”Emme ole täällä vain täyttämässä normeja vaan elämässä elämää”
Tervetuloa Kulttuuriliiteriin! Mielenterveyden keskusliitossa on haettu kuluneen kesän aikana inspiraatiota Martti Innasen taiteesta. Lue ensimmäisen jakson ajatuksia, ja kuuntele sitten mielenkiintoinen keskustelu kokonaisuudessaan. Kulttuurituottaja, valokuvataiteilija Nina Tuitun ja Kukunorin toiminnanjohtajan, muusikko Markus Raivion vieraina Kulttuuriliiterissä olivat Innasen hengessä keskustelemassa kuvataiteilija, valo- ja elokuvaaja, ITE-taiteen esille tuoja Veli Granö sekä yhdistysaktivisti ja musiikin monitoimija Sepi Sundman.
Taiteilija Martti Innasen (1931–2014) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Innanen tunnettiin armottomana humoristina, aikansa luovana kriitikkona, riemastuttavana tai raivostuttavana, mielikuvituksellisena, naivistisena kuvataiteilijana, muusikkona sekä viihdetaiteilijana.
− Martti Innanen ei tiettävästi koskaan käynyt terapiassa. Jos kävikin, hän tuskin hiiskui asiasta kenellekään. Hän kuului vuonna 1931 syntyneiden ikäluokkaan, joka kärsi elämän vastoinkäymiset vaieten ja hammasta purren − kanssaihmisiä ei pidä rasittaa valittamalla vaivojaan, kuvailee Josper Knutas ystäväänsä Martti Innasta.
Innaselle taide oli purkautumisväylä. Taiteellinen ilmaisu oli hänen henkinen varaventtiilinsä. Hänen taiteensa kumpusi ärtymyksestä mutta myös hauskanpidosta tyhmyyden kustannuksella. Eikä hän paljon selitellyt naivistista taidettaan.
Ripustimme kesäksi Kulttuuriliiterin seinälle Innasen vuonna 1998 maalaaman teoksen nimeltä Tyrnävän Viljon Hirmuinen rumpusoolo. Lähdetään siis hakemaan ”inspistä Innasesta”!
Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo
Millainen henkilö mahtaisi olla Innasen maalauksen Tyrnävän Viljo? Miten kuvailisitte maalausta, Sepi Sundman ja Markus Raivio?
Sepi:
Tyrnävän Viljosta tulee ensimmäiseksi mieleen mielensäpahoittaja. Ilmeisesti hänen ulkonäkönsä on vaikuttanut myöhemmin mielensäpahoittajan hahmoon. Selkeästi tulee mieleen, että nyt kaveri pistää kaiken tulemaan, ja sieltä ne patoutumat purkautuvatkin, joita hänellä on mahdollisesti ollut. Näin mää sen näin.
Markus:
Siinä näkyy kauhuinen katse ja toisaalta vähän naureskeleva katse. Tulee mieleen, että onkohan Viljo ollut sen ajan kylähullu? Siis kaveri, joka herättää erikoisilla tempauksillaan huomiota paikallisissa konservatiivisissa, perinteisissä kyläläisissä.
Sepi:
Joo todella, hän tekee juuri sen, minkä on itse ajatellut tekevänsä, eikä kysele muilta.
Markus:
Olen ymmärtänyt, että Innanen ei myöskään paljon selitellyt taulujaan. Sekin on hienoa. Muistan, että esimerkiksi Viljo-taulusta kysyttiin: ”Mitä sä tällä yrität kuvata?”. Innasen vastaus oli: ”Jos se nyt ei siitä kuvasta ilmi käy, niin antaa sitten olla.”
Kaipaan tällaista taidetta tähän maailmaan, että otetaan kantaa ja tehdään taidetta − yhteiskunnallista näkemystä, miten maailma nähdään. Sehän on myös taiteen perusajatus. Tuodaan ilmi jotakin, miltä se näyttää.
Näen, että mielenterveyspuolelta on vasta tulossa ITE-taiteilijoita. Olisi hienoa, jos mukana olisi Innasen kaltaista yhteiskuntakriittistä otetta, mutta myöskin sitä, että saataisiin mielipiteitä ilmoille. Sen ei tarvitse olla vain omaa päänsisäistä puhetta, vaan voi ottaa myös kantaa. Vanhat protestilaulut kun ovat jääneet pois.
”ITE-taiteentekijät ovat aika tyytyväisiä ihmisiä”
Kuvataiteilija Veli Granö aloitti suomalaisten nykykansantaiteilijoiden kuvaamisen 1980-luvun puolivälissä. Hän ajatteli tuolloin, että kyseessä olisi katoavan kansanperinteen tyylinen juttu, mutta toisin kävi. Nykyisin uusiutuva ja eläväinen kansanomainen taide tunnetaan ITE-taiteen nimellä. Nimellä on historia, johon Granö on vaikuttanut.
Veli:
Nimen takana on se, mitä ajattelen kansantaiteesta. Siinä on kiinteä sidos ihmisen omaan elämäntarinaan, siihen, millainen elämä on ollut, ja miten monesti vaikeuksistakin on selvitty. Taide, mitä he tekevät, on jollain tavalla osa selviytymistarinaa ja koko elämäntarinaa. Ajattelin, että ”itse tehty elämä” olisi otsikko, joka sopisi hyvin kuvaamaan tätä taidetta. Silloin Maaseudun sivistysliitto oli pistämässä pystyyn projektia, jossa etsittiin kansanomasta taidetta. Niissä palavereissa keksimme, että lyhennetään nimitys I – T – E -kirjaimiin.
Kaikissa ihmisissä on olemassa luovuutta, mutta sen löytyminen omasta elämänpiiristä ja arjesta voi olla todella merkittävää. Miten voi taiteen kautta luovasti rakentaa elämäänsä, jopa ihan uuden identiteetin itselleen ja uuden tavan elää?
Veli:
Ihmiset käsittelevät vaikeita muistoja, traumoja tai hyvin arkisiakin vaikeuksia, kuten vaikka sitä, että on jouduttu luopumaan ammatista, ja sen myötä rakentamaan elämää uudelleen. Jotakin ikävää on tapahtunut elämässä, ja sitä ongelmaa käsitellään. Toisaalta myöskin rakennetaan uutta elämää teosten kautta.
Näille ihmisille teosten tekeminen on ihan valtavan palkitsevaa. Sitten kun minä tai joku muu vierailemme heidän luonaan, ja he kertovat teoksistaan, he käsittelevät samalla elämänsä isoja kysymyksiä. Eli voin sanoa, että kyllä ITE-taiteilijat ja ihmiset, jotka tekevät luovaa työtä, ovat aika tyytyväisiä ihmisiä. Monelle on käynyt niin, että he ovat löytäneet elämään ilon luovuuden kautta.
Innasen maalaus Tyrnävän Viljosta saa Velinkin innostumaan.
Veli:
Tämähän on aivan hulvaton teos! Just semmoinen hetki, kun jonkun luovuus tulee esille. Monesti, kun ihmiset alkavat tehdä jotakin omaperäistä, niin kaikki hämmästyvät siitä suunnattomasti: ”Mitä ihmettä! Hänhän oli aivan normaali ihminen tähän saakka. Mitä hän nyt tommoista tekee?”. Eli kyllähän siinä ennakkoluuloja väistämättä tulee kohtaamaan. Ne pitää sitten vaan reippaasti sivuuttaa ja jatkaa omaa tietään.
Vaikka siellä heristellään kaulimia, koirat murisevat ja osa porukasta suhtautuu hyvinkin ennakkoluuloisesti, sillä ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta Viljon rummutukseen. Se on hyvä esimerkki siitä, miten pitää suhtautua omaan asiaansa. Pitää vaan puskea ja olla luova.
Tässä on myös hauskoja hahmoja. On joku kaupunkilainen, joka osoittaa sormella ja nauraa Viljolle. Ainahan niitä on, besserwissereitä, jotka tulevat neuvomaan tai ehkä mollaamaankin. Se kuuluu asiaan. Elämässä pitää hyväksyä, ettei oma juttu ole kaikkien juttu. Jotkut maalauksessa katsovat Viljoa selvästi oman maailmansa jossakin käännekohdassa. Ehkäpä hekin oivaltavat jotakin olennaista ihmisenä olemisesta, kun näkevät Viljon soittavan.
Viljo on ylittänyt sen, mitä ihmiseltä odotetaan. Hän on päättänyt ottaa elämänsä omaan käyttöönsä ja tuottaa sillä itselleen iloa. Ehkä joku muukin voi kokea sen saman oivalluksen − ettei me olla täällä vain täyttämässä normeja, vaan olemme tekemässä elämässä elämää.
Tehkää taidetta.
Teksti ja kuva: Nina Tuittu
Kuuntele Martti Innasen tarina sekä koko keskustelu luovuudesta Kulttuuriliiteri podcast-sarjan ensimmäisestä jaksosta: Kulttuuriliiteri – Martti Innasen maailma.
Podcast on radio-ohjelman omainen verkkoon tallennettu äänilähetys. Kulttuuriliiteri on ilmaiseksi kuunneltavissa, eikä sen kuuntelua varten tarvitse ladata erikseen sovelluksia tai rekisteröityä sovellusten käyttäjäksi.
Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveydestä. Uusi tarina julkaistaan aina maanantaisin. Kukunorin, Taiteen edistämiskeskuksen ja Suomen Gallupin Säätiön kanssa tehdyt Kulttuuriliiteri-podcastit kuuluvat juhlavuoden tarinakokonaisuuteen.
