”Aloin toipua vasta kun traumani tunnistettiin”

Oli vuosi 2017. Helsinkiläinen Tytti-Marjukka Metsänhele puhui puhelimessa ja hyppi ilmaan riemusta. Hän oli juuri saanut tietää, että hänelle oli myönnetty kuntoutustuki pitkään psykoterapiaan. Päätös koski Valtava-rahoitusta, jota voi hakea omalta kunnalta tai sairaanhoitopiiriltä, ja tuki kattaa terapiakustannukset Kelan kuntoutustukea laajemmin, sillä sen omavastuu on käytännössä olematon. Tytti-Marjukka oli tuolloin ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo 14 vuotta, vuodesta 2003 lähtien, jolloin hän joutui ensimmäisen kerran sairaalaan psykiatriselle osastolle. Myönteinen terapiapäätös oli tärkeä käännekohta hänen elämässään.

Tytti-Marjukan mielenterveyden haasteet alkoivat jo lapsuudessa. Vahvan mielikuvituksen omaava ja herkkä tyttö joutui kohtaamaan jo varhaisessa vaiheessa kokemuksia, jotka jättivät pysyviä traumoja hänen psyykeeseen ja vaikuttivat hänen kasvamiseensa ja kehitykseensä. Kouluikäisenä Tytti-Marjukka joutui myös koulukiusatuksi. Äiti sairasti masennusta, ja Tytti-Marjukka koki joutuvansa selviytymään paljosta yksin.

− Pakenin yksinäisyyttä ja pahaa oloani koulunkäyntiin, olin kiusaamisesta huolimatta kympin tyttö.

Lukion jälkeen Tytti-Marjukka pääsi opiskelemaan toimintaterapeutiksi, ja valmistuttuaan hän aloitti työt kaksoisdiagnoosiosastolla. Potilaat kamppailivat vakavien päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa, ja työ oli 26-vuotiaalle vastavalmistuneelle raskasta.

− Minulle ei ollut ehtinyt muodostua vielä ammatti-identiteettiä. Olin rajaton enkä osannut suojata itseäni, minkä vuoksi työ kuormitti minua valtavasti.

Lapsuuden traumaattiset kokemukset kytivät pinnan alla ja Tytti-Marjukka koki tunne-elämänsä sekavaksi ja ahdistuneeksi. Hän alkoi turruttaa pahaa oloaan alkoholilla ja eli levotonta elämää. Lopulta psyyke ei enää jaksanut kannatella. Vuonna 2001 hän romahti ja ajautui psykoosiin. Diagnoosi oli skitsoaffektiivinen häiriö.

Minulle ei ollut ehtinyt muodostua vielä ammatti-identiteettiä. Olin rajaton enkä osannut suojata itseäni, minkä vuoksi työ kuormitti minua valtavasti.

Pahaa oloa pakoon päihteisiin

Tytti-Marjukkaa hoidettiin ensin Lapinlahden sairaalassa, psykiatrisella poliklinikalla ja myöhemmin myös Auroran psykiatrisella suljetulla osastolla. Kokemukset suljetusta osastosta eivät olleet parantavia, vaan traumatisoivia. Kun hän tänä päivänäkin matkustaa sairaalan ohi raitiovaunulla, rakennuksen näkeminen triggeröi hänessä voimakkaan ahdistuksen.

Tytti-Marjukka koki, että häntä, eikä juuri muitakaan potilaita, kohdattu ihmisinä, vaan hoidosta puuttui tyystin kaikki empatia. Tytti-Marjukkaa hoidettiin antipsykoottilääkityksellä, joka ei auttanut häntä. Kukaan ei tunnistanut eikä huomannut, että voimakas ahdistuneisuus johtui hänen traumataustastaan, joka aiheutti myös dissosiatiivisia oireita.

Vuosia Tytti-Marjukka hukutti pahaa oloaan päihteiden sekakäyttöön ja ajautui kerta toisensa jälkeen vahingollisiin ihmissuhteisiin.

−  Hoidin tavallaan lapsuudentraumojani uusilla traumoilla, kun en osannut muutakaan. Olin sairauden tokkurassa, sekoilin ja haudoin itsetuhoisia ajatuksia.

Käännekohta tapahtui vuonna 2011, kun Tytti-Marjukan silloinen kumppani ajautui itsemurhayritykseen. Tilanne järkytti Tytti-Marjukkaa niin pahasti, että hän päätti lopettaa siltä istumalta omat päihdesekoilunsa.

− En edes koe, että olen koskaan ollut varsinaisesti alkoholiriippuvainen, vaan käytin päihteitä, koska ihmiset lähelläni käyttivät. Mutta kun tilanne lopulta meni niin hirveäksi, lopetin sen.

Hoidin tavallaan lapsuudentraumojani uusilla traumoilla, kun en osannut muutakaan. Olin sairauden tokkurassa, sekoilin ja haudoin itsetuhoisia ajatuksia.

Traumoista toipuminen tapahtuu asteittain

Kesti kuitenkin kaikkiaan 14 vuotta ensimmäisen romahduksen jälkeen, ennen kuin Tytti-Marjukan elämässä tapahtui käänne parempaan ja kohti toipumista. Hänen lääkärinsä ja omahoitajansa psykiatrisella poliklinikalla vaihtuivat. Tytti-Marjukalla diagnosoitiin aiemman skitsoaffektiivinen häiriön lisäksi epävakaa persoonallisuus. Ensimmäistä kertaa Tytti-Marjukka tunsi, että hänet kohdattiin oikeasti ja omana itsenään.

− Omahoitajani kohtasi minut järkevällä tavalla. Hänellä oli kognitiivis-analyyttinen työskentelyote ja hoito oli dialogista ja vakauttavaa.

Hoito tepsi niin hyvin, että muutaman vuoden kuluttua hänen asiakkuutensa psykiatrian poliklinikalla päättyi. Vahvistuneet mielirakennelmat aiheuttivat kuitenkin se, että Tytti-Marjukan kokemat lapsuuden traumat alkoivat nousta voimakkaasti ajatuksiin.

− Traumoista toipuminen on pitkä tie ja tapahtuu asteittain. Traumat ovat usein voimakkaasti kehollisia, ja jos niitä ja niiden mekanismeja ei tunnista tietoisesti, ne jatkavat tuhojaan.

Kaikeksi onneksi hän pääsi jälleen uudelle lääkärille, tällä kertaa sellaiselle, joka osasi kohdata ja nähdä Tytti-Marjukan traumahistorian.

− En voisi olla kiitollisempi tuolle lääkärille. Hän näki minut juuri oikein, ja häntä kiinnosti aidosti selvittää, mistä oirehdintani johtui ja miten minua tulisi hoitaa. Suuri osa aiemmista lääkäreistä oli kohdannut minut vain psykoosisairaana.

Tytti-Marjukka pääsi aloittamaan traumojen hoidon seksuaaliterapiassa ja psykofyysisessä terapiassa. Viime vuonna hänellä diagnosoitiin myös ADHD, mikä auttoi ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja löytämään uudenlaisia työkaluja arkeen. Lääkäri antoi myös listan psykoterapeuteista, joiden katsoi olevan Tytti-Marjukan tilanteeseen sopivia.

­− Aloitan nyt kolmatta terapiavuottani. Terapeuttini on ollut todella hyvä. Minulle sopii kognitiivis-analyyttinen terapia, jossa pääsen keskustelemaan ja analysoimaan. Terapeuttini käyttää työkaluna myös mindfullnesia. Kun oikea terapeutti löytyy, siihen todellakin kannattaa satsata.

En voisi olla kiitollisempi tuolle lääkärille. Hän näki minut juuri oikein, ja häntä kiinnosti aidosti selvittää, mistä oirehdintani johtui ja miten minua tulisi hoitaa.

Kirjoittaminen auttaa prosessoimaan asioita

Vaikka Tytti-Marjukka on ollut suuren osan aikuiselämästään poissa työelämästä työkyvyttömyyseläkkeellä, on hänen elämäänsä aina rikastuttanut kaikki luova tekeminen. Jo opiskeluaikana hän harrasti teatteria Kellariteatterissa ja hän pääsi myöhemmin opiskelemaan myös teatteritiedettä yliopistoon. Myös kirjoittaminen on ollut hänelle aina rakasta, ja sitäkin hän opiskeli aikoinaan Kriittisessä korkeakoulussa.

− Ongelmani oli kuitenkin pitkään se, että dissosiatiivisen oireiluni ja ADHD:n vuoksi sinkoilin paikasta ja asiasta toiseen. Yksi osa minusta teki yhtä, toinen toista asiaa. Minulla oli epärealistiset käsitykset, että pystyn hoitamaan kaiken.

Vaikka teatterin ja kirjoittamisen opinnot eivät valmistuneetkaan, on kirjoittaminen ollut Tytti-Marjukalle tapa prosessoida asioita päässään. Nyt siitä on tullut hänelle myös eräänlainen työ. Hän kirjoittaa runoja ja laulujen lyriikoita, ja viime vuonna ilmestyi ensimmäinen albumi musiikkia, joiden sanoitukset hän on tehnyt. Levy Urheat Muurit on hänen toipumistarinansa. Levy sai alkunsa siitä, kun Tytti-Marjukka muutama vuosi sitten liittyi progemusiikkiaiheiseen Facebook-ryhmään, jossa muusikko Juha Huovilainen tarttui Tytti-Marjukan sanoituksiin, otti yhteyttä ja ehdotti levyntekoa.

− Albumia ei olisi ilman hänen ammattitaitoaan syntynyt. Hänen ansiostaan ylipäätään jaksoin pysyä kurssissa albumin biisien kirjoittamisessa.

Facebook-ryhmällä on levyn lisäksi muutenkin ollut suuri merkitys hänen elämäänsä. Ryhmässä hän on alusta alkaen kokenut kuuluvansa joukkoon ja tulevansa kuulluksi omine mielipiteineen. Ryhmästä hän löysi myös nykyisen puolisonsa, jonka kanssa Tytti-Marjukka sanoo olevansa ensimmäistä kertaa terveessä, hyvässä parisuhteessa.

− Tässä suhteessa minulla on aidosti hyvä olla ja tulen kuulluksi. Ratkomme konfliktit, puhumme asioista suoraan ja avoimesti ja pyrimme ymmärtämään toisiamme.

Facebook-ryhmästä hän löysi myös nykyisen puolisonsa, jonka kanssa Tytti-Marjukka sanoo olevansa ensimmäistä kertaa terveessä, hyvässä parisuhteessa.

Kaikilla on lupa haaveilla

Ryhmätoiminnassa mukana oleminen, kokemusasiantuntijana toimiminen ja vertaistuki ovat olleet Tytti-Marjukalle korvaamattoman tärkeää apua omassa toipumisessa. Hän toivoisi, että ihmisillä olisi mahdollisuus saada kokemusasiantuntijan tukea silloin, kun tilanne on akuutti. Että olisi joku, joka on kokenut saman ja osaisi auttaa kädestä pitäen silloin, kun hätä on suuri eikä itse kykene hakemaan apua.

Tytti-Marjukka korostaa myös sitä, kuinka tärkeää on se, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi myös vahvuuksiensa kautta − ja että vahvuuksia tuetaan ja niistä käsin autetaan ihmistä eteenpäin.

− Kun ihminen on psykoosissa, hän on hauras ja tarvitsee tietysti ensihoitoa. Mutta silloin, kun hän on jo saanut vahvuutta, hän tarvitsee lujasti tukea ja kuntoutusta, jotta halu päästä eteenpäin ja usko toipumiseen vahvistuvat.

Tytti-Marjukka tiedostaa, että hänenkin on oltava yhä tarkkana, ettei rasita itseään liikaa. Yksi tärkeimpiä asioita toipumisessa on Tytti-Marjukan mukaan löytää ja saada takaisin kyky haaveilla. Itse hän haaveilee esimerkiksi siitä, että kirjoitushommat jatkuisivat ja uusi levy ilmestyisi. Että hän voisi ehkä joskus muuttaa pois kaupungista johonkin mökkiin miehensä kanssa ja perustaa sinne vaikkapa oman meditaatiopraktiikan.

− On mieletöntä oivaltaa, että minullahan on lupa haaveilla. Että elämä ei olekaan vain selviytymistä, vaan minulla on mahdollisuuksia mihin vain.

Tytti-Marjukka korostaa, kuinka tärkeää on se, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi myös vahvuuksiensa kautta − ja että vahvuuksia tuetaan ja niistä käsin autetaan ihmistä eteenpäin.

 

 

Tytti-Marjukka Metsänhele

• 48-vuotias
• Kokemusasiantuntija, sanoittaja
• Asuu Vallilassa Helsingissä avopuolisonsa kanssa
• Harrastaa runojen kirjoittamista, musiikkia ja koiran kanssa leikkimistä

 

 

 

Kuuntele Tytti-Marjukan sanoittama Kuriiri-artistin albumi Spotifyista:

”Kuulin eilen pääskyset
Ensimmäisen kerran
Kiedoin niiden riemun
Seppeleeksi hiuksilleni
Ja kevään äärien valon”

Kuulin pääskyset ensimmäisen kerran /
Kuriiri: Urheat Muurit, 2020
Säv. ja sov. Juha Huovilainen
San. Tytti-Marjukka Metsänhele

Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveydestä. Tämä tarina on julkaistu alunperin Mielenterveyden keskusliiton jäsenlehdessä 1/2021.

Tutustu aiemmin julkaisuihin tarinoihin.