"Jokaisen elämässä on myös ripaus pimeyttä"

 

Talvella 2019 Lotta Leiwo, 37, irtisanoutui palkkatyöstään hyvinvointipalveluiden ohjaajana ja ryhtyi jälleen yrittäjäksi joogaohjaajana. Hän oli juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta, jolla hän oli ollut toipumassa vaikeasta masennuksesta – jo kuudennen kerran elämänsä aikana.

Tällä kertaa masennus oli iskenyt lujempaa kuin koskaan aiemmin. Kuukausitolkulla mieli pyöri synkissä, mustissa pohdinnoissa, ja itsetuhoiset ajatukset piinasivat aina Lotan seistessä metrolaiturilla. Masennuksen syvyydestä huolimatta Lotta oivalsi, että tie toipumiseen saattaisikin tällä kertaa löytyä jostain muualta kuin aiemmin: masennuksen hyväksymisestä ja rehellisesti oman pimeyden kohtaamisesta.

– Oikeastaan koko viime vuoden kantava teemani oli pimeyteen katsominen. Kun hyväksyin sen, että elämässäni on aina jollain lailla läsnä myös pimeä puoleni, aloin vähitellen toipua.

Irtisanoutumisensa jälkeen Lotta alkoi yhdessä joogaohjaajaystävänsä kanssa järjestää Helsingin Herttoniemessä KehoLataamolla kursseja ja tunteja, jossa he ohjaavat erilaisia jooga- ja meditaatioharjoituksia, kuten yin-joogaa ja metsäjoogaa.

Hullut naiset koolla

Uudessa elämänvaiheessa Lotta sai idean. Hän oli pitkään miettinyt, kuinka voisi ohjaajana yhdistää joogan ja omat masennuskokemuksensa. Syntyi Hullujen naisten piiri, johon sai kuka tahansa erilaisia mielen ongelmia kokenut nainen ilmoittautua. Pimeänä marraskuisena iltana, jolloin piiri kokoontui ensimmäisen kerran, osallistujat jakoivat tarinoitaan – juuri sen verran kuin kukin halusi. Keskustelua seurasi lempeä joogaharjoitus. Mukaan mahtui myös naurua ja hyvää oloa, kun tunnelma vapautui puhdistavien avautumisten jälkeen.

Elämään kuuluu myös pimeä puoli, ihan kaikilla.

Illan jälkeen moni osallistuja toivoi, että Lotta perustaisi piiristä säännöllisesti kokoontuvan ryhmän. Tämä vuoden alusta ryhmä aloitti toimintansa. Hullujen naisten piiristä kiinnostuttiin muuallakin, ja Lotta on käynyt myös Turussa ja Tampereella vetämässä samanlaiset illat. Ryhmän nimestä on tullut värikästä palautetta. Kaikki ole ymmärtäneet hullu-sanan käyttöä, vaan sosiaalinen media on huudellut kriittisiä kommentteja. Lotta itse on kuitenkin sinut asian kanssa.

– Elämme ajassa, jossa ongelmia yritetään jotenkin pehmentää. Ongelmia kutsutaan haasteiksi, jotka ovat kaikki muka ratkaisukeskeisesti hoidettavissa. Tosiasiassa elämään kuuluu myös pimeä puoli, ihan kaikilla. Halusin nimellä tarkoituksella ravistella ihmisten ajatuksia ja ennakkoluuloja.

Vertaisohjaajan tärkein tehtävä on kuunnella

Lotta toimii myös vertaisohjaajana Mielenterveyden keskusliiton verkkokurssilla. Kyseessä on uudenlainen vertaisohjaamisen muoto, sillä se tapahtuu kokonaan verkossa, eikä kukaan osallistujista tapaa toisiaan livenä, vaan kaikki keskustelut ja harjoitukset tehdään verkossa. Verkko-ohjaajana toimiminen on ollut Lotalle itselleenkin avartava kokemus – samoin kuin Hullujen naisten piirin vetäminen.

– Kun joku kertoo vaikeita ja ahdistavia kokemuksiaan, tulee olo, että minun pitäisi nyt keksiä siihen jokin ratkaisu. Oivalsin kuitenkin, että vertaisohjaajana joudun myös itse prosessiin, jossa peilaan muiden kokemuksia omiini, ja on ihan luonnollista reagoida muiden kokemuksiin. Ei kenenkään vertaisen tarvitse olla valmistunut kympin arvosanoin terapiasta.

Ei kenenkään tarvitse olla valmistunut kympin arvosanoin terapiasta.

Lotta nauraakin, että monesti hänen tultuaan kotiin terapiasta, aviomies kysyy, miten meni. Lotta vastaa, että ihan hyvin, mutta en parantunut vielä.

– Minulle tärkeintä ohjaajana toimimisessa on se, että ihmiset saavat kokemuksen, että he tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Että hei, minä kuulen, mitä kerrot. Toivoisin, että mielenterveystyötä tekevät ammattilaisetkin oivaltaisivat, että usein asiakkaalle on tärkeintä saada juuri tämä tunne. Että joku on sillä hetkellä läsnä juuri häntä varten ja kuulee, mitä toinen sanoo – ilman ennakko-oletuksia.

Älä aliarvioi itseäsi

Vuoden 2018 aikana Lotan elämässä tapahtui muutakin uutta ja mullistavaa: hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pääaineenaan kulttuurien tutkimus. Se oli iso juttu ihmiselle, joka oli koko ikänsä kuvitellut, ettei ole tarpeeksi fiksu yliopistoon. Ei, vaikka Lotta oli pärjännyt aina työelämässäkin: median-alan tuotantopäällikkönä, kuntokeskuspäällikkönä, hyvinvointivalmentajana ja joogaohjaajana. Kun opiskelupaikka yliopistoon irtosikin ensimmäisellä yrityksellä, Lotta mietti, miksi hän ei ollut uskonut itseensä aiemmin.

Koko ikäni olin kuvitellut, etten muka ole tarpeeksi fiksu yliopistoon.

Opiskelu ja joogayrityksen pyörittäminen samanaikaisesti osoittautui syksyn aikana raskaaksi. Ensimmäisen kerran elämässään kiireinen elämänvaihe ei kuitenkaan ajanut Lottaa uuteen uupumus- ja masennuskierteeseen. Hän tietää, että kokeakseen elämän mielekkääksi, hänellä pitää olla aina jotain merkityksellistä tekemistä, ei välttämättä edes töitä, mutta jotakin. Nyt entinen suorittaja tiesi kuitenkin jo rajansa.

– Ymmärsin, etten voi vaatia itseltäni liikaa, muuten pimahdan taas. Aina pitää olla aikaa mennä vaan metsään kävelemään koiran kanssa tai katsoa sohvalla Netflixiä. Teen sen, minkä jaksan ja teen parhaani, se riittää.

 

Teksti Mirja Aarnio

Juttu on julkaistu Mielenterveyden keskusliiton jäsenlehden Revanssin numerossa 1/2019

Ensimmäisiltä verkkokursseilta erinomaisia tuloksia – lue lisää!