”Haluan tehdä taiteellani hyvää”

Taistelijaluonne. Sellaiseksi itseään kuvailee Jaanika Leino.

− Olen kokenut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ADHD:n, kiusaamisen ja mielenterveyshaasteiden takia. Siksi kaikki, mitä olen ja teen nyt, olen saavuttanut taistelemalla.

Jaanika on pikkukaupungin kasvatti, jolle muiden määrittämät muotit kävivät jo nuorena ahtaiksi. Erilaisuudelle ei ollut tilaa.

Alakouluikäinen Jaanika oli vilkas ja sosiaalinen lapsi. Oppiminen tuotti haasteita, ja Jaanika tunsi olevansa eriarvoinen kuin muut. Ymmärrystä ei herunut opettajilta eikä koulukavereilta.

− Koen, etten saanut tarvitsemaani tukea. Yleensä vain motkotettiin ja mollattiin, että ei sinusta tule mitään. Opettajat eivät ymmärtäneet, että tarvitsin vain apua.

Jaanikan onneksi hänen vanhempansa näkivät lahjakkaan ja eloisan lapsen vahvuudet.

− He pitivät minua taivaanlahjana ja näkivät, että yritin vain elää parhaani mukaan.

Haasteet ja ongelmat pahenivat yläkoulussa, kun vilkkauden ja oppimisvaikeuksien rinnalle tuli murrosikä.

− En väitä, että olisin ollut maailman ihanin oppilas. Provosoiduin siitä, ettei kukaan ymmärtänyt minua. Kai käytökseni oli jonkinlaista hätähuutoa.

Lopulta koulusta kannustettiin menemään lääkäriin pakeille, ja teini-ikäinen Jaanika sai virallisen ADHD-diagnoosin. Hän on kiitollinen diagnoosista, sillä sen ansiosta hän sai helpotusta koulunkäyntiin mukauttamalla kaksi oppiainetta ja pääsemällä pienryhmään opiskelemaan.

Pelkkää kiitosta hän ei kuitenkaan koulun puoleen suo.

− Tuntui, että monet opettajat näkivät erityistarpeet vain huonossa valossa. ADHD on asia, johon pitäisi suhtautua ymmärtävästi. Miksi kaikkien tarvitsisi edetä etevimpien oppilaiden tahtiin?

Jaanika kokee, ettei suhtautuminen ADHD:n kanssa eläviin ihmisiin ole työelämässäkään saumatonta. Hänen mukaansa olisi tärkeä ymmärtää, että työntekijä voi olla intohimoinen ja ahkera, ja samalla kokea jotkin asiat hankalina. Väärinymmärretyksi ja leimatuksi tuleminen on raskasta.

− Olen joutunut koko elämäni selittelemään itseäni.

Musiikkiuralle isoisän jalanjäljissä

Nuori Jaanika oli ajatellut hakea opiskelemaan yläasteen jälkeen sosiaalialaa. Muutos suunnitelmiin tapahtui, kun muusikkona työskennellyt isoisä menehtyi.

− Se oli todella raskasta, hän oli minulle kuin toinen isä. Meillä oli yhteinen kieli, sillä olimme musiikillisesti lahjakkaita ja taiteellisia.

Viimeiset keskustelut isoisän kanssa koskivat Jaanikan tulevaisuutta.

− Hän sanoi, että minun tulisi lopettaa tyhmät jutut, joita häirikkönuorena touhusin, ja keskittyä siihen, missä olin oikeasti hyvä. Hän todella uskoi minuun.

Ensimmäisen kappaleensa Jaanika kirjoitti isoisänsä muistolle. Taiteellisesti lahjakas nuori oli harrastanut lapsuudesta saakka piirtämistä, laulamista sekä pianon ja rumpujen soittoa. Sosiaaliala vaihtui lopulta graafikon opintoihin. Graafikon töitä hän ei kuitenkaan ole päivääkään tehnyt, sillä musiikki vei nuoren naisen lopulta mukanaan.

Jaanika muutti 16-vuotiaana Helsinkiin ja päätti lähteä raivaamaan polkuaan musiikkimaailmassa. Ensimmäiset cover-kappaleensa hän julkaisi MySpace-alustalla omakustanteisesti jo teini-ikäisenä. Sosiaalisen median kautta hän sai kontakteja ja pääsi nauhoittamaan taustoja ja kertosäkeitä esimerkiksi rap-muusikoille. Samaan aikaan hän kehitti omaa musiikkiaan ja aloitti keikkailun.

Vuonna 2016 Jaanika jätti lopullisesti päivätyönsä ja panosti kaiken aikansa artistiuraan.

− Päätin, että minun on keskityttävä täysillä musiikkiin, jotta pääsen sinne, minne haluan.

Musiikillaan Jaanika käsittelee muun muassa mielenterveysteemoja. Hän itse on kärsinyt esimerkiksi masennuksesta, syömishäiriöstä ja kiusaamisesta. Musiikin avulla hänen on helppo ilmaista itseään ja tunteitaan.

− Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä rohkeammin pystyn kertomaan ja laulamaan näistä asioista.

Artistiura on kasvattanut hänestä entistä itsevarmemman ihmisen.

− Aiemmin minulla ei ollut lainkaan itseluottamusta, sillä olin kokenut niin paljon solvauksia siitä, mitä olen. Myös mielenterveysongelmien käsittely on auttanut itsevarmuuden kasvattamisessa. Nyt tiedän, kuka olen, ja miten minua tulee kohdella.

Myös ADHD:n Jaanika kokee osaksi itseään, persoonaansa, eikä suostu häpeämään sitä enää. Diagnoosin ansiosta hänen on ollut helpompi aikuisena hakea apua ja myös ymmärtää itse oireitaan. Kaikessa hän ei voi eikä haluakaan diagnoosin taakse piiloutua, mutta kokee tärkeäksi, että voi tarpeen tullen ilmoittaa esimerkiksi yhteistyökumppaneille vaikeasta viikosta.

− Vaikka ADHD:ssa on varjopuolensa, se on antanut myös paljon työkaluja elämän varrelle.

Avun saamisen vaikeus

Ammattiavun saaminen ei ole ollut Jaanikalle helppoa. Julkisesta terveydenhuollosta hän ei ole saanut tarvitsemaansa apua, vaan on joutunut hakemaan lähetteen terapiaan omakustanteisesti yksityiseltä puolelta, ADHD:n hoitoon erikoistuneelta lääkäriltä.

− Tuntuu, että olen ammattiavun silmissä liian iloinen ja pirtsakka, kun kukaan ei usko minua. Terveysasemalla minulle on vain sanottu, että sinähän näytät ihan hyvinvoivalta. Tuntuu, että pitäisi olla tosi heikossa tilassa saadakseen apua. Koitan kuitenkin elää mahdollisimman normaalisti, vaikka menisi kuinka huonosti.

Mielenterveysongelmiin liittyy Jaanikan mukaan edelleen stigmaa. Hän on esimerkiksi seurannut läheltä, miten tämän päivän teini-ikäisten maailmassa käsitellään mielenterveysongelmia.

− Vaikka oman teini-ikäni ja nykyisten teini-ikäisten välillä on 15 vuotta, tuntuu, että eteenpäin on otettu vain pieni askel, vaikka voisi kuvitella, että ollaan jo paljon pidemmällä.

Apua on Jaanikan mukaan edelleen vaikea saada, ja ongelmia vähätellään. Hänestä tuntuu, että oikeanlaisia resursseja puuttuu − sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtäisivät myös henkilökohtaisesti, mitä mielenterveysongelmat tarkoittavat.

Jaanika pohtii myös, pureudutaanko mielenterveysongelmien hoidossa tarpeeksi oireiden juurisyyhyn, vai pyritäänkö oireita vain lieventämään. Mahdollisen lääkehoidon rinnalla Jaanika pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus päästä juttelemaan ja terapiaan.

− Avun pitäisi olla kokonaisvaltaista. 

Valontuoja rohkaisee aitouteen

Jaanika toimii tällä hetkellä taide- ja mielenterveysjärjestö Taiteen Sulattamon Valontuojana. Hänelle titteli on uran hienoimpia asioita.

− Yksi suurimmista haaveistani on ollut se, että pääsen vaikuttamaan ja tekemään taiteellani hyvää. Ymmärrän ihmisiä, joilla on elämässä mielenterveysongelmia ja toivon, että pystyn jollain tasolla auttamaan ja tukemaan heitä musiikkini kautta.

Jaanika haaveilee myös voivansa jossain vaiheessa kiertää kouluissa kertomassa omaa tarinaansa.

− Koen, että eniten olen saanut tukea ihmisiltä, jotka ovat tulleet elämän varrella minua vastaan ja olleet läsnä, kun on ollut vaikeaa. Kiitokseni ei siis kohdistu ammattiavulle vaan ihan tavallisille ihmisille ja kohtaamisille heidän kanssaan.

Jaanika korostaa, että kohtaamisia ja vertaistukea tarvitaan myös kasvotusten, ei pelkästään sosiaalisessa mediassa tai ruutujen takaa.

− Toivoisin, että jokainen otettaisiin vastaan sellaisena kuin on, eikä siitä tarvitsisi tuntea häpeää. Haluan itse olla ihminen, joka kohtaa muut siten.

Janelyn uusi kappale, Don’t give up on mielenterveysviikon teemakappale. Inspiraationa laululle on toiminut eräs Jaanikan sukulainen, joka elää samanlaisessa tilanteessa kuin Jaanika itse teininä. Kappaleessa ”sisäinen minä” kannustaa ”ulkoista minää”. Se on motivaatiolaulu niin Jaanikan sukulaiselle, hänelle itselleen kuin kaikille kuulijoillekin.

Sekä Jaanikan että hänen artistiminänsä Janelyn eetos on selkeä:

− Olkaa rohkeasti omia itsejänne. Älkää piilotelko tai hävetkö mitään. Keskittykää omaan juttuunne ja olkaa juuri sellaisia, kuin oikeasti olette.

Kuka?

• Laulaja-lauluntekijä Jaanika Leino, artistinimeltään Janely.
• Asuu Helsingissä.
• Toimii taide- ja mielenterveysjärjestö Taiteen Sulattamon Valontuojana.
• Mielenterveysviikon teemakappaleen Don’t give up esittäjä.
• Esiintynyt muun muassa All Together Now Suomi -tv-ohjelmassa, joka esitettiin Nelosella syksyllä 2020.
• Aiemmista kappaleista Work me Right on saavuttanut kymmenen Top10-sijoitusta kansainvälisillä DJ-listoilla ja Pride Helsingin päätösjuhlassa 2020 lanseerattu Tinderella soinut radioissa yli 70 maassa.
• Löytyy sosiaalisesta mediasta @janelymusic (Instagram ja TikTok) ja Janely (Facebook).

Teksti: Emma Nikka
Kuva: Aleksi Hornborg

 

Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveydestä. Katso aiemmin julkaistut tarinat täältä.