Mikä opiskelijoita ahdistaa?
Opiskelijoiden ja nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet isosti esillä mediassa koko pandemia-ajan. Opiskelija ja kokemusasiantuntija Lyyra Virtanen kuitenkin muistuttaa, että ongelmat eivät katoa koronarajoitusten purun myötä, ja siksi keskustelua täytyy jatkaa.
Syksyn tullessa opiskelijat ovat palanneet koulunpenkeille – tai jatkaneet opintojaan etänä. Monelle opiskelu aiheuttaa ahdistusta, eivätkä etäopinnot ole helpottaneet taakkaa. Pandemia-aika teki näkyväksi sen, että nuorten mielenterveyskriisi on valitettava tosiasia. Kaikista mielenterveyden häiriöistä 75 prosenttia alkaa ennen 25. ikävuotta.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka vieraili Ylen Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmassa keskustelemassa nuorten mielenterveyshaasteista ja toi esiin sen, että etäopiskeluun siirtyminen ja ylipäätään sosiaalisten tapahtumien rajautuminen ovat lisänneet yksinäisyyttä. Jo ennestään hyvin yksilökeskeisessä yhteiskunnassa yksinäisyys on todellinen ongelma.
Pandemia-aikana nuorten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmista on puhuttu mediassa paljon.
− En muista keskustelun olleen tässä mittakaavassa ennen pandemia-aikaa, vaikka moni opiskelija koki mielenterveysongelmia jo paljon aiemminkin, Lyyra Virtanen sanoo.
Virtanen, 24, on paitsi opiskelija Turun yliopistossa myös Mielenterveyden keskusliiton kokemusasiantuntija.
Etäopiskeluaika ei sopinut Virtaselle lainkaan, ja syksyn myötä koittanut paluu lähiopetukseen on tuntunut hyvältä. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että puhe opiskelijoiden mielenterveysongelmista lakkaa rajoitusten purun myötä.
− Vaikka pandemia lakkaisi rajoittamasta elämäämme, mielenterveysongelmat eivät yhtäkkiä katoa.
Vastuussa yksilö vai yhteiskunta?
Virtanen tunnistaa opiskelijaelämästä selkeät teemat, jotka lisäävät ihmisten kuormitusta. Sen sijaan, että opiskelija voisi keskittyä vain opiskelemaan, hän joutuu stressaamaan tulorajoista, tukikuukausien määrästä, etenemistahdistaan ja tulevasta työllistymisestään. Rahahuolet voivat pahimmassa tapauksessa johtaa sairastumiseen tai pahentaa tilannetta entisestään.
Myöskään Kelan tukema psykoterapia ei ole opiskelijoille aina vaihtoehto. Yksi merkittävimmistä syistä on Virtasen mukaan maksettavaksi jäävä omavastuu, joka voi jossain tapauksessa olla parikin sataa euroa kuukaudessa. Se on monelle, erityisesti opiskelijalle, mahdoton lisäkustannus arjessa.
− Tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat ja pääsisivätkin terapiaan, mutta heillä ei ole varaa maksaa omavastuuta, Virtanen kertoo.
Lisäksi avun saaminen mielenterveysongelmiin voi kestää, olipa kyseessä psykoterapiaan hakeutuminen tai ei. Siksi Mielenterveyspooli, joka on 34 eri mielenterveysalalla toimivan järjestön verkosto, ajaa voimakkaasti terapiatakuuta, joka takaisi kaikille nopean pääsyn avun piiriin. Psykoterapian lisäksi terapiatakuu kattaa myös muut psykososiaaliset hoitovaihtoehdot ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.
Virtanen tietää, että yksilönä yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen on haastavaa, jos ei mahdotonta. On kuitenkin jotain, mitä jokainen voi omissa opiskelupiireissään hänen mukaansa tehdä.
− Yhteiskunnan turvaverkot eivät välttämättä riitä, jos ihminen on muuten tosi yksin. On tosi tärkeää, että pidämme huolta toisistamme. Jos esimerkiksi näkee koulussa jonkun itkevän käytävällä, voi mennä kysymään voiko olla avuksi, vaikkei tuntisikaan toista.
Verkkopajoista apua opintoihin
Mielenterveyden keskusliiton toiminnan yksi perusperiaatteista on se, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa haasteidensa kanssa yksin. Se on yksi syy, miksi liitto järjestää nuorille aikuisille esimerkiksi Elefantti palasissa? -nimisiä verkkopajoja, joiden avulla tarjotaan opiskelijoille keinoja opintojumin selvittelyyn, stressin purkuun ja lannistavien ajatusten käsittelyyn. Pajoihin voivat osallistua myös he, jotka vielä haaveilevat opinnoista.
Verkkotyöpajoissa käsitellään konkreettisia keinoja, joilla kaaosta on helpompi hallita ja huonoja fiiliksiä käsitellä ja ilmaista. Yhdellä kurssilla puretaan tunteita esimerkiksi rap-riimeiksi. Osallistuminen kursseille on täysin ilmaista.
Virtanen haluaa kokemusasiantuntijan roolissa auttaa ihmisiä. Hän on ollut mukana tuottamassa Vastavirrasta myötävirtaan -verkkokurssia, jolle Elefantti palasissa? -verkkopajat ovat itsenäisiä jatko-osia. Tänä syksynä Virtanen on kokemuspuhujana yhdessä pajassa.
− Minulla on paljon sellaista tietoa, mitä ei lue missään. Haluan pystyä kertomaan tavallisen opiskelijan kokemuksia. Kertoa sellaisia asioita, joita olisin itse toivonut kuulevani aiemmin.
Hän kannustaa osallistumaan pajoihin, jos yhtään tuntuu siltä. Huolia ei kannata jäädä pyörittelemään liian pitkäksi aikaa yksikseen.
− Lupaan, että huolet, murheet ja ahdistukset helpottavat ainakin vähän, kun niistä puhuu. Tärkeää on myös päästä kuulemaan, että joku muu on kokenut samanlaisia asioita ja selvinnyt niistä.
Kuuntele kevään Elefantti palasissa? -pajoissa riimitelty kappale opiskeluahdistuksesta. Kappaleen lopputyöstöstä vastasivat räppäri Tiia Karoliina ja tuottaja Satu Saira.
Tutustu ja ilmoittaudu syksyn aikana järjestettäviin, kaikille avoimiin, maksuttomiin Elefantti palasissa? -verkkopajoihin:
11.10. Fiilikset riimeiksi
2.11. Selätä stressi!
13.12. Kaaos haltuun − helppoa tehtävänhallintaa
Elefantti palasissa? -verkkopajat järjestetään yhteistyössä Nyyti ry:n, Itä-Helsingin Kulttuuripaja Kuplan/Sosped-säätiön ja Omat Avaimet-toiminnan kanssa.
Tutustu myös kaikille opiskelijoille avoimeen, maksuttomaan ja itseopiskeltavaan Vastavirrasta myötävirtaan -verkkokurssiin. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan www.mtkl.fi/tapahtumakalenteri ja hae: Vastavirrasta myötävirtaan.