta.

Kuvien yhteyteen Nousiainen kirjoitti kuvaamiensa ihmisten tarinat ja kokemukset masennuksesta.

---

Tutustu Kasvot masennukselle -valokuvaprojektiin.

Kaikki jutussa mainitut kuvat on julkaistu Janna Nousiaisen Instagramissa @jannacnphoto.

Teksti: Eveliina Aarnos
Kuva: Janna Nousiainen

Mielenterveyden keskusliitto täyttää tänä vuonna 50 vuotta, ja julkaisee sen kunniaksi 50 tarinaa mielenterveydestä. Uusi tarina julkaistaan joka maanantai. Lue myös aiemmin julkaistut tarinat.