”Käsityöt ovat pitäneet minut järjissäni”

Tiina Arponen, 42, ei halua kuvailla itseään työnsä kautta ja ajattelee ylipäätään, että ihmisissä muut asiat ovat paljon kiinnostavampia kuin se, mitä he tekevät työkseen. 

– Sanon, että olen ihanuuden tekijä, koska se kertoo, että teen ihania asioita, ja sillä ei ole väliä, ovatko ne töitä vai eivät, Tiina sanoo. 

Ihanuuden tekijä voi myös tehdä melkein mitä vain. Esimerkiksi alkukesästä Tiinalta oli juuri tullut myyntiin uusia julisteita, hän oli käynyt piirtämässä kukkia erään myymälän näyteikkunaan, tehnyt kaupallisia yhteistöitä Instagramissa ja työn alla oli myös uusi neuleohje. Lisäksi aikaa oli kulunut mökillä muun muassa kukkapenkkejä rakentaessa ja kompostorille alustaa nikkaroidessa, mistä hän myös päivitti sosiaaliseen mediaan. 

Instagramin lisäksi Tiina tunnetaan Muita ihania -blogistaan. Blogissaan hän on jakanut lukuisia käsityöohjeita, jotka ovat levinneet laajalti. Instagramissa eri sukkaohjeiden aihetunnisteilla kuten #muitaihaniasyyssukat löytyy satoja ja taas satoja kuvia villasukista, joita ihmiset ovat tehneet Tiinan ohjeella. 

– Olen tehnyt niin monta sukkaohjetta, että en erota, mikä on mikäkin. 

Käsityöt ovat aina olleet läsnä Tiinan elämässä. Lapsuuden kesistä Tiina muistaa, miten hän katsoi televisiosta Summeria ja teki ristipistotöitä, joiden ohjeita hän etsi äitinsä käsityölehdistä. Mummu on opettanut Tiinan neulomaan sukkia, mutta koulun käsityötunnilla lapasten tekeminen ei huvittanut. Sen sijaan hän teki ranteenlämmittimet, säärystimet, hiuspannan ja kaulahuivin ja kirjoi niihin kukkia. 

– Osittain tein niin siksi, että vältyin tekemästä peukaloa mutta myös siksi, että ärsytti, kun käskettiin tehdä lapaset ja annettiin kolmen väristä lankaa. Halusin tehdä jotain itseni näköistä. 

Myös Tiinan lapset ovat omaksuneet käsityöt osaksi elämäänsä, vaikkei Tiina erityisesti lapsiaan ole siihen patistanut. 

– En ole tyrkyttänyt mitään, mutta olen opettanut, jos he ovat olleet kiinnostuneita. 

Hän kehuu jokaista lastaan näiden luovuudesta ja ideoista. Materiaalia perheen kotona on myös aina tarjolla. Kysyivätpä lapset tietynlaista liimaa tai kangasta, kaikkea löytyy. Kavereiden kotoa ei välttämättä löydy kuin yhdet sakset, Tiinalta puolestaan ainakin viidettoista.  

Ei se ole niin justiinsa

Lempikäsityökseen Tiina nimeää neulomisen. Mutta ihan mitä vain hän ei tykkää neuloa. 

– Rakastan neulomista silloin, kun minulla on joku ihana neuletyö käsillä. Omiakin ohjeitani tykkään neuloa ensimmäisen kerran, mutta toinen kerta tuntuu jo pakkopullalta, Tiina sanoo. 

Tiina kertoo, ettei juuri koskaan katso televisiota ilman, että neuloo samalla. Elokuvateatteriinkin kutimet lähtevät mukaan, jos työ vain on sellainen, että sitä voi hämärässä tehdä. 

Käsityöt tuottavat paljon iloa esimerkiksi silloin, kun saa valmiiksi jonkin työn, jota on tehnyt pitkään ja tavoitteellisesti. Tiina muistaa yhden tällaisen villapaidan kahdeksannen luokan jälkeiseltä kesältä. Hän oli päättänyt lähteä kaupungille kesäloman viimeisenä viikonloppuna keltasävyisissä ruutuhousuissa, raidallisessa monivärisessä villapaidassa ja Adidaksen Gazelleissa. Villapaita piti tehdä itse, ja Tiina teki sitä koko kesän. 

– Istuimme heinäkuun helteissä ystäväni pihalla, ja neuloin villapaitaa. Minulla oli mielikuva siitä asusta viimeisenä viikonloppuna ennen kuin koulu alkaa. Koko kesän menin sitä kohti, että sain villapaidan päälle. 

Kaikki työt eivät ole kuitenkaan aina valmistuneet. Keskeneräisiä töitä on paljon, eivätkä suuretkaan suunnitelmat ole aina toteutuneet. 

– Laitoin yhden kassillisen keskeneräisiä tai parittomiksi jääneitä neuletöitä verhoilemani tuolin pehmusteeksi. Se voi yllättää seuraavan, joka tuolin joskus verhoilee. 

Kaikki työt eivät aina myöskään onnistu. Ennen Tiina inhosi purkamista ja ajatteli sen olevan suurin epäonnistuminen, mitä käsityössä voi tulla. Nykyään se ei niin haittaa.  

– Ohjeiden tosi tarkka noudattaminen on tylsää. Kotona itselle tehtyjä käsitöitä ei tule kukaan pisteyttämään, Tiina sanoo. 

Omat neuleohjeensa hän kirjoittaa yleensä hyvin vapaiksi. Se voi olla esimerkiksi mieleisen värin valitseminen, siitä 60 silmukan luominen ja neulominen tasan sen verran, mikä tuntuu kivalta. 

– En halua määrätä ollenkaan. Haluan antaa mahdollisuuden tehdä niin kuin itse haluaa. 

Tiina kuvaileekin asennettaan käsitöihin ja elämään lauseella ”ei kai kaiken aina tartte olla niin vitun vakavaa.” Se on painettu Tiinan suunnittelemaan julisteeseenkin sekä hänen kirjansa sivulle. 

Enemmän kuin pelkkiä neuleohjeita

Tiinalla oli aikanaan sanonta, että mitä paskemmin menee, sitä enemmän hän tekee käsitöitä. Nykyään se ei ihan pidä paikkaansa, mutta käsityöt ovat olleet tärkeitä vaikeina aikoina. 

– Kun on ollut raskaita aikoja, käsitöiden tekeminen on ollut minulle valtavan tärkeää. Ne ovat pitäneet minut järjissäni, jos näin voi sanoa. 

Kun Tiina odotti toista lastaan, tuli hänelle ja lasten isälle ero. Silloin hän istui iltaisin sohvan nurkkaan neulomaan tai kirjomaan ja itki. 

– Olin todella surullinen, ja se oli vaikeaa aikaa. Nykyään pystyn ajattelemaan, että ihanaa, kun pystyin purkamaan pahan olon sillä tavalla. Se tuntuu lempeältä hoidolta itseäni kohtaan. 

Tiina on saanut myös seuraajiltaan viestejä, joissa nämä kertovat käsitöiden ja Tiinan tekemien neuleohjeiden auttaneen heitä. 

– Jollain ollut vaikka suuri suru ja hän on alkanut neuloa kaulahuivia minun ohjeellani. Sen huivin teon aikana se suru on helpottanut. 

Tiina tallentaa saamiaan viestejä puhelimeensa ja lukee niitä puolisolleen. 

– Hän on sanonut minulle, että ymmärrätkö Tiina, ettet sinä vain jaa neuleohjeita, vaan niissä on paljon muutakin. Itseäni harmittaa, etten aina älyä, miten iso merkitys niillä voi olla. 

Tiina ajattelee käsitöiden edistävän hyvinvointia myös siten, että ne vievät pois ruutujen äärestä. 

– Teen töitä sosiaalisessa mediassa, mutta kaikki aika, minkä pystyn olemaan sieltä pois, on ihanaa. Pyrin laittamaan kännykän pois aina, kun se alkaa ahdistaa, mutta kohta huomaan taas selaavani ilmoituksia. Siksi kaikki käsillä tekeminen, mikä saa pois ruutujen äärestä, tekee hyvää. 

Kuitenkaan Tiina ei pidä sosiaalista mediaa vain pahana. 

– Minulla on siellä ihania seuraajia, ja Instagramista ja ihmisistä saa inspiraatiota. 

Valmiit työt kantavat mukanaan muistoja

Tiina sanoo usein tekemistään töistä, että ”tämä on maailman paras ja en ole koskaan tehnyt mitään näin ihanaa”. Yhden työn hän kuitenkin mainitsee ylitse muiden. Se on tilkkupeitto, jota hän teki parin vuoden ajan. Siihen on kirjottu muun muassa lasten piirustuksia. 

– Nykyään ei olisi aikaa, intoa tai resursseja sellaisen tekemiseen, mutta siinä elämäntilanteessa se oli ihanaa, ja peitto on minulle todella tärkeä. 

Tiina kertoo lainanneensa peiton veljelleen ja vähän huolehtivansa, että saako sitä takaisin. 

Käsitöihin liittyy Tiinalla paljon muistoja. Varhaisin ompelumuisto on toisen luokan jälkeen kesältä, kun hän oli ystävänsä kanssa pyöräilemässä ja he innostuivat ajatuksesta, että tekisivät hameet Tiinan kotoa löytyvistä kangastilkuista. 

– Emme me koskaan tehneet niitä hameita, mutta muistan sen pyöräretken vieläkin, ja miten innoissamme olimme, kun tajusimme, että voimme tehdä hameet itse. 

Myös valmiit työt kantavat mukanaan muistoja, jotka palaavat mieleen, kun vaatetta käyttää. Kesällä 2021 Tiina teki ystäviensä kanssa reissun Lappiin. Tiina neuloi matkalla villapaitaa, joka nyt pitää sisällään kaiken tuon Lapin matkan ihanuuden. 

– Neuloin takapenkillä ja välttelin kuskiksi joutumista. Me nauroimme, oli lämmin, ja kävimme Kemijärvellä uimassa. On ihanaa laittaa neule päälle, kun kaikki se palaa mieleen. 

Haaveilu on Tiinalle osa töiden tekemistä ja suunnittelua. Toisinaan hän asettaa keskeneräisen työnsä pöydälle ja vain katselee sitä. Se kuljettaa hänet haaveissa niihin hetkiin, kun hän tulee käyttämään valmista vaatetta. 

– Perhekin tietää, että tuossa se taas haaveilee, kun seison vain hiljaa ja katselen käsityötä. Ne hetket ovat ihania, koska kun työ valmistuu, se päätyy kaappiin odottamaan käyttöä. Ja kun sitä sitten käyttää, niin ei sitä koko ajan ajattele, että nyt minä käytän tätä vaatetta. Siksi nautin itse tekemisestä ja kaikesta, mitä se sisältää. 

Teksti: Eveliina Aarnos
Kuva: Satu Kosenius

Neulo tai virkkaa ideoimasi pipo ja osallistu Pipo joka tuulelle -kisaan! Osallistumisaikaa on 17.10. asti. Osallistumisohjeet löydät osoitteesta www.pipojokatuulelle.fi.

– Tekisin tähän kilpailuun muhkean mutta kevyen pipon ohuista mohairlangoista kaikissa lempiväreissäni. Se olisi sellainen ihana hattara, joka ei litistä otsatukkaa, se on minulle aina tärkeä ominaisuus pipossa, Tiina kuvailee.