Tulta päin – runoilija Anja Erämaja rohkaisee kirjoittamaan
Anja Erämajasta tuli kirjailija, kun hän alkoi kirjoittaa omaa mykkyyttään vastaan. Syyskuussa hän ohjaa Mielenterveyden keskusliiton verkkokurssin runojen kirjoittamisesta.
”Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä.”
Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä (WSOY, 2021)
Runoilija ja kirjailija Anja Erämaja on taiteen moniottelija. Hän on opiskellut valokuvataidetta, kuvittanut kirjoja, tehnyt sekä musiikkia eri kokoonpanoissa että stand up -komiikkaa ja esiintynyt kabareissa, performansseissa ja musiikkivideossa. Kerran hän päätyi maallikkotanssijaksi nykytanssiteokseen.
Kirjallisuuden saralla Erämaja ei kaihda kokeilla eri muotoja. Hän on kirjoittanut runoteoksia, lastenkirjoja, romaanin ja näytelmätekstejä. Opetustehtäviäkin hän on ehtinyt hoitaa.
Erämajan mielestä eri ilmaisumuodot tukevat toisiaan.
– Koen, että lajien ytimissä on samaa, samoja kysymyksiä, joita yritän ratkaista. Esimerkiksi se, miten elämän kaoottisuutta saisi hahmotettua johonkin muotoon.
”Kirjoitin mykkyyttäni vastaan”
Runoilija ja kirjailija Erämajasta tuli moninaisten vaiheiden jälkeen. Alun perin hän työskenteli toimittajana ja valokuvaajana. Näissä ammateissa sosiaalinen jännittäminen hankaloitti elämää. Haastateltaville soittaminen tuntui häiritsemiseltä, hääkuvauskeikalla hän vältteli valokeilaa.
Vaikka Erämaja tunnetaan rohkeana, spontaanina ja puhetta pulppuavana lavaesiintyjänä, hän määrittelee itsensä perusluonteeltaan ujoksi mutta uteliaaksi. Sisällään hän kantaa vähäsanaisuuden kokemusta.
–Aloin kirjoittaa omaa mykkyyttäni vastaan. Olen aina kokenut, että sanoissa on vastuksen lisäksi myös voimaa, merkityksellisyyttä.
Oma kirjoitustyyli löytyi kokeilemalla erilaisia tapoja kirjoittaa. Hän aloitti kirjoittamalla laulutekstejä Mehumaija-bändilleen, mutta sanoitusten tiukka muoto häiritsi. Vuolaampi tapa kirjoittaa löytyi tajunnanvirrasta. Vähitellen pienistä jutunpätkistä kasautui kokoelma. Ensimmäinen runoteos Laulajan paperit ilmestyi vuonna 2005.
– Tarinankertojaa ja tiiliskiviromaanien kirjoittajaa en ole itsestäni löytänyt. Lyhyt muoto on minulle ominainen. Ammennan aika lailla tästä hetkestä, havainnot ja tunteet kyytipoikina.
Kirjoittaessa runoilijalle tärkeitä ovat kielen sointi, rytmi ja sujuvuus. Ilmaisun pitää sekä kiteyttää että virrata. Runoutta hän pitää kielen leikki- ja koekenttänä.
– Runous on kirjoittamisen lajeista vapain ja kokeilevin. Runo on usein tietoinen kielestään. Sitä voi hyödyntää ja nauttia kielen soinnista ja sanojen rytmistä.
Inspiraatiota uudesta ja vanhasta
Erämaja inspiroituu sekä proosasta että lyriikasta, uudesta sekä vanhasta.
– Innostun yleensä aina siitä, mitä olen lukemassa. Nyt on menossa Marjo Niemen kutkuttava Kuuleminen. Hänen edellinen teoksensa Kaikkien menetysten äiti tutki omaperäisesti ja salahauskasti häpeää.
Vanhemmasta runoudesta häntä kiehtovat muun muassa Kalevi Seilosen, Sirkka Turkan ja Aaro Hellaakosken runous.
Erämaja seuraa tiiviisti myös nykyrunouden uusimpia tuulia. Hän osallistuu mielellään runokeikoille ja open mic -iltoihin, joko yleisössä tai esiintyjänä.
– Lavarunous on tuonut helposti lähestyttävyyttä runouteen. Toisaalta hankalammin avautuville kirjarunoille voi antaa aikaa, katsoa ja kuulostella, antaa runon puhutella äänteillä, kuvilla, rytmillä, ei pelkästään sanojen merkityksillä. Voi luopua hallinnan pakosta ja iloita siitä, miten monin tavoin kieltä voi käyttää.
”Kirjoittaminen ei ole vaarallista”
”Tasapaino on tila, jossa mikään ei heilahda, jos mikään ei heilahda, mikään ei ala, mikään tähti synny, hauki lennä kuusen latvuksiin, tämä selvä.”
Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä (WSOY, 2021)
Mielenterveyden keskusliiton järjestämällä Runoa päin -kurssilla päästään harjoittelemaan runojen kirjoittamista eri tavoilla. Avaavassa harjoituksessa herätellään tajunnanvirtaa sysäyssanojen avulla. Nykyrunouden keinoihin tutustutaan kokeilemalla erilaisia retorisia keinoja kuten toistoa, listoja, liioittelua, ilmaisun rajaamista ja ennalta päätettyjä sanoja.
Jos kirjoittaminen jännittää ja itsekriittisyys lamaannuttaa, Erämajalla on vinkkejä.
– Parasta on jättää kriitikko eteiseen, antaa itselle lupa kirjoittaa todella huonosti. Itseään voi myös yrittää huijata tai väistää esimerkiksi kirjoittamalla luonnottoman nopeasti. Pahinta on alkaa kritisoida tekemisiään ennen kuin on mitään edes tehnyt.
Aloittelevaa runoilijaa hän haluaa rohkaista.
– Tulta päin! Kirjoittaminen ei ole vaarallista, näpit eivät oikeasti pala. Jos olet itsekriittisyyteen taipuvainen, tutustu tajunnanvirtaan. Jos sinulla on kapea ja varma käsitys runosta, lue monenlaista ja hämmästy.
Erämaja uskoo, että kirjoittaminen ja muu luova toiminta edistävät mielenterveyttä. Hänen mukaansa kirjoittaminen on hyvä tapa ilmaista itseään, lisätä itseymmärrystä, sanoittaa havaintoja ja tuntemuksia, etsiä muotoa kokemuksille ja jäsentää maailmassa oloaan.
– Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden kääntää vastukset voitoksi. Luova toiminta voi sanoittaa tunteita, kanavoida kipua, lohduttaa ja riemastuttaa.
Teksti: Tuija Salonen
Kuva: Timo Sulonen
Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveydestä. Tutustu aiemmin julkaistuihin tarinoihin.
