Pelkkä tunne riittää
Koronavirus on vaikuttanut yhteiskuntaamme kuin muurahaispesää olisi tikulla söhäisty. Kun jotain perustavanlaatuista rikkoontuu, on luotava uusia reittejä ja toimintatapoja tehdä asioita. Osa asioista jää tekemättä, osalle asioista löydetään uudet tavat tehdä, ylimääräiset asiat jäävät pois. Luodaan ja luontoutuu uusia tapoja olla, jotka tukevat välttämätöntä selviytymistä ja hyvinvointia. Yhteiskunta toimii vihdoin Minium Viable Product (MVP) -periaatteella, joka tarkoittaa pienimmällä mahdollisella vaivalla tehtyä, mutta toimivaa, tuotetta. Tuote on toimiva, mutta kaikkia rösöjä ei ole hiottu pois. Koronan jälkeen arki on muotoutunut monella suhteellisen toimivaksi, tasapuolisen epätäydelliseksi. Saadaan tehtyä pakolliset asiat, ei yhtään sen enempää.
Osa asioista jää tekemättä, osalle asioista löydetään uudet tavat tehdä, ylimääräiset asiat jäävät pois.
Kun tavallisen arjen kaveriksi heitetään yhdessä vuorokaudessa kaksi uutta täysipäiväistä tehtävää, lasten kotiopetus ja ruokahuolto, levisi ainakin oma korttipakka niin, että etsin ja järjestelen kortteja vieläkin. Kun tieto etäopetukseen siirtymiseen tuli, näin itseni perheeni kanssa saman pöydän äärellä tekemässä töitä, samalla kun lapseni tekevät sulassa sovussa koulutehtäviä. Ensimmäinen aamu veti luulot pois. Opin, että ei kannata edes yrittää tehdä näitä samaan aikaan.
Kun kotiopetusta oli kulunut noin viikko, ajoin autoa ja mietin, mihin kohtaan viiva piirretään mielen oireilun ja sairauden rajalle. Väsy, hermojen kireys, epätoivo, itkuherkkyys – yksinkertaisesti vain liikaa lastia. Arki oli rakennettava uudelleen, pala kerrallaan. Minun tahtini oli rakentaa pala viikossa: ensin lasten opiskelurytmi, sitten ruokailut, muut kasaantuneet kotityöt, liikunta, ja viimeisenä uni. Viime viikolla pidin unikoulun itselleni ja näyttää siltä, että työ unen kanssa jatkuu vielä seuraavien viikkojen ajan.
Mietin, mihin kohtaan viiva piirretään mielen oireilun ja sairauden rajalle.
Vaan kuinka vaikea aikuisen ihmisen onkaan pyytää apua? Omasta kokemuksestani voin kertoa: ylitsepääsemättömän vaikeaa! Omalla kohdallani helpotti, kun soitin esimiehelleni. Hän käski relata. Opettelen. Yritän toteuttaa MVP-periaatetta elämässäni: teen tarpeellisen, mutta suojelen itseäni ja jaksamistani jättämällä turhan hiomisen pois. Saattoi minulla mennä sipulia silmään myös yhtenä perjantaina, kun toiminnanjohtajamme Olavi Sydänmaanlakka puhui koko henkilöstölle etänä perjantaikahveillamme: “Jos teillä on elämänne aikana kertynyt yhtään töistä lintsaamisen taitoja, niin nyt aika laittaa kaikki taidot peliin!”. Ymmärtävä työnantaja on tässä ajassa kultaakin arvokkaampi.
Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, kun pyytää itselleen apua?
Kuka suunnitteli avun pyytämisen kynnyksen aikoinaan niin korkeaksi? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, kun pyytää itselleen apua? Mielenterveysbarometrin mukaan 23 prosenttia suomalaisista ei haluaisi mielenterveysongelmia sairastavaa naapurikseen. Siksi varmaan moni pelkää pyytää apua silloin, kun mieli horjuu: etteivät naapurit vain saisi tietää. Uskon ja toivon, että tämä kriisi tuo lisää ymmärrystä niille, jotka edustavat tuota 23 prosenttia väestöstämme. Vain harva pystyy välttämään lisääntynyttä psyykkistä kuormaa koronan tuoman kriisin keskellä.
Yritämme jatkuvasti madaltaa yhteydenottokynnystä omiin neuvonnan palveluihimme, valtakunnalliseen mielenterveysneuvontaan sekä chat-palveluumme. Olkaa hyvät ihmiset yhteydessä! Soittakaa, vaikka ei olisi mitään sanottavaa! Ollaan hiljaa luuriemme päässä, sekin voi helpottaa. Antakaa sormienne laulaa chatissa! Sanokaa moi tai vaikka murahdelkaa, meidän neuvonnan tiimi kyllä ymmärtää ja voi antaa tilanteeseen hieman valoa. Ei ole mitään suurta yhdistävää tekijää tai teemaa, jonka vuoksi asiakkaamme ovat meihin yhteydessä. Usein ei ole mitään selvää kysymystäkään. Eikä tarvitsekaan olla. Pelkkä tunne riittää. Ollaan yhteydessä. Älä jää yksin.
Kirjoittaja Henna-Riikka Myrskylä on Mielenterveyden keskusliiton vaikuttamisviestinnän asiantuntija.
Ota yhteyttä!
Mielenterveysneuvonta chatissa joka arkipäivä klo 12-18
- www.mtkl.fi
- sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset mukana klo 12–15
- mielenterveysongelmia itse kokeneet vertaisneuvojat mukana klo 15–18 sekä ti–to myös klo 12–15
Mielenterveysneuvonta puhelimitse joka arkipäivä klo 10-15
- puhelinneuvonta 0203 91920 (8,35 senttiä/puhelu + 16,69 senttiä/minuutti)
- vertaistukipuhelin 0800 177599 (maksuton)
Sosiaalineuvonta joka arkipäivä klo 9–15
- sosiaalityön asiantuntija Riikka Mettälä, puh. 040 756 0578, riikka.mettala@mtkl.fi
- sosiaaliturva, -etuudet ja -palvelut
- jos puhelin on varattu, jätäthän soittopyynnön tekstiviestillä tai sähköpostilla
Oikeusneuvonta joka arkipäivä klo 9–15
- lakimies Oskari Korhonen, puh. 040 843 2104, oskari.korhonen@mtkl.fi
- mielenterveyteen ja mielenterveyspalveluihin liittyvät oikeudelliset kysymykset
- jos puhelin on varattu, jätäthän soittopyynnön tekstiviestillä tai sähköpostilla