Mikä on traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö?
Traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö tunnetaan myös lyhenteellä PTSD. Se on traumaattisen kokemuksen jälkeen kehittyvä pitkittynyt reaktio, joka on voinut aiheutua esimerkiksi uhkaavan tai tuhoavan tilanteen tai kokemuksen synnyttämän voimakkaan ahdistuneisuuden seurauksena. Tällainen on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen.
Traumaperäisen stressihäiriön aiheuttaja voi olla pitkäkestoinen tai yksittäinen kokemus. Kestoa merkittävämpi tekijä traumatisoitumisessa on kokemuksen henkinen tai fyysinen raskaus ihmiselle itselleen. Jo yksittäinen traumaattinen tapahtuma voi aiheuttaa I-tyypin trauman, jota ihminen ei pysty yhdistämään omaan kokemusmaailmaansa. Toistuva ja pitkäkestoinen traumatisoiva tekijä, esimerkiksi perheväkivalta, insesti tai kiusaamisväkivalta, voi aiheuttaa II-tyypin trauman. Ylivoimaisessa traumatisoivassa tilanteessa ihminen ei pysty käsittelemään tapahtunutta ja sisällyttämään osaksi elämäntarinaansa.
Mitkä ovat traumaperäisen stressihäiriön oireet?
Traumaperäisen stressihäiriön oireita voivat olla takaumat tapahtuneesta, kuten toistuvat ajatukset, mielikuvat, painajaiset ja keholliset reaktiot. Joillakin taas esiintyy jatkuvaa ylivireystilaa, joka voi näyttäytyä keskittymisvaikeuksina, unihäiriöinä, säpsähtämisreaktioina tai ärtyisyytenä. Myös somaattiset oireet, tapahtumasta muistuttavien tilanteiden välttely ja dissosiointi voivat olla oireita traumaperäisestä stressihäiriöstä. Dissosioinnilla tarkoitetaan yleistä, normaalia puolustusmekanismia traumaattisessa tilanteessa. Tällöin mieli ikään kuin jakautuu useampaan osaan, joista yksi pyrkii elämään arkea mahdollisimman normaalisti ja toinen taas kantaa trauman tunnemuistoa.
Mikä avuksi traumaperäiseen stressihäiriöön?
Mikäli kärsit pitkittyneistä oireista, takaumista, voimakkaasta ahdistuksesta ja pyrit välttelemään traumasta muistuttavia asioita, kannattaa hakeutua avun piiriin. Traumaperäisen stressihäiriön ensisijainen hoitomuoto on psykoterapia. Vaikuttavimpia ovat traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia, traumaterapia ja EMDR-menetelmä.
Hoidossa on tärkeää harjoitella ensin tunteiden ja kehon reaktioiden säätelyä ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta ankkuroitumalla nykyhetkeen. Tämän jälkeen trauma on turvallisempaa kohdata. Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kehollisina tuntemuksina. Hoidossa traumakokemus sanallistetaan.
On myös tärkeää validoida tilanne. Kun olet joutunut kokemaan kovia, ei ole ihme, että tietynlaisia tunteita syntyy, ja sinulla on niihin täysi oikeus. Itseään kohtaan on hyvä opetella myötätuntoisuutta. Trauma ei ole sinun syytäsi eikä itseaiheutettua. Voit kysyä itseltäsi, mikä lohduttaisi ja toisi sinulle turvaa. Erityisen tärkeää on katsoa tilannetta toivon näkökulmasta – traumasta voi ja on todennäköistä toipua. Valtavan raskaiden kokemusten jälkeen, kärsimyksen rinnalla kulkee myös trauman jälkeinen kasvu.