Vappu, suuri työväenjuhla - kaikki töihin haluavat eivät pääse osaksi työelämää

Vuosittain 1. toukokuuta vietetään suurta työväenjuhlaa, vappua, ja virallisesti liputetaan myös suomalaisen työn päivän kunniaksi. Työ antaa tekijälleen palkan lisäksi hyvinvointia ja nostaa omantunnonarvoa. Työ tekee elämästä merkityksellistä ja antaa syyn nousta aamuisin sängystä. Parhaimmillaan työ antaa tekijälleen tarttumapinnan ja alustan kehittyä. Työ kuljettaa ihmistä eteenpäin, antaa sosiaalisen verkoston ja luo mielihyvän kokemuksia. Työ antaa luvan nauttia vapaa-ajasta, heittää pitkäkseen ja rötvätä oikein kunnolla. Kesäloman jälkeen kaipuu sosiaalisiin työkuvioihin on suuri, koska jatkuvat vapaapäivät eivät luo enää tyydytyksen tunnetta.

Vaikka työstä maksetaan palkkaa, työ antaa ihmiselle paljon sellaisia asioita, joita ei voi rahalla korvata. Nämä rahalla korvaamattomat asiat unohtuvat keskustelusta, kun teemaksi nousee mielenterveysongelmien vuoksi pitkään työelämästä poissa olleet. Mielenterveysongelmien ei aina ajatella olevan pätevä syy olla pois työelämästä. Valitettavasti kaikilla ei ole sairautensa vuoksi mahdollisuutta valita, ja tähän ryhmään kuuluvat yhtä lailla esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuin mielenterveysongelmatkin.

Näin vapun alla on hyvä muistaa, että työn tekeminen pitäisi mahdollistaa kaikille, jotka töitä haluavat tehdä – siinä määrin ja sillä kuormalla, kuin henkilölle se olisi mahdollista. Tämä muistutus on erityisesti työnantajille, jonka puolella markkinat ovat: Kelakin myöntää blogissaan, että nykyisillä työmarkkinoilla osatyökykyisten tilanne on haasteellinen. Suomalaisessa työelämässä on vallalla ajattelu, jonka mukaan vain terveenä käydään töissä. Toisaalta monista avoimista työpaikoista on kova kilpailu, joten työnantajilla on ”varaa valita” terveimmät työntekijät.

Monet mielenterveysongelmien vuoksi pitkään työelämästä poissaolleet työntekijät voisivat päästä takaisin työelämään osatyökykyisinä, mutta osatyökykyisille on vaikea löytää työpaikkoja työnantajien harhaluulojen ja asenteiden vuoksi.

Kolme näkökulmaa osatyökykyisen työllistämiseen

1. Monilla mielenterveysongelmia kokeneilla on hyvä itsetuntemus – he tunnistavat, milloin on aika hidastaa. Hyvä itsetuntemus on taitoa tietää, mitä haluaa ja se auttaa ihmistä voimaan hyvin. Monet mielenterveysongelmia kokeneet tunnistavat hyvin omat vahvuutensa, jonka vuoksi he voivat hakeutua työelämässä sellaisten tehtävien pariin, jotka täyttävät nämä vaatimukset. Näin mielenterveysongelmia kokeneet voivat olla tyytyväisempiä työhönsä ja tunnistavat omat voimavaransa rajat paremmin kuin henkilö, joka ei ole koskaan joutunut pohtimaan näitä asioita.
2. Vallalla tuntuu olevan käsitys, että osatyökykyinen tarkoittaa jollain tavalla huonompaa työpanosta, esimerkiksi 80 prosenttisesti työkykyinen tarkoittaisi 80 prosenttista työpanosta. Yritysten kannattaisi nähdä osatyökykyisyys mahdollistavana tekijänä, ei rajoittavana tekijänä. Osatyökykyisen palkkaaminen voi myös vastata yrityksen tarpeisiin saada osa-aikaista tai keikkatyövoimaa, joka sopii hyvin myös työntekijän tilanteeseen. Osatyökykyisen palkkaaminen voi sopia hyvin myös pienelle firmalle, jolla ei edes olisi tarjota kokonaista työaikaa. Osatyökykyisiä työnhakijoita on vapailla työmarkkinoilla todella laajalla koulutus- ja työkokemustaustalla olevia ihmisiä.
3. Yhteiskunta tarjoaa yrityksille erilaisia tukimuotoja osatyökykyisten palkkaamiseksi. Yksi tuen muodoista on palkkatuki, jonka yhtenä edellytyksenä on, että henkilön pitää olla TE-toimistossa työttömänä työnhakijana.

Kun saa työntekijäkseen ihmisen, joka ei ole voinut olla osana työelämää pitkään aikaan, saa yritys äärimmäisen sitoutuneen työntekijän itselleen.

Kirjoittaja Henna-Riikka Myrskylä on Mielenterveyden keskusliiton vaikuttamisviestinnän asiantuntija.