Paniikkihäiriö on pahimmillaan kokopäivätyötä

”Tilanne on nyt ihan v***n SOS”, tokaisi muuan bloggaaja eräässä kepeässä postauksessaan joitain vuosia sitten. Juuri nämä sanat olisin voinut sopertaa ystävälleni puhelimessa kuudelta aamulla, kun makasin lattiallani enkä saanut henkeä. Tilanteessa ei ollut mitään kepeää, vaan nuo sanat olisivat olleet äänekäs ja pään räjäyttävä hätähuuto.

Tuona hetkenä minun ei tarvinnut kuitenkaan pystyä sanomaan mitään. Ystäväni kuuli pelkästä rohisevasta hengityksestä ja itkuhuudosta, mistä on kyse. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta. Muutama sekunti puhelua riitti hänelle sanomaan tärkeimmät mahdolliset sanat: ”Soitan sulle taksin, sun tarvitsee vain kävellä portaat alas. Mä hoidan kaiken muun”.

Tätä hetkeä seurasi viikko sängyn pohjalla, ensin ystäväni ja sen jälkeen äitini luona. Sain kohtauksia sarjana viiden päivän ajan, paniikista tuli hetkessä kokopäivätyötä. Jokainen päivä rakentui kohtauksista ja niiden välisestä ajasta, jolloin koin olevani ikään kuin liminaalitilassa. Olin vahvalla lääkityksellä, ja minuutit ja tunnit kuluivat lamaannuksen ja pelokkuuden sekatilassa, jossa odotin nöyränä seuraavaa kohtausta.

Viiden päivän jälkeen kehoni heitti pyyhkeen kehiin ja totesi, ettei enää jaksa. Kohtaukset loppuivat, ei siksi että olisin tokenemassa, vaan koska kehossani ei enää ollut kohtauksiin tarvittavaa voimaa tai energiaa. Olin yksinkertaisesti tyhjä.

Sain kohtauksia sarjana viiden päivän ajan, paniikista tuli hetkessä kokopäivätyötä.

Toipuminen alkoi hitaasti ja jaksoin seuraavat viikot pienellä säästöliekillä. Pikku hiljaa voimat palasivat, mutta jäljelle jäi häpeän ja epätoivon viittaan pukeutunut kysymys: Miksi?

Paniikkihäiriötä sairastaa 2-3 prosenttia väestöstä. Satunnaiset paniikkikohtaukset ovat kuitenkin varsin yleisiä ja nykyisten arvioiden mukaan joka viides on joskus kokenut voimakkaan paniikki- tai ahdistuskohtauksen. Kohtaukset ja niiden oireet ovat hyvin yksilöllisiä, samoin kuin kohtauksen laukaisevat tekijät.

Itselläni paniikkihäiriö diagnosoitiin aikuisiällä, mutta ensimmäiset kohtaukseni olen saanut jo lukioikäisenä. Kohtausten sarjan aktivoi yleensä jokin elämääni ja perusturvallisuuttani järisyttävä kokemus tai tilanne. Satunnaisen paniikkikohtauksen saatan saada esimerkiksi ylikuormittuneena, surullisena tai humalassa. Joskus kohtauksia ei tule vuoteen, joskus niitä tulee kuukausittain. Varsinainen sarjakohtauksiin johtanut häiriötila on aktivoitunut elämäni aikana kolmesti, kahden vuosikymmenen sisään. Kyseessä on siis harvinainen mutta hiljaisuudessaankin hyvin olemassa oleva häiriötila, joka herättää minussa paljon häpeää, epävarmuutta ja kysymyksiä. Se on asia, jonka kanssa ei halua oppia elämään, mutta on vaan pakko.

Jokainen paniikkikohtaus on hyvin yksinäinen kokemus. Kohtaus on aina oireilua jostain ja hyvin usein kyseessä on tukahdutetut tunteet, käsittelemättömät asiat tai poissuljetut kokemukset. Tärkein asia, minkä olen kohtauksista oppinut on se, että silloin kehoni haluaa kertoa minulle jotain. Mutta jos en suostu kuuntelemaan, se on heittää kaiken peliin, jotta kuuntelisin sitä.

Paniikkikohtaus on hyvin yksinäinen kokemus. Tärkeintä, mitä olen kohtauksista oppinut on se, että silloin kehoni haluaa kertoa minulle jotain.

Itselleni kognitiivinen psykoterapia antoi aikanaan paljon konkreettisia työkaluja siihen, miten toimia kohtauksen iskiessä ja millä tavalla voin ehkäistä sarjakohtauksiin johtavan häiriötilan puhkeamista. Psykodynaamisessa terapiassa olen puolestaan oppinut ymmärtämään kohtausten taustaa ja löytänyt syitä sille, miksi kehoni reagoi niin äärimmäisellä tavalla, kun psyykeeni on koetuksella.

Ylipäätään kohtauksista puhuminen ja tuntemusten verbalisoiminen on auttanut minua tarkastelemaan asiaa myös ulkopuolelta. Olen opetellut näkemään kohtauksen pelkän tuntemisen sijaan. Tämä on auttanut minua hyväksymään sen, että vaikka riski kohtauksille on aina olemassa, ne eivät määritä, pienennä tai mitätöi minua ja ihmisarvoani.

Olen opetellut näkemään kohtauksen pelkän tuntemisen sijaan.

Olen opetellut luottamaan myös siihen, että vaikka kohtaus täytyy kärsiä yksin, sitä ei tarvitse kohdata yksin. Nuorempana piilouduin poikkeuksetta kohtauksen iskiessä vessaan tai mihin tahansa tilaan, missä sain romahtaa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tämä kuitenkin lietsoi häpeän tunnetta sisälläni ja teki kohtauksista silmissäni vielä suuremman ongelman ja pelonaiheen.

Nykyään olen opetellut romahtamaan myös muiden läsnä ollessa. Kun koen olevani turvallisten ihmisten ympäröimänä voin myös luottaa siihen, että he hyväksyvät minut silloinkin, kun kontrolli pettää. Silloin tiedän, etten ole yksin.

 

Kirjoittaja Venla Ilona Blom on 35-vuotias helsinkiläinen muusikko, säveltäjä ja kouluttaja, jonka yhtye Tuuletar julkaisi Hälytystila-kappaleestaan musiikkivideon 29.1.2021.

 ”Video kuvittaa ja sanoittaa neljä yksinäistä tarinaa siitä, mitä tapahtuu, kun kontrolli pettää ja koko sielu huutaa: ”HÄLYTYSTILA”. Vaikka esiintyvänä taiteilijana olen jatkuvasti valokeilassa ja usein kovankin julkisen paineen alaisena, paniikkikohtaukset eivät ole juurikaan uineet työtilanteisiini. Esiintymislava on kaikessa raakuudessaankin itselleni yksi elämäni turvallisimmista paikoista ja olen onnekas, että pystyn työni ja taiteeni keinoin myös käsittelemään vaikeita aiheita ja kokemuksia ja antamaan niille tällä tavoin äänen ja muodon. Kun tekee abstraktista asiasta näkyvän ja ymmärrettävän, voi parhaimmillaan kutistaa ongelman ydintä ja vapauttaa itsensä häpeän kahleista. Paniikki on aggressiivista pelkoa ja hätää, mutta sen kokeva ihminen on syvästi tunteva ja kipeästi rakastava – kuolemanpelkokin on äärimmäistä elämänjanoa.

 

Katso Hälytystila-video:

 

Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveystä.

Tutustu aiemmin julkaisuihin tarinoihin.
Lue lisää paniikkihäiriöstä.

 

Valtakunnallinen mielenterveysneuvonta: 0203 91920

• Arkisin klo 10–15
• Langan päässä: Ammattilainen, joka tuntee arjen kiemurat haastavissakin tilanteissa
• Puhelun hinta: 8,35 senttiä/puhelu + 16,69 senttiä/minuutti
• Lue lisää valtakunnallisesta mielenterveysneuvonnasta

Vertaistukipuhelin: 0800 177599

• Arkisin klo 10–15
• Langan päässä: Mielenterveysongelmia itse kokenut ihminen, joka tietää, mistä puhut.
• Ilmainen!
• Lue lisää vertaistukipuhelimesta