Uutta tukea lasisen lapsuuden eläneille aikuisille

Järjestöt ovat kehittäneet yhteistyössä uudenlaista, ennaltaehkäisevää ja mielenterveyttä vahvistavaa tukea nuorille aikuisille, jotka lapsuudessaan ovat kärsineet vanhempiensa päihteiden käytöstä. ”Koskaan ei ole myöhäistä saada apua”, sanoo kuntoutussuunnittelija Laura Barck Mielenterveyden keskusliitosta.

A-klinikkasäätiö, Mielenterveyden keskusliitto ja Suomen mielenterveysseura yhdistivät päihde- ja mielenterveystyön osaamisensa tavoittaakseen lasisen lapsuuden eläneet nuoret aikuiset, joita perinteisesti on ollut vaikea tavoittaa tuen piiriin.

He jäävät usein ilman apua monestakin syystä. Pinnalta katsoen moni näyttää pärjäävän, eivätkä ammattilaiset välttämättä tunnista päihdeongelmien ylisukupolvisuutta silloin, kun kyse onkin esimerkiksi toiminta- ja vuorovaikutusmallien eikä päihteiden käytön siirtymisestä.

”Vertaisryhmissä moni on kertonut vain jotenkin selvinneensä. Avun hakemista on estänyt tunne siitä, että pitää pärjätä itse ja apua hakemalla veisi paikan sellaiselta, joka sitä tarvitsisi kipeämmin”, Laura Barck sanoo.

Juuri päättyneen yhteishankkeen viesti on, että lapsuuden kokemusten vuoksi ei tarvitse kärsiä enää aikuisena. Korjaavia kokemuksia voi saada läpi elämän, ja avun hakeminen on vahvuutta.

”Mikäli mietit, tarvitsisitko apua tai tukea, todennäköisesti tarvitset tai ainakin siitä hyötyisit”, kuuluu Barckin viesti lasisen lapsuuden eläneille nuorille aikuisille.

Lasinen lapsuus, Sirpaleinen mieli -hankkeessa järjestettiin vertaistukiryhmiä sekä kasvokkain että verkossa. Sekä A-klinikkasäätiö että Suomen Mielenterveysseura jatkavat tukiryhmiä. Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt ja järjestää myös jatkossa koulutusta aiheesta esimerkiksi lastensuojelu-, neuvola- ja varhaiskasvatuspalvelujen työntekijöille.

Laura Barck rohkaisee nuoria aikuisia kohtaavia ammattilaisia ottamaan lasisen lapsuuden rohkeasti puheeksi. Ratkaisuja ei tarvitse löytää heti.

”Lasisen lapsuuden eläneitä ei tarvitse erikseen tunnistaa, vaan kaikilta voi kysyä. Vaikkapa lasta odottavalta, ajatteleeko hän isovanhemmista olevan apua vauvan synnyttyä. Päihteiden käyttö voi nousta puheeksi sitä kautta.”

”Asiakas ei odota, että ammattilainen ratkaisee hänen ongelmansa 15 minuutin vastaanotolla. Mutta kun hän tulee kohdatuksi, ahdistus helpottaa ja sopivaa etenemistapaa voidaan miettiä yhdessä. Tärkeintä ei ehkä olekaan se, mitä ammattilainen vastaa, vaan mitä hän kysyy”, Barck kuvaa.

Lisätietoja:
Kuntoutussuunnittelija Laura Barck, Mielenterveyden keskusliitto, puh. 050 400 7605, laura.barck(at)mtkl.fi

Toimintaan osallistuneen näkökulma:
Vertaisryhmään osallistuneen haastattelusta voi sopia erikseen Laura Barckin kanssa.

Vinkkejä lasisen lapsuuden eläneille aikuisille täältä

Hankkeen taustatiedot löytyvät täältä

Vertaisryhmiin osallistuneiden havaintoja:

”Pystyn analysoimaan itseäni paremmin. Tiedostan tunteeni paremmin ja keinoni toimia tunteiden aikana ovat lisääntyneet.”

”Käsitykseni vanhemmuudesta on nyt realistisempi, enkä ota siinä onnistumisessa niin kovia paineita, kuin ehkä ilman ryhmää ottaisin.”

”Pystyn vihdoin antamaan anteeksi omille vanhemmilleni, mikä on tuonut heitä lähemmäksi omia lapsiani heidän isovanhempinaan.”

”Aiemmin en oikeastaan olettanut, että voisin tai osaisin hoitaa mitään vastuullista tehtävää työelämässä. Ryhmän myötä opin arvostamaan itseäni ja yllätyin, kun minulle alettiin tarjota vastuullisempia tehtäviä.”

”Olen löytänyt uusia tapoja toimia ja löytänyt omia vahvuuksia.”

”Parisuhdetta täytyy totisesti hoitaa, se ei hoidu itsekseen. Sain työkaluja hoitaa parisuhdetta.”

 

Jaa tämä sivu.Share on FacebookTweet about this on Twitter