Vertainen on paras apu häpeään

 

Kun minä romahdin, tuntui että olin aivan yksin. Ainoa ihminen tässä maailmassa, joka oli sairastunut työuupumukseen.
-Laura

Romahduksen jälkeiset tunnemyrskyt meinasivat haudata alleen. Viha ja katkeruus, riittämättömyys ja itsesyytökset. Ja samaan aikaan silti helpottunut olo tuosta diagnoosista. Olivatko nämä tunteet normaaleja? Kuuluuko minun reagoida diagnoosin saatuani näin?

Työuupumus hiipii ylle hiljaa ja huomaamatta. Kuin usva syysiltojen kylmetessä, se sulkee sisäänsä niin, ettei ulospääsyä enää näe. Ja kun harhailee usvan keskellä, katoavat myös muut ihmiset näköpiiristä. Tulee olo, että kukaan ei voi tietää miltä minusta tuntuu. Kukaan ei voi ymmärtää.

Paitsi että voi. Meitä työuupuneita on Suomessa tuhansia. Oikeastaan satoja tuhansia, jos lasketaan mukaan lieviä uupumuksen oireita tuntevat. Emme todellakaan ole siis yksin, vaikka se siltä hyvin helposti tuntuu.

Meitä työuupuneita on Suomessa tuhansia, oikeastaan satoja tuhansia.

Häpeä estää avun hakemista ja uupumuksesta puhumista. Sosiaalinen paine pärjätä, olla hyvä, vahva, tehokas ja aina iloinen on niin kova, että sitä mieluummin käpertyy itseensä kuin etsii vertaista. Ja juuri se vertainen olisi paras apu häpeään.

”Laura: Tänään on ollu tosi paha olla. Siis tosi paha. Tuntuu ettei valoa ole. Eikä toivoa. Helpottaako tää koskaan?
Suski: Voi ei… Muistan tuon tunteen. Niitä tulee mulle välillä vieläkin. Se on kyllä kurja tunne, mut kyllä se helpottaa jossain vaiheessa.”

Asioista puhuminen helpottaa, sanotaan. Mutta pelkkä puhuminen ei aina auta. On myös saatava vastakaikua, ymmärrystä, vertaistukea. Pienikin signaali siitä, että toinen tietää mistä puhutaan, voi isosti muuttaa omaa suhtautumista asiaan.

Häpeä estää avun hakemista ja uupumuksesta puhumista.

”S: Voi vieteri sentään… Mulla eilen itkukohtaus, josta ei meinannu tulla loppuu… En olekaan koskaan tätä kertonut, mutta sairastuin työuupumuksen lisäksi masennukseen ja nyt tuntuu, että se on taas tulossa päälle.
L: Voi ei. Onko toi olo ollu jo pitkään? Itkukohtaukset on kamalia, kun tuntuu et mikään ei helpota. Kiitti kun uskalsit kertoa masennuksesta.”

Kun saa tietää, että toinen on ajatellut samoja asioita, tuntenut samoja tunteita, on omat ajatukset ja tunteet helpompi hyväksyä. Se, ettei olekaan ainut maailmassa, yksin surkea ja huono helpottaa asian hyväksymisessä. Ja vasta hyväksynnän jälkeen voi toipuminen todella alkaa.

”L: En tiä miten tää voi olla näin vaikeeta. Ihan pa***a kaikki. Ei jaksais taas yhtään. Mitään.
S: Usko mua, kyllä se vielä helpottaa, noi on ihan normaaleja tunteita. Ja näitä tulee edelleen, vaikka romahduksesta on mullakin kulunut jo muutama vuosi.”

Kun tietää, että toinen on ajatellut samoja asioita, tuntenut samoja tunteita, on omat ajatukset ja tunteet helpompi hyväksyä.

Vertaistukea voi löytyä yllättävistäkin paikoista. Se voi olla ystävä tai sukulainen, jonka kanssa on muutenkin paljon tekemisissä. Se voi olla työkaveri tai tuttava, jonka kanssa ei ole aikaisemmin juurikaan keskustellut. Tai se voi olla naapuri, johon törmäät keskellä päivää postilaatikolla tukka sekaisin ja silmät turvonneena.

”L: Heipparallaa! Millais sulla sujuu? Täällä pyyhkii olosuhteisiin nähden pitkästä aikaa mainiosti!
S: Kivaa! Täällä ei sen ihmeempää. Arki rullaa ja mieli ollu ihan hyvä.”

Vertaistukea voi löytää nykypäivänä myös netistä. Erilaisilta keskustelupalstoilta, ryhmistä, blogeista tai videoilta. Ja parasta on jos löytää vertaistukea, joka pysyy mukana pitemmän aikaa. Henkilön tai ryhmän, jolle voi kertoa uusimmat kuulumiset, iloita yhdessä onnistumisista ja edistymisestä, hakea lohtua silloin kun tulee takapakkia.

 Ja parhaimmassa tapauksessa vertaistuki muuttuu ystävyydeksi ja yhteiseksi missioksi. Haluksi auttaa ja parantaa maailmaa. Niin kuin meillä Suskin kanssa kävi.

6.1.2019, päivä, jolloin Ex-suorittajat sai alkunsa:

”S: Laitoin sulle ihan kreisin idean spostiin. Kuittaatko tuliko perille.
L: Siis AIVAN LOISTAVA IDEA!!! Palaan pian asiaan. Mut siis todellakin kiinnostaa!!!!!!”

 

 

Kirjoittajat Laura Ruotsalainen ja Susanna Tiljander ovat molemmat läpikäyneet vaikean työuupumuksen ja ylläpitävät nyt Facebookissa Ex-suorittajat-vertaistukisivua. He jakavat sivustolla joka viikko uuden videon kokemuksistaan ja kannustavat ihmisiä keskustelemaan aiheesta.

Blogin lainaukset ovat vuodelta 2017 Lauran ja Suskin välisistä WhatsApp -keskusteluista.

Laura Ruotsalainen ja Susanna Tiljander pitävät tiistaina 19.11. Mielenterveysmessuilla luennon: Pitäisikö painaa jo jarrua? Tunnista työuupumuksen oireet ajoissa, ennen kuin romahdus suistaa elämän raiteiltaan. Tule kuuntelemaan maksutonta yleisöluentoa!